Kynsifiilistelyä

Koska musta ei ole juuri nyt laihduttamaan (eikä näytä oikein olevan edes huolehtimaan järkevästä syömisestä), niin raportoitakoon täällä, että olen löytänyt mun kynnet. Ne kun kasvavat näin odotusaikana aivan eri tavalla kuin yleensä, ovatpa vielä paksut ja muutenkin vallan mainiot. Toisinaan, kun tyttö on mennyt unille, meitsi kaivaa laatikosta kaikki ihania puteleita ja kokeilee erilaisia lakkoja. Lyhyethän nuo omat kynnet ovat, mutta silti niihin on yllättävän hauskaa panostaa vähän :)

Ohessa myös kuva tämänpäiväisestä sivuprofiilista. Vatsa on kaukana litteästä, kuten tässä vaiheessa pitääkin. Mutta odottakaas, kun saan juniorin maailmaan, kasvatettua vähän isommaksi ja kerättyä tarpeeksi energiaa, niin sitten alkaa taas kunnon karppaus ja treenaus. Sitä odotellessa... :)

Vaa'an välttelijä

Mun on pitänyt jo monta päivää käydä vaa'alla, mutta aina keksin tekosyitä, miksei se kutsu mua luokseen juuri silloin. Ehkä saan viikonloppuna aikaiseksi. Ylöspäinhän paino kokoajan kirii, mutta voin vain toivoa, ettei turhan rajusti. Syönyt olen kyllä kuin porsas jostain syystä, äääääh. Herkkuhammastakaan ei oikeastaan edes kolota ja tiedän, etten saisi syödä mitään ylimääräistä, mutta SILTI syön. Hölmö nainen.

Makkaranaama

Otsikko kuvaa mun pientä itseinhoa omia ylikiloja kohtaan. Tuntuu, että naamassa on ihraa enemmän kuin keskivertotyypeillä. Jotenkin se ärsyttää ehkä nyt vähän enemmän kuin normaalisti, kun en voi varsinaisesti laihistella ja tiedän, että painoa tulee vaan lisää, lisää ja lisää aina tuonne kevääseen saakka. Sitten osa varmasti jää synnärille, MUTTA viimeksi ainakin tuli lääkittyä univelkaa herkuilla ja paino alkoi taas hiipiä ylöspäin. Nyt silti jotenkin koen olevani viisaampi ja tietäväni "salaisuuden", eli että karppaamalla se sitten lähtee. Ajattelin aloittaa sen uudestaan sitten, kun en enää imetä IHAN kokoajan. Tai voi sitä tietysti tehdä maltillisemmin jo ennen. Itse vain olen jotenkin niin malttamaton, että tekisi mieli sitten taas repäistä kunnolla ja ryhtyä ketokarpiksi samantien. Saapi nähdä.

Olin viime viikonlopun kaupunkilomailemassa ulkomailla siskoni luona. Hän on mua vanhempi, mutta noin 20 kg kevyempi ja näyttää ihan pirun hyvältä. Sinne pyritään. Nyt mä näytän isosiskolta, vaikka asian pitäisi tietysti olla toisinpäin. Noh, on mun siskolla onneksi ryppyjä silmäkulmissa ja mulla ei (vielä), hehe, jotain positiivista ;)

Odotus sujuu kyllä oikein hyvin, kiitos vain kommenttilootan kysymyksestä :) Kiloja on tullut nyt joku rapiat neljä, viikkoja on kasassa reilut 20 (eli puoliväli), hemoglobiini romahti (mutta vedän nyt rautaa) ja paha olokin alkaa väistyä. Tai no, kyllähän mä lentokoneessakin ykäsin, mutta onneksi se ei enää vaivaa ihan nonstoppina. Seksiä en ole kyllä saanut sitten elokuun, kun miehen mielestä olen nyt vain ÄITI eikä äidin kanssa voi rakastella. Eli puutetta ilmassa. Ei kellään olisi mitään hyviä dildovinkkejä? ;) Ehkä mä jaksan odottaa jonnekin ensi kesään, mut APUA, se on pitkä aika.

Kehuja maltillisesta painonnoususta

Kävinpä tuossa neuvolassa, jossa ihmeekseni sanottiin, että painoa on tullut juuri sopivasti (edellisestä kerrasta +1 kg). Sen sijaan mun sokeriarvoissa oli häikkää, sillä paastoarvo on pielessä. Esikoistakin odottaessa oli sama juttu ja harmikseni jo tuo yhden arvon heitto tuomitsee raskausdiabeteksen. Nyt sitten mittailen taas kotosalla arvoja ja luultavasti siinä se.

Karppaus on tällä hetkellä vain etäisesti mielessä, olo kun on ihan surkea edelleen. Tai on fiilis jo parempi, mut voi morjes, eipä ole raskaana olo tehty mua varten. Ainakaan tämä alkuosa siitä. Nyt viikkoja on kasassa reilu 14, joten eiköhän tämä purjoaminenkin lopu lähiaikoina.

Kerrassaan läpinäkyvää

Hih, en tiennytkään, että olen näin rahan vietävissä. No mutta, asiaan: tänään on siis palkkapäivä ja juhlistin sitä eilen ostamalla tuon hotelli+kylpylä-paketin mulle ja miehelle. Tänään törsäsin vielä uuteen tyynyyn. Olen nimittäin aika epätoivoinen mun univaikeuksien kanssa välillä ja ajattelin kokeilla, auttaisiko tyynyn vaihto. Ainakin kovasti mainostavat, että juuri tämän kyseisen tyynyn avulla nukahtaa nopeammin ja unen laatukin paranee kertaheitolla. Pakkohan se on sitten uskoa, hehe ;) Mun puolustukseksi pitää sanoa, että sain sentään normihintaa halvemmalla, kun oli Citydeal-tarjouksessa. Tästä osoitteesta pääsette tsekkailemaan, mistä hommassa on kyse: http://www.citydeal.fi/in/.5BH0aS?nlp
Ja tuolta siis se Mediflow-vesityyny. Kaikkea kanssa...

Nyt pitää kyllä ryhdistäytyä, ettei tule koko palkkaa laitettua kaikenlaiseen. Mun tulot kun ovat aika niukat. Jotenkin sitä vain näin palkkapäivän läheisyydessä tuntee itsensä ostovoimaisemmaksi kuin muuten ;)

Romantiikkaa

Koska arki on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän oksentamista, kotitöitä, lapsen itkun kuuntelemista, duunin paiskimista ja muuta vähemmän ylellistä, NIIN varasin mulle ja miehelle kahdenkeskisen pakomatkan. Käydään vähän kylpemässä ja nukutaan hotellin vällyjen alla. Tai no, en vielä tuota varannut, vaan ostin vasta. En uskaltanut vielä varata, koska en tiedä, milloin on tarpeeksi hyvä olo romanttisen viikonlopun toteuttamiseen. Edelleen kun tulee voitua huonosti noin 80 % ajasta.

Karppaaminen jäi nyt ihan tosissaan taka-alalle, koska ajatus kaikesta proteiinipitoisesta saa lähinnä kakomaan. Tähtään siihen, että palaan karppaamisen pariin saatettuani tämän kakkosen maailmaan ja kun mulla on taas mehuja siihen. Ehkä ensi syksynä jo (tuskinpa karppaaminen sotii mitenkään imettämisen kanssa?).

Mies paiskii tällä hetkellä ylitöitä ihan simona ja mä lähinnä makaan kaiken vapaa-aikani huokaillen ihan simona. Idyllistä, eikö? ;)

Kerran possu, aina possu

Nyt on pakko tunnustaa, että karppaaminen on todella kaukana mun ruokavaliosta juuri nyt. Tosin toivon, että lähitulevaisuudessa voisin palata sen pariin, kun tämä olo tästä alkaa helpottaa. Tänään on ollut melkein jo normaali olo, joten ehkäpä mä voin taas pian palata elävien kirjoihin. Onneksi paino ei ole vielä noussut, vaikka onkin tullut vedettyä hiilihydraatteja liikaa. Tänään muun muassa kävin lounaalla Subwayssa ja kruunasin vahingon juoman SOKERIcolaa. Jeps. Liikuntakin on ihan minimissä, kun on ollut tätä eloonjäämistaistelua lähinnä... Mutta tänään ajattelin uskaltautua pitkästä aikaa lenkille koirien kanssa (alkaa miehellä myös vähän mennä hermo siihen hommaan, kun on ollut hänen vastuullaan nyt mun huonovointisuuden ajan).

Töissä salailen raskautta ja pelkään, että joku bongaa ehkä inan pyöristyneen vatsan. Vielä en ole jäänyt kiinni johtoportaalle...

Bad Face Day

Okei, myönnän, mulla oli otsikon kertoma päivä eilen. Tänään olen ihan tyytyväinen pärstääni ;) Mulla on ollut univaikeuksia lähes jokaisena yönä esikoisen odotusajan jälkeen ja ne ovat tässä viimeisten kuukausien aikana kiusanneet ihan tosissaan. Nyt en ole esimerkiksi kahtena peräkkäisenä yönä nukkunut kuin reilu 2 h yössä. Toisinaan se näkyy naamassa ja eilen oli just sellainen päivä. Tummat silmänaluset, lasittuneet silmät, punertavat silmät, silmäpussit... Sitten kun sitä koittaa peittää meikillä, niin aina se ei vaan asetu vaan korostaa entisestään.

Onkohan teillä ideoita, mistä unettomuus voisi johtua ja miten sen saisi hallintaan? Olen perinteisiä keinoja koittanut jo, lisäksi nyt akupunktiota. Alkaa vähän kyllästyttää, kun öisin ei vaan joko väsytä tai saa unta. Blääh.

Elämä voittaa - ehkä?

Lupasin aikoinaan laittaa kokemuksia akupunktiosta, jonne hakeuduin helpottaakseni tätä kammottavaa raskauspahoinvointia. Nyt olen jo melkein konkari, sillä olen käynyt neulojen alla peräti kaksi kertaa (*aploodeja, aploodeja*). Ensimmäisellä kerralla akutyyppi (mikä sellaisen titteli on: akupunktoija?) haastatteli mua suunnilleen tunnin ja jos multa kysytään, niin vähän turhan yksityiskohtaisesti. Piti mm. kuvailla, miltä musta tuntuu, kun on paha olo ja millainen se olo silloin on. Öööööööh: PAHA?! Se oli kuulemma joku kiinalaisen lääketieteen diagnoosi. Sen jälkeen heppu iski muhun useamman piikin, mm. korvien taakse, molempiin ranteisiin kaksi, polviin ja keskelle vatsaa ainakin. Ekan kerran jälkeen mulla oli ihan ÄLYTTÖMÄN huono olo seuraavat kaksi päivää, mutta sitten alkoi helpottaa. Toki olo on edelleen paikoitellen todella kurja, mutta hyviäkin hetkiä on. Toinen akukerta oli viime viikolla ja silloin ihoon iskettiin samat neulat niitä korvantaustoja lukuunottamatta. Kolmas kerta on sitten tällä viikolla. En tiedä, menenkö enää sen jälkeen. Tosin onhan se voinut siinä mielessä toimia, että olen pystynyt käymään töissä ja ajoittaisia kammottavia aaltoja lukuunottamatta pärjännyt ihan hyvin.

Sen sijaan kuntokeskus kettuilee mulle. Koitin laittaa jäsenyyttä jäähylle, sillä tässä olossa ei huvita maksaa melkein 70 e/kk siitä, ettei ole toivoakaan päästä liikkumaan. Normaalisti käyn siellä 2-3 kertaa viikossa, nyt ei ole toivoakaan. Homman pitäisi olla ihan OK, mutta eivät vaan jotenkin saa päivämääriä oikein ja yhteydenpito on hidasta. Ehkä mun pitää raahautua sinne paikan päälle riehumaan, jos ei muuten tule tolkkua tähän.

Vuoristorataa

Vointi menee ylös ja alas. Huonoimpina hetkinä ajattelen, että saa olla viimeinen kerta, kun olen raskaana. Tämä huonovointisuus on ilmeisesti jokin tyyppivika, sillä toisiahan vain "vähän kuvottaa" odotusaikana. Mun äiti ihmetteli, että "on se kumma, kun voit noin huonosti, kun ei hän vaan voinut". Joo, lohduttaa kovasti, kiitosta vaan. Kaikki lehdet, tv-ohjelmat, puheenaiheet yms käsittelevät ruokaa ja mä en pysty edes ajattelemaan koko aihetta. Muttei siitä sen enempää, ettei paha olo vyöry taas päälle.

Pari päivää sitten olin aamulla sen verran hyvässä kunnossa, että kävin vaa'alla. Näytti lukemaa 82 kg, eli saan mä jotain sentään alaskin, kun ei ole tippunut tuosta. Voin tunnustaa, etten ole liikkunut käytännössä yhtään, sillä muuten menee kyökkimiseksi samantien. Odotan, josko tämä tästä menisi (edes) lähikuukausina ohi ja voisin taas ottaa edes pienen hikoilemisen repertuaariin. Koirien lenkityksenkin olen ulkoistanut miehelle toistaiseksi. Jatkan sitä kyllä sitten ilolla, kun vain pystyn.

Pientä parisuhdepurkautumista tähän väliin. Nimittäin pahan olon velloessa on aivan mahdoton ajatus tarttua mm. imuriin, tyhjentää tiskikonetta, pestä pyykkiä tai kokata. Niinpä miehelle on langennut myös kodin toimintojen pyörittäminen toistaiseksi. Niin hänpä onkin sitten jotenkin aivan kuitti kaikista noista hommista ja kotikin näyttää välillä ihan karsealta. On se kumma, että jotenkin itse olen jaksanut hoitaa kotihommia + lasta (lähes) vikisemättä ja nyt kun mies joutuu niihin hommiin pakosta, niin se on jotenkin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kauhean työlästä. Antaisin kyllä ihan koska vain tämän pahan olon hänelle vastineeksi ja hoitaisin itse vaikka kaikki kotityöt. Onneksi mies ei mua sentään syyllistä tästä tai kyseenalaista mun vointia, vaan ymmärtää, että tämä on yhtä h#lvettiä kyllä.

Ja sitten makuuasentoon, morjes.

Hengissä

Blogin päivitystahti hiljenee pakon sanelemana varmaankin, sillä voin niin huonosti, ettei riitä energia tähän tällä hetkellä. Palaan ääneen, kun pystyn ajattelemaan jotain muuta kuin eloonjäämistaistelua...

Voi yrjö

Mulla on niin paha olo, että voi morjes. Sitten koitan peitellä tätä, etteivät kollegat huomaa. Onneksi mulla on töissä kaksi salaliittolaista, jotka auttavat tiukan paikan tullen: esimerkiksi toinen heistä joi mun puolesta kuohuviinilasillisen, joka tarjottiin tuossa taannoin.

Karppaus on ehkä vähän retuperällä sekin nyt. Siis näin pakon edestä. Aamuisin olen juonut pari desiä hedelmämehua, ettei paha olo vyöryisi heti päälle. Leipää, pastaa tai herkkuja en ole vedellyt, mutta tuleehan tuosta tuoremehustakin jo ylimääräistä. Lisäksi olen nyt parina päivänä syönyt sitä Karppinen-leipää, että saisin jotain alas. Mä niin odotan, että tämä fiilis häipyy taka-alalle ja voin keskittyä kivempiin juttuihin.

Takinkääntäjä

Siis minähän en usko mihinkään yliluonnolliseen tai huuhaahoitoihin, mutta silti varasin itselleni perjantaille ajan akupunktioon! Jo pelkkä sana kiinalainen lääketiede on mulle täysin vieras. Nimittäin tämä hemmetin raskauspahoinvointi on taas sitä luokkaa, että jotain pitää yrittää. Esikoista odottaessa ajattelin, että jos vielä joskus oon raskaana, niin sitten kyllä kokeilen akupunktiota tuohon vaivaan. Silloin ei vain ollut voimia mennä. Kerron sitten, tuntuiko missään. Olen lukenut aiheesta paljon positiivista, joten pitäähän sitä itsekin koittaa. Epätoivoinen kun olen. Jotenkin pitäisi töissäkin pärjätä ja olla näyttämättä, että paksuna ollaan. Ehkä mä vaan sanon, että mulla on kuukausien ruokamyrkytys?

Kuva: MTV3

Tänään teki mieli ahtaa roskaa kurkusta alas, mutta pysyin vahvana. Tosin ajattelin, että ehkä mun täytyy ottaa yöpöydälle pieni mehutetra ja kiskaista se kurkusta alas ennen nousemista. Ajatuksena moisen sokeriliemen litkiminen tuntuu suhteellisen vastenmieliseltä nyt hurahduttuani karppaamiseen, mutta jos sillä estäisi sen kamalista kamalimman olotilan, niin ehkä sitten. Uskallankohan mä katsoa, paljonko siinä tetrassa on hiilihydraatteja?

Läski vetäytyy sateella sisälle

Minähän olen aika mukavuudenaluinen tyyppi. Esimerkiksi tänään illalla sisällä hengailu on kiinnostanut huomattavasti enemmän kuin vaikkapa lenkkeily ulkona, jossa on varsin syksyistä. Vettä tulee kuin ämpärillä kaataisi ja on ihan harmaata. Mulla on jo nyt kesää ikävä.

MUTTA ei anneta sen masentaa. Kesä tulee taas ensi vuonna :) Normitilanteessa kirjoittaisin, että silloin olen bikinikunnossa, mutta nyt en taida voida luvata moista. Pikkuisen laskettu aika kun on huhtikuun alussa, eli vähän kiire saattaisi tulla ;)

Lainaan Riinulilta (http://melkeintaydellista.blogspot.com) kivaa pikkutehtävää näin illan ratoksi :) En jostain syystä saa linkitystä toimimaan, mutta menköön nyt noin suluissa.

Aamiaiseksi: turkkilaista jogurttia ja pakastemansikoita. HYVÄÄ, vaikka herättyä oksettikin.
Pukeuduin: mustaan Kone Helsingin hameeseen ja mustaan t-paitaan valkoisella kuviolla.
Päätin: siistiä kodin tavaravuorta luettuani sisustuslehteä.
Tässä iässä: on kiire ja huono omatunto.
Nolottaa myöntää: en käynyt lenkillä koirien kanssa vaan lähetin miehen asialle sateeseen ;)
Työpaikalla: saa sykkiä taas ihan justiinsa.
Ilahduin: kun paha olo väistyi taka-alalle päivän edetessä.
Naapurini: lähti juoksulenkille häärätessäni keittiössä ja mietin, onkohan hän laihiksella.
Rasittavin rutiini: siivous, siivous, siivous ja miehen jälkien korjaaminen aina vaan.
Opin: aina ei tarvitse olla tehokas - voi löysäilläkin tarpeen vaatiessa.
Kotona minua odotti: kaksi yli-iloista koiraa.
Kotikaupungissani: olisi kiva käydä piknikillä.
Parasta oli: se, etten tänäänkään ostanut ruokakaupasta mitään herkkuja.
Arvosanani päivälle: 8, sillä oli ihan kivaa, mutta olisi voinut olla kivempaakin. Miinusta kurkkukivusta.

Kuvapäivitystä

or" style="clear: both; text-align: center;">

Läski yöelämässä

Vietin eilen hauskan illan tyttökavereideni kera yössä: ensin kävimme syömässä ravintolassa, sen jälkeen teatterissa ja loppuillan vietimmekin ravintolalaivassa. Yhden aikaan aamuyöllä alkoi mun silmiä painaa sen verran, että piti ravata kotiin. Pientä vaikeutta toi tämä raskauden peittely: eihän se vielä missään näy, paitsi käytöksessä. Sanoin, että olen alkanut karppaamaan eikä alkoholi sovi siihen. Pientä tiedustelua tuli kyllä senkin jälkeen, että "Ootko ihan varma, että se on ainoa syy".

Yllättävän hyvin vaihtoehtoja on karpillekin rafloissa. Tosin kyllä mulla pieni annoskateus heräsi, kun katselin vierustoverin lautasta: rapeita ranskalaisia, miniburgereita yms. Itse vetelin salaattia lihalla. Oli sekin kyllä onneksi hyvää, niin ei jäänyt vaivaamaan :)

Vähän alkaa tuo paha olo nostamaan jo päätään. Se vaikeuttaa hieman syömisiä. Esimerkiksi eilen en saanut alas mun tekemää ruusukaali-saksanpähkinä-vuokaa, koska alkoi vaan tökkimään. Oli se varmaan periaatteessa ihan hyvää, mutta suutuntuma oli väärä. Tänään täytyykin käydä kaupassa ostamassa jääkaappin lisää turkkilaista jogurttia ja pakastimeen mansikoita, sillä sitä settiä olen saanut alas huonovointisenakin.

Niin ja sitten vielä painoasiaa: kävin aamulla vaa'alla ja lukema oli 82,1 kg! Wuhuu, alaspäin, alaspäin! En kyllä tiedä, saisiko paino laskea raskaana ollessa. Jotenkin maalaisjärjellä ajatellen uskoisin, ettei pieni pudotus hallaa tee, etenkin kun tätä alkupainoa on ihan kivasti. Ja että sikiö kyllä ottaa tarvitsemansa joka tapauksessa. Aion kyllä silti tiedustella asiaa neuvolassa parin viikon kuluttua.

Mitatkin ovat mukavasti muuttuneet lyhyessä ajassa. Painoa on lähtenyt kesäkuusta 3,9 kg, navanympäryksestä 3 cm, vyötäröstä 5 cm, lantiosta 4 cm, rinnanympäryksestä 2 cm. Aika hyvin :)

Kesäkuu 2011
Paino 86 kg
Navanympärys 100 cm
Vyötärö 89 cm
Lantio 113 cm
Rinnanympärys 99 cm

Elokuu 2011
Paino 82,1 kg
Navanympärys 97 cm
Vyötärö 84 cm
Lantio 109 cm
Rinnanympärys 97 cm

Kiinnostava artikkeli

Mun kaltaisille karppausnoviiseille suosittelen tutustumaan tähän artikkeliin, joka ainakin mua kiinnosti. Siinä oli myös sivuttu karppaamista ja raskautta, joten ajankohtainenkin itselleni, etten sanoisi.

http://varputavi.files.wordpress.com/2011/07/karppiuskonto_kymensanomat.pdf

Vääristynyt kehonkuva

Siis kyllähän mä tiedän, että olen tuhti tyttö. Mutta näemmä sitä silti ajattelee itsensä pienemmäksi kuin todellisuudessa on. Koin karun herätyksen äsken, kun katselin viikonloppuna otettua valokuvaa, missä olen mun hyvän ystävän kanssa. Olen jotenkin tuuminut, että olen vain vähän häntä isompi. Niin ja kuvittelin, että mun valitsema asukokonaisuus näytti ihan kivalta kesävaatetukselta. Voi morjes. Niin metsään, niin metsään.

Kerrassaan pölö hieronta

Meinasin laittaa otsikoksi Hanurihieronta, mutta se olisi antanut teille vääriä mielikuvia ;) Mutta siis, asiaan. Nimittäin mä ostin kolmen kerran hierontalahjakortin itselleni, kun teki mieli hemmottelua. Noo, tällä tyypillä oli kyllä hyvät otteet ja hän löysi mukavasti kipupisteitä. Ei ollut mitään pelkkää hipsuttelua, vaan ihan tehokkaan oloista toimintaa. MUTTA hänen puhelimensa soi muistaakseni neljä kertaa mun hieronnan aikana (ajanvarauksia, yksi peruutus ja sitten joku, jolle hän "soittaa myöhemmin"): Sen lisäksi tämä akka ei hieronut mua edes sitä tuntia, vaan lopetti 5-10 minsaa ennen. Otti kyllä päähän, mutten tällä kertaa jaksanut alkaa urputtamaan, kun mulla oli vähän kiire. Mutta silti. Laittaisi nyt hemmetti soikoon kännykkänsä äänettömälle hoitojen ajaksi tai edes pidentäisi sitä hierontaa sitten puhelujen verran. En taatusti mene tuonne enää uudestaan. Tai no, pakko on vielä ne 2 kertaa, mutta sitten riitti.

Ansaitsisin jälleen mitalin

Olin tänään aamupäivällä nautiskelemassa olostani keskustassa. Nälkä iski ja jotenkin puolihuolimattomasti osuin Subwayn kulmille. Ihan hetken harkitsin, olisiko mun ruokavaliossa varaa syödä yksi patonki. Olisin kyllä jättänyt keksin pois, samoin kuin sokerilimsan. Onneksi olin jokunen päivä aiemmin tsekannut huvikseni, että jo puolikkaassa tuommoisessa patongissa on yli 40 g hiilihydraattia (mä en syö edes päivässä sen vertaa enää, saati kerralla). Sitten päätinkin, että mäpäs menen sinne salaatille! Oho. Oho. Oho! Minä samassa tilassa Italian B.M.T. -aterioiden kanssa ja valitsen salaatin. Kerrassaan hämmentävää.

Tässä on kyllä ollut vähän enemmän mielihaluja kaikenmaailman moskaan. Ehkä karppausuutuudenviehätys on karissut sen verran, että jotkut "kielletyt" houkuttelevat himpun verran enemmän kuin esimerkiksi viime viikolla. Silti on hienoa huomata, että voi tehdä fiksun valinnan herkkuhimoista huolimatta. Näin jälkikäteen on entistä tyytyväisempi olo.

Kävin eilen vaa'alla ja se näytti joitain satoja grammoja plussaa. Tänään menin uusiksi ja nuo plussat olivat hävinneet. Raskaus alkaa nostaa lukemia toivottavasti vasta paljon myöhemmin, joskus puolivälin tienoilla. Vaikka tosin edellisestä aloin lihoa melkein saman tien (ainoastaan silloin en, kun oksetti niin, etten saanut syötyä).

Ostin kaksi paitaa samalla reissulla H&M:ltä. Sieltä sai -50 % alehinnoista pois, joten kahdelle pitkähihaiselle ja kivalle paidalle tuli yhteensä hintaa 6 e. Ovat sellaista pitkähelmaista sorttia, että menevät varmaan sitten ison vatsankin kanssa. Takkunen tosin heitti kommenttikentässä vastalauseen H&M:n kertakäyttökuteille. Itse pidän niistä(kin), koska ei ole varaa ostaa tyyriimpää ja kyllästyn aika nopeasti muutenkin. Olen myös saanut ihan kivasti noita myytyä netissä tai kirppareilla.

Hot, hot, hotter than hell eli MIESKOMEUTTA

Minähän olen sitä mieltä, että esteettisyys on mahtava juttu ja auringossa kiiltelevät lihakset yksi kesän kohokohdista. Siksipä nappasin netistä iloksenne muutaman kuvan upeista uroksista, jotka toimivat nekin tiettynä motivaationa ruokaremontille. Siis myös näin naimisissa olevan perheenäidin mielestä :P

Millaista miehen kroppaa sinä fanitat tai millainen mies saa ajatukset harhailemaan? ;) Näin maanantain kunniaksi... :P

Kuten ehkä huomasitte, meitsi tykkää muskeleista ja häikäisevästä komeudesta. Mitkään neidit eivät sykähdytä.

Kaapista ulostuloa

Ennen kuin nyt ihan liikaa innostutte, niin olen kyllä edelleen hetero. Tällä kertaa viittaan näihin kahteen tuoreeseen kaappiin - karppaus- ja raskauskaapit -, joista kerroin mun rakkaalle ystävälle eilen. Tai no, kyllä hän tiesi, että olen jotain vhh-suuntausta ainakin harkinnut ja ettei tässä ole enää kuukausiin ehkäisty. Oli hän silti jotenkin suloisen innoissaan kummastakin jutusta. Itse tosin melkein unohdin koko karppauksen hetkeksi, kun hän kutsui luokseen syömään tekemäänsä mustaherukkakakkua. Olin jo myöntymässä, kunnes muistin, että "aijoo, enhän mä syö semmoisia, kun oon karppi". ;) Lupasin kyllä muuten tulla kylään, mutta kakun voi pitää jääkaapissa. Eipä sillä: kaipa sitä joskus on ihan OK livetä ruokavaliosta, kunhan ei tavaksi tule.

Soittelin tuossa äsken äitiysneuvolaankin ja varasin ensimmäisen ajan. Suureksi yllätyksekseni puhelimen päässä oli itsekin karppaava nainen, joka tiesi aiheesta karppaus+raskaus eikä esimerkiksi tuominnut yhtään. Hän tosin sanoi, että odottaja tarvitsee vähän lisää hiilareita mun nykyruokavalioon verrattuna, tyyliin 1 peruna tai pari ruokalusikallista riisiä.

Eilen oli taas tarkoitus mennä zumbaamaan, mutta HÖH, mun mies lojui kipeänä sohvalla enkä raaskinut jättää häntä lapsen kanssa kahdestaan kotiin. Mikäköhän siinä on, että aina kun miehellä on vähän flunssa, hän on aina aiiiiiiiiiiiiiiiivan hipeä ja tuskissaan? Sitten kun mittaa kuumeen, niin ei näytä edes pientä lämpöä ;) Miehet...

Sinne lähtivät, mun armaat...

... vaatteet. Myin ison kasan pieneksi jääneitä vaatteita netissä ja nyt on vähän niisk olo siitä, etten ole mahtunut niihin enää vuosiin. Harkitsin niiden säästämistä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kun pääsen ylikiloista eroon, ostan jotain uutta ihanaa. Vanhat vaatteet ovat kuitenkin vanhoja vaatteita ja niihin on vähän kyllästynyt. Vaikkei niitä ole päällä saanutkaan pitää, niin on tullut ainakin vaatekaapissa katseltua.

Mitenkäs te muut, tyhjennättekö vaatekaappia aika ajoin vai hamstraatteko sinne vain lisää? Mitä tapahtuu sopimattomille vaatteille?

Anoppi ja appi HELA dagen

Onneksi mä pidän mun miehen vanhemmista, sillä vietin heidän kanssaan koko päivän tänään. Ja mikä hassuinta, mun mies ei ollut ollenkaan mukana. :O Appivanhemmat halusivat lähteä vähän roadtripille ja just tänään, jolloin mun miehellä oli koko päivän kestänyt turnaus. Noooooooo, sitten kurvasivat tänne puolilta päivin ja lähtivät vasta iltaysiltä kotiinsa. Anoppi oli aidosti kiinnostunut mun karppausjorinoista ja jopa selaili karppireseptikirjaa. Söivät hyvällä ruokahalulla mun vääntämää jauhotonta suklaakakkua (tosin eivät kyllä ottaneet santsipalaa) ;) Rehellisyyden nimissä, oon mäkin parempia kakkuja maistanut. Mutta ainakin tuossa oli ihan minimimäärä hiilihydraatteja. Käytiin myös oikein juhlavasti syömässä ABC:llä, heheheheheee. Pientä päänvaivaa tuotti oman annoksen valitseminen, kun kaikki maukkaimmat olivat täynnä hiilihydraatteja. Onneksi sieltä löytyi kuitenkin kanasalaatti, joka oli vieläpä syötävää eikä mitään viikon noutopöydässä lojunutta.

Mä jotenkin toivoisin, että mun paino laskisi vielä näin alkuraskaudessa, kun loppua kohden se kuitenkin nousee väkisinkin. Siksi olin tänäänkin iloinen, kun vaaka näytti 83,2 kg eli -100 g eilisestä. Huomisen tuloksesta en menisi etukäteen ainakaan juhlimaan, kun jo tuo salaatti oli ihan valtava (enkä tietty voinut jättää kuin murto-osan).

Sain tunnustuksenkin kanssabloggareilta, kiiiiiitos!

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa 1) lempiväri, 2) -ruoka ja 3) -paikka, jossa haluaisi käydä.
1) Mä olen ihan hulluna purppuraan/lilaan/violettiin, joten sanottakkoon se!
2) Joku överi-ihana salaatti, jossa on PAKSU viipale voissa paistettua vuohenjuustoa. (Ennen olisin sanonut Subwayn Italian B.M.T., mutta nyt mä olen uusi ihminen) ;)
3) Mä haluaisin USAan (New Yorkkiin ollakseni täsmällinen sekä Miamiin ja LA:han), Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, mutta ne sijaitsevat tämänhetkistä elämäntilannetta ajatellen liian kaukana. Ehkä sitten eläkkeellä. Lapsettomille sanoisin, että menkää NYT, myöhemmin se on vaikeampaa.

Lisäksi tunnustuksen saajan tulisi laittaa tämä eteenpäin 15:lle bloggaajalle, mutta mäpäs olen kapinallinen. Nimittäin olin listaamassa tähän vaikka ketä, mutta jo neljä heistä oli saanut tämän. Sitten mun energiat loppuivat asian suhteen :)

6 päivää karppaamista ja heti kroppakuvia

Hih. Teki mieli nappaista muutama kammotuskuva lisää, kun mies huikkasi eilen illalla, että ootpas sä laihtunut ;) Tajuan kyllä, ettei vajaa viikko fiksua syömistä vielä oikein voi näkyä kropassa, mutta silti. :) Sinisissä bikineissä siis ennen karppausta ja mustissa jälkeen.

Sitten vielä yksi pikkujuttu...

Tämä nyt "vähän" muuttaa asioita. Nyt vain toivon sitä, että voi kunpa olisin ymmärtänyt vaikka muutama kuukausi aiemmin alkaa karppaamaan, niin olisin saanut laardia vauhdilla pois ennen seuraavaa raskauslaardia. Mutta nytpähän sentään tiedän, kuinka homma pelaa. En aio luopua karppaamisesta, vaan jatkaa, tosin hiilihydraatteja pitää kyllä alkaa syömään enemmän tämän uutisen myötä. Esikoista odottaessa onnistuin kehittämään itselleni raskausdiabeteksen kaikella sillä mässyttämisellä ja nyt koitan ehkäistä vaivaa karppaamalla. Toivottavasti toimii.

Nyt odotan suurella kauhulla lähitulevaisuutta, koska mitä luultavammin edellisessä raskaudessa iskenyt järjetön pahoinvointi ja oksentaminen uusii taas. Se oli jotain niin kamalaa, etten toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään (tai ehkä just hänelle). Siinä tapauksessa pitää syödä mitä vain saa alas menemään ja siellä pysymään.

Blogi jatkaa olemistaan ja keskittynee toistaiseksi syömisten järkeistämiseen puhtaan painonpudotuksen sijaan. Tosin suuri haaveeni on, etten tällä kertaa keräisi +25 kg ylimääräistä. Ihan keijukainen kun en ole alunperinkään.

Paino senkus putoaa

Olen edelleen hämmentynyt, sillä tänään aamulla vaaka näytti 83,3 kg eli -200 g eilisestä. Aina kun mennään alaspäin, niin olen iloinen :) Mikä parasta, ei ole tarvinnut nähdä yhtään nälkää ja olen syönyt aiemmin paheellisina pitämiäni herkkuja. Olen ihan hurahtanut paistettuun pekoniin, maiskis ja nam.

Eilen oli sen verran väsy blogatessani, että jäi haastamatta seuraavat. Ja minähän haastan, kommenttikentän inspiroimana, Lissu..:n (http://miinus50kg.blogspot.com/) ja Rinkelin (http://melkeintaydellista.blogspot.com/). Eli vastauksia kehiin, minä saavun lukemaan! :)

Haaste kanssabloggarilta

Ninni (http://projekti20kg.blogspot.com/) heitti haasteen ilmaan, jotenka tartun siihen :) Alla kysymyksiä ja vastauksia.

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi? Mulla on puitteet kunnossa, mutta ne hukkuvat kilojen alle.
Mitä muuttaisit ulkonäössäsi? Liikakiloista luopuisin välittömästi. Nenästänikään en tykkää, mutta sitä en kyllä lähtisi poiskaan leikkelemään.
Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi? Silmiä kehutaan mukavan usein, samoin meikkiä.
Meikkaatko päivittäin? Juu, ainakin jos menen jonnekin. Tykkään tehdä fantasiatyyppisiä silmämeikkejä herkullisilla karkkisävyillä, toki perinteisempiäkin teen usein.
Perusmeikkisi? Ohut meikkivoide, puuteria t-alueelle, vähän luomiväriä, rajaus + ripsiväriä.
Hiustesi väri & pituus? Vaaleat, vähän tummaa tehostetta seassa. Ylettyvät lapaluiden puoliväliin suunnilleen.
Miten pidät hiuksiasi? Vaihtelevasti auki tai sellaisella sekosykeröllä.
Miten tukkasi on nyt? Rennolla sekosykeröllä ja vähän sekaisin.
Kuinka usein…
…värjäät hiuksiasi? Muutaman kuukauden välein.
…peset hiuksesi? Joka toinen päivä (paitsi jos osuu hikitreenit peräkkäisille päiville).
…käyt suihkussa? Joka toinen päivä + aina urheilemisen jälkeen.
…kuorit ihoasi? Hih, unohtuu turhan usein. Ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa.
…käyt kosmetologilla? Ei oikein tule käytyä, en ole huomannut hyötyä.
Shampoo- ja hoitoainemerkkisi? Vaihtelen, mutta tykkään kyllä luksuksesta, jota koitan löytää halvalla.
Rasvaatko ihoasi? Juu, muuten se alkaa hilseilemään.
Tyypillisimmät vaatteesi? Mekko ja siinä joku kiva asuste (yritän joka päivä pitää ainakin yhtä asustetta, niin niitä tulee käytettyäkin eikä vain ostettua).
Mitä sinulla on nyt ylläsi? Valkoiset lyhyet shortsit ja kirkkaan keltainen paita.
Kuinka monet farkut omistat? Useita kymmeniä pareja. Valitettavasti niistä vain alle puolet mahtuu mulle tällä hetkellä.
Millaisia kenkiä käytit viimeksi? Mustia nahkasandaaleja, joissa on vähän korkoa.
Lempikorusi? Vihki- + kihlasormussetti sekä rakkaalta mieheltä romanttisesti saatu rannekoru.
Lempihajuvetesi? Ei ole vielä löytynyt. Tykkään raikkaista ja sporttisista tuoksuista. Tosin teininä vannoin Angelin nimeen: aivan liian tymäkkää mun nykymakuun.
Millaisia sormuksia löytyy sormistasi? Valkokultainen vihkisormus ja kihla myöskin.
Tarkkailetko painoasi? Päivittäin. Joskus pari kertaa päivässä :O
Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut? "Onpas sulla nätti silmämeikki".
Menisitkö kauneusleikkaukseen? Olen ajatellut, että jos esimerkiksi imetys pilaisi rinnat, niin saattaisin mennäkin. Muihin operaatioihin tuskin.
Minkälainen on meikkipussisi? Pullollaan oleva punainen pussi.
Minkä värinen on hiusharjasi? Once you have black you never go back ;)
Käytätkö ryppyvoiteita? Jotain Q10-naamarasvaa mulla kyllä on käytössä, joten joo varmaankin.
Käytätkö kynsilakkaa? Jep. Tällä hetkellä on kirkkaankeltaiset kynnet, joista kahdessa on vähän mustaa koriste-efektiä ja valkoinen helmi.
Montako käsilaukkua omistat? Niitä on runsaasti, sillä en voi vastustaa kaunista käsilaukkua (ainakaan, jos siinä on hinta kohdallaan). Tänäkin kesänä olen ostanut jo kaksi uutta...
Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja? Perinteisen korvalävistysten lisäksi on yksi rustolävistys. Aion ottaa tatuoinnin yläselkään, jahka saan pudotettua painoa tarpeeksi (on yksi mun palkinnoista). Lisäksi tarkoitus olisi mennä ottamaan microdermal-läväri lähiaikoina jonnekin (sekin oli yksi mun palkinnoista). Tosin kun kerroin tästä ystävälleni, hän sanoi mun olevan teini ;)

Näistä tuhti tykkää

Yksi mun luottoystävistä on tämä ihanantuoksuinen vartalopuuteri, jonka hommasin Kicks-myymälästä alkukesällä. Mulla on nimittäin niin tuhdit reidet, että ne hankaavat yhteen ja kesähelteillä se voi olla tosi tukalaa. Mutta vartalopuuteri taikoo tuon ongelman häviksiin. Bonuksena tuoksun hyvältä ja on tuo purkkikin aika nätti. Talkki pelittää kanssa ja sitä lainasinkin välillä taaperoni hyllystä, mutta kyllä tämä voittaa sen 100/0.

Toinen kiva juttu on tämä mun alennusmyynneistä ostama mekko, joka maksoi reilut 7 euroa. Ostin sen muistaakseni viime viikolla ja tykästyin. Pidän tuosta printistä samoin kuin siitä, että mekko kätkee suurimmat kuhmurat. Vähän se on lyhyt, mutta kesällä toimii noin ainakin kotioloissa ja itsevarmoina päivinä ehkä muuallakin ;) Syksyllä ajattelin pukea alle tiukkalahkeiset housut, niin menee tunikana.

Eilen puolestaan hommasin tämän jo pidempään himoitsemani karppikirjan. Mulla on tuosta sarjasta se ihan ensimmäinen kirja ja siinä on lukuisia supermaukkaita reseptejä. Tähän en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta jo silmäilemällä voin sanoa, että päätyy aktiivikäyttöön.

Samalla reissulla mukaan tarttui myös todellinen villi kortti, jotain vihreitä soijapapuja. Niissä näytti olevan ravintosisältö OK ja halusin ostaa jotain hätäevästä käsilaukkuun tuomaan energiaa esim. shoppailureissuille. Vielä on korkkaamatta: toivottavasti ovat ihan syötäviä. Näyttävät kyllä vähän epäilyttäviltä...

Melkein liian helppoa

Kyllähän mä tiedän, että tämä keventyminen ei jatku ikuisesti tällaista vauhtia, mutta siksi nautinkin nyt täysillä. Tänään aamupaino oli 83,5 kg eli taas oli alentunut eilisestäkin melkein kilon. Miksi ihmeessä mä en alkanut karppaamaan aiemmin? Olisin voinut olla elämäni kunnossa kaikki nämä vuodet, jotka hukkasin häpeilemällä kroppaani. Noh, väliäkös sillä: pääasia, että ymmärsin nyt ottaa ohjat käsiini.

Pahoittelut teille, joita karppaaminen ei kiinnosta. On varmaan aika tylsää lueskella tällaista jatkuvaa ylistuspuhetta aiheesta. Mutta vaikea olla hihkumatta, kun sujuu niin mainiosti :)

Unettomuus, jätä mut rauhaan!

Ninni (http://projekti20kg.blogspot.com/) vinkkasi Duodecimin sivuista (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti), joista löytyikin kaikkea mielenkiintoista nopeallakin vilkaisulla. Mullahan on näitä korkean luokan uniongelmia, vieläpä pitkäaikaisia, joten tämä lista vaikutti kiinnostavalta. Tosin käytyäni sen läpi, huomasin, että en voi parantaa omia käytösmallejani juurikaan. Niin blääh! Mua ahdistaa jo etukäteen ensi yö.

Unettomuuden hoito

Tarkista elintapasi. --> Tehty ja myös korjattu.
Vähennä nautintoaineiden käyttöä. --> Paha vähentää, kun en juuri käytä.
Lisää liikuntaa. --> Päivittäin lenkkeilyä n. 50 min ja lisäksi 2-3 x vko kuntoilua.
Älä urheile juuri ennen nukkumaan menemistä. --> Aina on useampi tunti välissä.
Älä syö iltaisin liian raskaasti. --> Hyvin harvoin tulee mässäiltyä iltaisin.
Älä mene nukkumaan nälkäisenä. --> Tähän kyllä syyllistyn toisinaan, mutta harvoin.
Palauta säännöllinen unirytmi. --> Vähän vaikeaa, kun lapsi kiljuu hereille joka yö.
Käsittele huolet päivällä. --> Ihme kyllä, öisin ei juuri tule murehdittua.
Vältä liian pitkään nukkumista. --> Viittaan edelleen lapseen: herätys on viim. klo 7.
Tee nukkumisympäristö otolliseksi. --> On sänky, viileä ilma ja hyvä peitto + tyyny.
Rauhoitu. --> Harvoin tulee sängyssä täristyä (paitsi... hehe... *punastuu*)
Vuode on vain nukkumista ja rakastelua varten. --> Nukkua en osaa ja saan harvoin ;)
Älä yritä nukahtaa väkisin. --> Tässä olisi paljon korjattavaa.
Jos uni ei tule 15 minuutissa valojen sammuttamisen jälkeen, nouse vuoteesta.
--> Kuin myös

Käsittämätöntä itsehillintää

Olen hyvin hämmästynyt siitä, mitä mulle on tapahtunut ja vielä näin nopeasti yllättäen. Nimittäin olin tänään ystävän kanssa kiipeilemässä Flowparkissa melkein kolme tuntia ja sen jälkeen oli ohjelmassa kauppareissu. En ehtinyt syömään ennen kiipeilysessiota kuin yhden keitetyn kananmunan (ja senkin seisaaltaan, hehe) ja voitte kuvitella, kuinka nälkä mulla oli tuon fyysisen ponnistelun jälkeen. Siitä sitten ruokakauppaan, jossa yleensä vastaavassa tilanteessa olisi tullut rohmuttua ostoskärry täyteen kaikkea lihottavaa. Vielä viime viikolla mä olisin ostanut kaikkea jäätelöstä suklaaseen ja vetänyt niistä autossa noin puolet ennen ensimmäistäkään liikennevaloa. Mutta nyt mä tein vain järkeviä ostoksia ja jaksoin myös kiinnittää huomiota ravintosisältöihin, vaikka vatsa heitti kuperkeikkaa ja murisi kiukkuisesti. Mua melkein jo pyörrytti se nälkä, joten nappasin hyllystä pienen pussillisen kuivalihaa ja mussuttelin sitä sitten autossa. Aikamoinen suunnanvaihto: maitosuklaasta kuivalihaan. Tiedä sitten, onko sekään niin karppisoveliasta ruokaa, mutta ainakin siinä oli paljon proteiinia ja rasvaa sekä vain vähän hiilihydraattia. Mun mieskin on ihan ihmeissään ja juuri tuossa äsken sanoi, että "on sulla kyllä rautainen itsekuri". Siis naiselle, jolla ei vielä viime viikolla ollut itsekuria ollenkaan. Korostaisin vielä myös sitä, etten edes harkinnut piipahtamista Subwaylle, vaikka sellainenkin löytyy samasta mestasta ruokakaupan kanssa. Oho! Tai tarkemmin: Oho x 1 000 000!

Alla vielä kuvia noista kiipeilypuitteista, aikamoisia ratoja kyllä. Olen aika ylpeä siitä, että kunto kesti helpot ja keskivaikeat radat hyvin (sen sijaan vaikea oli kyllä liikaa, se oli IHAN kamalaa). Kuvat ovat Flowparkin sivuilta.

Saisiko tällaisen kropan postimyynnistä?

En nyt ota kantaa Martina Aitolehteen muuten, mutta vartalon kyllä kelpuuttaisin koska tahansa. Kuva on Iltalehdeltä.

Samoin ihanan Blake Livelyn kropan. Nämä kuvat ovat muistaakseni Voguesta.

Enkä kyllä Viivi Pumpasenkaan vartaloa vastustaisi. Kuva Iltalehdestä.

Realistina kyllä ymmärrän, ettei tällaista koon 42/44 ruhoa kovinkaan todennäköisesti saa muistuttamaan ylläolevia, mutta saahan noista haaveilla. Alkuun tähtään, että saisin kooksi 40. Jos se joskus sattuisi kutistumaan siitä, olisin superiloinen kyllä.

Näistä kolmesta upein kroppa on ehkä Viivillä, koska hän on sopivan sporttinen ja silti hoikka. Mitäs te muut tuumitte? Osa varmaan sulki heti selaimen nähtyään ensimmäisen kuvan?

Taas himpun verran alempi lukema

Minä, Malttamattomien Painonpudottajien Rivijäsen, hyppäsin tänäänkin vaa'alle ja sain lukemaksi 84,1 kg. Eli -300 g eilisestä. Kiva tulos, vaikka eilen tuli jotenkin syötyä 40 g hiilihydraatteja. Taisi olla isommat annoskoot kuin edeltävänä päivänä, sillä about samaa tavaraa tuli vedeltyä. Mutta hyvä tuokin grammamäärä: pidän omana tavoitteenani, että maksimissaan 60 g hiilihydraatteja päivässä. Jos ne joskus ylittyvät, niin en siltikään kaiva ruoskaa esiin, mutta yritän kyllä seuraavana päivänä parantaa.

Mutta on tämä kyllä sellainen suo, miinakenttä, taistelutanner. Karppaajia on joka lähtöön ja monella on kiivaita mielipiteitä asiasta. Mitä nyt olen joitain keskusteluja seurannut, niin aloittelijoille helposti naljaillaan tai heidät jotenkin teilataan. Onneksi omalle kohdalle on toistaiseksi osunut vain kannustavia tyyppejä ja olen saanut fiksuja neuvoja.

Lisäksi aikamoisen laaja käsite koko karppaus. Jo pelkästään karppaus.infon keskustelupalstalla eri alalajeja on lukemattomia: Atkinsin dieetti, Antti Heikkilän Pellinki-dieetti, Ketokarppaus, Kasvispainotteinen, Kivikautinen ruokavalio, Kwasniewski: Optimal diet, Michel Montignacin ruokavalio, Pätkäpaasto, warrior yms., Schwarzbein, Zone... Just nyt en jaksa ottaa selvää, mitä noista mä toteutan vai toteutanko mitään... Hommaan jostain jonkun hyvän kirjan ja tukeudun siihen, vaikkakin sekin on tietysti yhden ihmisen mielipide aiheesta.

Muuten mulla on ihan mahtava fiilis, mutta univaikeudet kiristävät vähän hermoja. Viime yönä nukuin hyvin 1,5 h, kunnes tytär alkoi itkeskelemään. Sitten sen jälkeen en saanutkaan unta, vaan pyörin melkein 2 h sängyssä aamuyöllä. Siitä sitten tulin olohuoneen puolelle hengailemaan ja nuokkumaan sohvalla, kunnes koira yrjösi (keskelle mattoa tietenkin). Siinä sitten sitä itsekin kyökkäillen hankasin, oli meinaan haju varsin karsea. Olo oli vähän kuin jossain sketsisarjassa: muu perhe nukkuu ja yksi hölmö pesee koiran yrjöä matosta talouspaperilla neljältä aamuyöllä. Njoo. Siitä sitten tuon operaation jälkeen raahauduin takaisin sänkyyn, jossa taas taistelin saavani unen päästä kiinni. Seuraava havainto koittikin sitten 6.45, kun miehen herätyskello soitti ja sitten alkoi taas tytärkin huudella. Pikkuisen vähillä unilla siis. Ja jos tämä olisikin vain satunnaista, niin no worries, mutta kun valvoessa menee 90 % öistä ainakin. Huoh.

Lisää painoja, kiiiiiitos

Kävin tänään body pumpissa. Olen kyllä jotenkin tykästynyt siihen: saa keskittyä olennaiseen, musiikki on ollut ihan jees ja kehitys on selvästi havaittavissa. Harmi kyllä, ei vartaloa katsomalla, vaan omissa voimissa. Tänään lisäsin painoja rintalihaksiin ja meni melkein liiankin helposti. Oli siinä siis tekemistä, mutta kuvittelin, että ottaa enemmän voimille. Jiiihaaaa! Jotenkin tunnen olevani supernainen, kun hallitsen nyt mun syömisiä ja liikkuessakin riittää energiaa. Toivottavasti vire pysyy yllä. Ohjaajalla oli ihan överihieno kroppa: naisellinen, mutta silti lihaksikas. Sitä katsellessa jaksoi tehdä vielä vähän enemmän, vaikka syke liitelikin yläilmoissa. Kävin hänelle jopa tunnin jälkeen sanomassa, että kivasti vedetty tunti ja että kauniit lihakset tsemppasivat nostamaan rautaa. En kyllä tiedä, onko tuollaisen sanominen soveliasta, mut sanoinpa silti. (Taas yksi todiste, miksi mun olisi pitänyt syntyä Espanjaan).

Yhdestä asiasta pitää avautua, jonka jälkeen osa lukijoista on varmaan vähän ihmeissään. Mutta siis mua KYRSII, kun joku suihkuttelee kuntokeskuksessa värkkiään siten, että ne vedet roiskuvat sieltä majavasta suoraan takaa kulkevaan tyyppiin. Tänään oli taas joku tuollainen suihkuttelija siellä. Meitsi ei halua kenenkään mehuja mun päälle, yrhhhhh.

Karppaus on sujunut tänäänkin huippuhyvin eikä ole ollut mitään röyhkeitä mielitekoja. Nälkää ei ole tarvinnut potea, mutta silti kalorit ovat olleet ihan maltilliset. Odotan malttamattomana, mitä vaaka sanoo aamulla. Toivottavasti jotain kivaa ;) Ja kyllä, mä tiedän, ettei vaa'alla kannattaisi hyppiä joka päivä. Mutta jos lukemat ovat laskusuuntaisia, niin se vaan on ihan hemmetin kiva tapa aloittaa päivä. Ettäs tiedätte.

Uskomatonta!

" Rakas vaaka,

kiitos ystävällisyydestäsi ja huomaavaisuudestasi aamulla. Arvostan suuresti melkein kiloa alempaa lukemaa. Tällaiset yllätykset ovat mieluisia. Toivon, että olemme samalla aaltopituudella jatkossakin."

Kyllä, kyllä, KYLLÄ: puntarin ruudulle ilmestyi tänään lukema 84,4 kg! Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa hiilaripöhötystä (jonka ristin tuksupöhötykseksi) vaiko vain moukan tuuria? Noh, oli mitä oli, niin tervetuloa vaan meille. Kiva vielä, että sain moisen lukeman näin viikkopunnituksen kunniaksi. Ou jee!

Mun mies on kyllä vähän huolissaan tästä karppauksesta. Se ei oikein ymmärrä, miten pekonin vetäminen aamiaiseksi tms voisi olla kovin terveellistä. Ehkä se ajattelee, että tulee mussutettua hiilihydraattejakin samaa vauhtia kuin ennen. Kyllä hän kovasti koittaa kannustaa ja kuuntelee mun jorinoita (lue: julistuspuhetta) kiinnostuneena, mutta on hänellä sellainen vähän epäileväinen ilme kasvoilla kyllä. Mutta eiköhän hänkin ala tähän hommaan uskoa, kun pääsen mun selkätisseistä eroon.

Löysin valaisevan tekstin karppauksesta:
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=856

Enimmäkseen juttu oli tuttua, mutta oli siinä jotain uuttakin. Nyt koitan vielä etsiskellä jostian grammamääriä, paljonko mitäkin kuuluisi suunnilleen syödä.

Mitäääääääh: vasta reilu 700 kcal syöty?

Tuleepas nyt päivityksiä tiiviillä tahdilla, MUTTA pakko päästä ihmettelemään. Huomasin vasta nyt katsoa Kiloklubista syömieni kalorien määrää tältä päivältä ja se sanoo lukemaksi 712 kcal. Kerrassaan merkillistä, sillä mähän oon syönyt tänään mm. neljä pekoniviipaletta, broilerin rintafileen, manteleita, kananmunan, vähän rahkaa sekä läjäpäin vihanneksia, kasviksia + vielä vadelmia jälkkäriksi. Oho. Joskus ihmettelin tyyppejä, jotka paasaavat, että "on niiiiiiiiiin kauhean vaikeaa saada tarpeeksi kaloreita". Mietin, että mikä ongelma siinä on, senkus vaan antaa palaa ja syö.

Merkitsin tosin aluksi vahingossa, että olin syönyt 75 dl raejuustoa päivällisellä, vaiks piti laittaa 75 g. Ihmettelin hetken sitä, että oho, tulipas hiilareita läjäpäin. Pikkuvirhe, hehe.

Eka karppipäivä luo uskoa tulevaan

Tämä nyt on luultavasti ihan puhdasta uutuudenviehätystä, mutta olen aika innoissani kyllä. Olen syönyt tänään hyvää ruokaa ja runsaasti kasviksia, en ole potenut nälkää tai järjettömiä mielitekoja, eikä hiilihydraattia silti ole kertynyt (Kiloklubin mukaan) kuin alle 20 g. Jeah! Mä kun tähtäsin sinne 100 grammaan tai hyvässä tapauksessa 60 grammaan :0 Mutta sitten olenkin jotenkin vaivattomasti saanut noin alas hiilarit. Oho. En kyllä tiedä, teenkö tätä oikein ja jossain varmasti joku karppaajien valtakunnan ruhtinas ravistelisi mun valinnoille päätään. Mutta mä teen nyt näin ja toivon, ettei tule kust liriteltyä omaan nilkkaan. Suurella ilolla otan vastaan kommentteja, ohjeita, neuvoja, totuuksia, mielipiteitä - ihan mitä vaan. Yritän ottaa opiksi.

Yritän tässä lähipäivien aikana ehtiä kirjastoon tsekkaamaan, olisiko siellä jotain opaskirjaa tähän hommaan. Ainakin muista aiheista on niitä For dummies -kirjoja, ehkä on vhh-ruokavalionkin noudattajille omansa? ;)

Tänään olin kuljeskelemassa kauniin kesäpäivän kunniaksi kaupungilla. Normaalisti olisin syönyt ainakin jäätelön ja käynyt siellä kirotussa Subissakin. Tänään kyllä loin yhden (!!) kaihoisan katseen mun suosikkikahvilaan, jossa on ihan saiiiiiiiraaaaan hyvää suklaakakkua. Olen syönyt lukemattomia sellaisia ja juonut vielä cafe latten päälle. Mutta ihme kyllä, ei tehnyt kuitenkaan tiukkaa ohittaa tuota mestaa. Lisäksi mulla oli hieman nälkä ja Subway kävi jossain alitajunnassa kääntymässä. Mutta sen sijaan suuntasin torille, ostin sieltä kotiinviemisiksi ison kukkakaalin suoraan viljelijältä ja vadelmia naposteltavaksi.

Ihan olen ihmeissäni, että mitä mulle on tapahtunut? Erittäin jees, toivottavasti saan pidettyä draivin yhtä vahvana JA että tämä näkyy myös vaa'alla kutistuvana lukemana.

Mä haluaisin onnistua samalla tavalla kuin vaikkapa Wilma Schlizewski, joka laihtui jotakuinkin 20 kg ja on nykyään arvioilta miljoona kertaa vetävämmän näköinen kuin ennen. Ei sillä, että nyt ihan häneksi haluaisin muuttua (hih), mutta tuon painonpudotuksen ottaisin kyllä ilolla.

Musta tuli tänään KARPPI tai ainakin hiilihydraattitietoinen

Tulin siihen tulokseen, että tässä on nyt vuosia inhottu omaa kroppaa ja aina vaan jostain sitä laardia on haalittu lisää. Suurin syy siihen on omalla kohdalla valtava herkkuhimo, lähes tauotta käyvä suu ja hiilihydraattihutun tuottama mielihyvä. Lueskelin innostavaa kirjaa aiheesta ja koin jonkun herätyksen: tätähän pitää alkaa tekemään. Tosin tunnustan, etten vielä oikein ymmärrä ruokavaliosta edes perusteita ja että pelkään sössiväni koko homman. Mutta seuraan vaakaa. Jos lukemat menevät alaspäin, niin sitten teen jotain oikein.

Tänään mä laitoin aamiaiseksi maustamatonta rahkaa ja siihen pakastettuja mustikoita. Mutta koska olen tällainen herkkuarse, maistui tuo tosi kitkerältä jotenkin. Olen tottunut liian sokerisiin juttuihin, kun ei tuollainen perussetti maistu. Sain siitä alas puolet. Toivottavasti makuaisti tottuu vähempään herkutteluun ja tuokin alkaa maistua. Funlightin sotkeminen rahkan sekaan ei kiinnosta mua sitäkään vähään, ajatuskin tuntuu kerrassaan kuvottavalta. Funlight on vedenkin seassa pahaa... Vai?

Lounaaksi söin tällaisen setin.

Vitsit, kun tuosta pekonista tuli maukasta. Melkeinpä rikollisen hyvää, etten sanoisi. Voiko tämä olla terveellistä? Ihanko oikeasti? Jos kyllä, niin miksi ihmeessä mä en alkanut toteuttaa tätä ruokavaliota yhtään aikaisemmin?

Bikinikuntoon 2037?

Vielä illan ratoksi muutama kuva. Voisin vaihtaa pääni mielelläni vaikkapa Blake Livelyn vartalon jatkeeksi. Mutta koska se ei ole mahdollista, on tämän kanssa elettävä ja koitettava saada saatava tuota laardia pois.

Askeleet miten sattuu

Vietinpä taas tunnin Zumbaten kuntokeskuksessa. Sitä veti tanssiin hurahtanut typy, joka oli päättänyt luopua helpoista zumbakuvioista ja ängennyt tilalle piruetteja, suunnanvaihdoksia sekä vaikeita askelkuvioita. Meikä oli ihan pihalla. Lisäksi mietin, että näkevätkö ne tyypit mun takaa sitä ohjaajaa. Itse menin melko usein aivan väärään suuntaan tai tein liikkeitä pölösti, kun en hanskannut niitä oikein. Tosin mitä mä taas ympärilleni kyyläilin, niin noin 1/3 muistakin oli yhtä pihalla kuin mä.

Toisten makuun toi tunti oli vissiin kerrassaan täydellinen. Siellä eturivissä oli yksikin nainen, joka taputti hurmiossa aina kaikkien biisien välillä. Mä olin vähän huuli pyöreänä siinä: melkein kuin oltaisiin jossain herätyskokouksessa oltu.

Läski lähtee Lontooseen

Hih, varasin äsken lennot Lontooseen alkutalvelle. Tykkään siitä kaupungista kovasti ja kaipaan pientä irtiottoa omasta arjesta. Mies ja lapsi jäävät kotiin, sillä reissuseuraksi lähtee sisko. Jeah: luvassa on shoppailua, notkumista, ehkä jotain nähtävyyksiä ja toivottavasti fiksua syömistä. Mullahan on myös Uusi upeampi minä -palkinnoissa matka odottamassa, mutta tämä on tällainen ekstrareissu.

Punnitsin itseni tänään ja vaaka näytti 85,2 kg eli parisataa grammaa vähemmän kuin edellisellä kerralla. Noin pienet heittelyt nyt ovat ihan yhtä tyhjän kanssa varmaankin, mutta aina pitää olla iloinen, kun lukema on hilautunut alaspäin. Kohta saan hommata mun ensimmäisen varsinaisen palkinnonkin: listalla komeilee uusi lävistys lukemassa 85 kg. Ou jee!

Kerrottakoon vielä, että tuli taas viime yönä kärsittyä aikamoisesta unettomuudesta. Kohta 1,5-vuotias lapseni ei VIELÄKÄÄN nuku öitään ja taas viime yönä huuto alkoi 2.20. Ihanaa. Tätä 1,5-vuoden vähäunisuutta syytin aikoinaan siitä, että lihoan. Väsyneenä sitä sortuu entistä helpommin makeisiin herkkuihin ja osoittavathan jotkut tutkimuksetkin vähäisen yöunen ja lihavuuden liiton. Nykyään olen kyllä sitä mieltä, että tuo on vain löyhä tekosyy tarttua suklaaseen. Itse tein sitä aikani, toivottavasti sain kierteen katki.

10 syytä olla laiha

Ihan niinkuin tässä olisi tarvetta upean kropan etuja luetella, mutta annanpa silti mennä. Eli omat syyni haluta timmi vartalo tämän ylikasvaneen ruhon tilalle. Eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1. Ei tarvitsisi pelätä, että kaikki ajattelevat mun olevan raskaana. Voisin siis ihan vapaasti pukeutua myös vartalonmyötäisiin vaatteisiin ilman, että joku miettii laskettua aikaa takavasemmalla.

2. Näyttäisin ihan kaikissa vaatteissa paremmalta. Saisin siis jopa vaatekaapin sisällön käyttööni enkä vain murto-osaa siitä.

3. Voisin kävellä kesäkuumalla pitkiäkin lenkkejä hame päällä ilman, että reidet hankaisivat yhteen. Ei tarvitsisi tuputella sinne vartalopuuteria kitkaa katkomaan.

4. Ei tarvitsisi hävetä uimahallissa tai rannalla.

5. Voisin pukea päälleni näyttäviäkin bikinisettejä ja nauttia saamastani huomiosta.

6. Voisin ottaa janoamani tatuoinnin selkään. Jos ottaisin sen nyt, pelkäisin kuvan menevän pilalle kokoni muuttuessa.

7. .....

Ööh, pää alkoi lyödä tyhjää seiskan kohdalla. Pitääpä vähän miettiä ja palata asiaan. :) Onhan noita syitä varmasti satoja, mutta kymmenen tärkeimmän valitseminen ja keksiminen osoittautui yllättävän haastavaksi.

Subwayn vainoama

Siis voisi luulla, että kun menee hikoilemaan Body Pumppiin, ei tarvitsisi ajatella Subwayn aterioita. Mutta se osoittautuikin aika kimurantiksi hommaksi, sillä samalle tunnille tuli Subin työntekijä. Sitten se vielä meni treenaamaan siten, että näin sen käytännössä koko ajan. Siinä mä sitten tein maastavetoja, askelkyykkyjä ja hauiskääntöjä miettien, kuinka hyvältä Italian b.m.t. maistuisi. Sairasta. Mulla on ongelma. Onkohan jossain jotain Subway-parantolaa anonyymeille läskeille?

Itse tunti oli tosi huippu ja ohjaajakin mainio. Huomasin jopa, että olen kehittynyt, sillä rintalihasbiisissä olisi saanut olla enemmän painoja. Myös hauisbiisin tein isoimmilla painoilla kuin aiemmin ja jaksoin hienosti.

Tarkastelin siellä taas muita, kuten kunnon kyylän kuuluukin. Mun vieressä oli yksi aktiivikävijä, mies, joka aina lataa tankoon ihan maksimipainot. Mutta sitten se raukka ei osaa tai jaksa tehdä niitä liikkeitä kunnolla. Ottaisi nyt hyvä mies vähemmän painoja ja hioisi tekniikan kuntoon, tuolla tavalla väärin repimällä saa vain kropan hajoamaan. Tuli myös tiirailtua mun edessä ollutta naista, jolla oli kerrassaan täydellinen vartalo. Ei ihraa missään, selvästi erottuvat hauikset ja teräspakarat. Mitenköhän ihmeessä se tyyppi oli päässyt sellaiseen kuntoon? Ei ainakaan Subwayssä syömällä, siitä oon varma.

Kävin myös perheen kanssa rannalla tänään. Siellä sivusilmällä tsekkailin jengiä ja tulin siihen johtopäätökseen, että 90 % kaikista oli mua pienempiä. Sitten oli jokunen mun kokoinen ja loput jenkkien kokoisia. Ihmeen hyvässä lihassa kyllä Suomikansa nykyään tai sitten vain meidän lähirannalla käyvät kaikki fitness-typyt. Miehissä oli vähän parantamisen varaa... Mut ehkä ihan hyvä, ettei siellä ollut mitään adoniksia, etten näe levottomia unia. ;)

Vähän rotia, niin alkaa tapahtua

On se kumma, miten vähän laihtuu, jos ei oikein tee mitään sen eteen. Tai NO, liikun mä kyllä ja pidän oikein blogia, mutta silti tulee mussutettua luvattoman usein kaikkea epäterveellistä garbagea. Mun pahin heikkous on jo täälläkin mainitsemani Subwayn Italian B.M.T.-ateria, josta en millään meinaa päästä eroon. Joskus vedän sellaisen parikin kertaa viikossa. Miten ihmeessä mä saisin vastustettua sitä?

Tosin nyt olen kyllä ollut taas ihmisiksi eikä ole tullut syötyäkään (ainakaan kauheasti) mitään typerää. Tänään kävin taas vaa'alla ja sain kerrankin aihetta hymyyn, kun se näytti lukemaa 85,5 kg. On se ainakin vähemmän kuin edellisellä kerralla vaa'alla. Kiloklubi koittaa kannustaa kertomalla, että tavoite, paino 70 kg, on saavutettavissa 28 viikossa.

Nyt se kuuluisa papukaijamerkki mulle

Meikätyttö onnistui vastustamaan nachokiusausta, vaikka mies oli ostanut kotiin pussillisen nachoja ja vielä valkosipulidippiä niiden kanssa. Varmaan mun historian ensimmäinen kerta, kun kieltäydyn jostain herkusta. Oho. Mies oli kyllä ollut sinänsä huomaavainen ja valinnut mm. kevyttä kermaviiliä. Mut eipä se tosta setistä silti terveellistä tee.

Ei musta kyllä mitään terveysintoilijaa ole tulossa ja ihan saletisti sipsitkin maistuu joku kerta. Mutta nyt ei tehnyt varsinaisesti mieli, joten oli helppo olla ilman.

Kiloklubi ei ole kyllä kovinkaan kannustava tänään. Siellähän on neljä ruokavalion laatupalloa, jotka kaikki olisi tarkoitus saada vihreiksi. Nyt mulla on vain herkku-pallo vihreänä, kasvikset, energia ja kuidut punaisella. Hiottavaa siis riittää, vaikka olenkin syönyt enimmäkseen fiksusti.

Kehu se tämäkin, kai

Pohdiskelin tuossa taannoin rakkaan ystäväni tyttöystävän kanssa, millaiset vaatteet pukisimme epävirallisiin hääjuhliin. Kerroin sitten hänelle, etten oikein viihdy omassa kropassani tällä hetkellä: on tullut vähän mässäiltyä univelkoja kuittaakseni ja muutenkin. Tuntuu, ettei mikään vaate oikein istu tai näytän vähintäänkin raskaana olevalta. Hän sitten lohdutti mua sanomalla: "Mutta sulla on kuitenkin tosi kaunis naama". Muistuttaa vähän ex-työkaverin kommenttia Facebookissa: "Tosi hyvä kuva susta".

Tylsin zumba koskaan

Voi morjes. Tänään tuli kyllä tuhlattua omaa elämää, kun menin itselleni tuntemattoman ohjaajan Zumbaan. Se oli kuin olisi eksynyt jonnekin satutätien kerhopäiville. Ohjaaja eläytyi jotenkin liikaa, lässytti, ilmeili ja koitti varmaan olla tosi tsemppaava, mutta mua vaan alkoi nyppiä. Se tyyppi oli kuin jostain sketsisarjasta suoraan. Edellisessä Zumbassa mulle tuli kunnolla hiki ja syke hakkasi, mutta nyt tuli haukoteltua ja mietittyä, kuinka kauan tuo kidutus vielä kestää.

Tiedä sitten, onko mussa jotain vikaa - nimittäin pukukopissa pari naista kehui ohjaajaa ihan kilpaa. "Ihanaa, kun se eläytyy niin mukaan". Öö, eipäs ole.

Tumma läski on kauniimpaa kuin vitivalkoinen

Siispä länträsin iholle itseruskettavaa. Voi pojat, tuli nättiä! Tai no, ajoittain vähän laikukasta, mutta enimmäkseen tosi kiva sävy. Näytän heti paremmalta! :) Ei tumma läskikään kaunista ole, mutta on se nyt miljoona kertaa nätimpää kuin jauhopussin sävyinen laardi.

Mulla on ollut mainio liikuntaviikko tähän mennessä, jeah baby! Tosin olen elävä esimerkki siitä, ettei liikunta laihduta. Sen sijaan se on kyllä tuonut mulle lisää itsevarmuutta ja energiaa.

Pumppia, pumppia!

Olin tänään ahkera ja suuntasin kuntokeskukseen Body Pump -tunnille. Tein vielä tehokkaastikin, syke hakkasi kokoajan ja hiki virtasi. Harrastin myös (osittain salaa) toisten kyyläämistä ja tarkkailua: vertailin omia painoja muiden painoihin ja pohdin, minkä kokoisia muut ovat suhteessa muhun. Heh, on mullakin harrastukset. Tuli myös ihailtua ohjaajaa, joka on ihan käsittämättömän upeassa kunnossa. Sellainen hoikka, mutta silti lihaksikas. Pystyy nostamaan kevyen näköisesti sellaisia painoja, joiden kuvittelisi kuuluvan vain miesten käsivarsille. Wautsi wau. Tosin hän siinä sitten sanoikin, että vetää pumpin jälkeen vielä heti perään steppilautatunnin. Sitä jumppaa mä kuvailen tappomättöhikirääkiksi, koska siellä ei muuta tehdä kuin pompitaan veren maku suussa. Että olisihan se ihme, jos ei uskomattomia tuntimäärässä liikkuvan ohjaajan kroppa olisi häikäisevän upea.

Otin tänään muuten mittoja kropasta. Suureksi hämmennyksekseni senttejä oli kadonnut navan ympäriltä 1, vyötärön ympäriltä 3 ja rinnoista 2. Tosin suhtaudun tietyllä varauksella näihin tuloksiin: sitähän voi mitata inan eri kohdasta tai sössiä homman muuten. Mutta oli miten oli, vaikuttaa HYVÄLTÄ.

Miksei voi laihtua vahingossa?

Lueskelin illalla Me Naisia, jossa oli haastateltu Ilkka Kanervan kihlattua Elina Kiikkoa. Siinä hän sanoi, että koitti laihduttaa 5 kg vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta laihtuikin vahingossa 15 kg. Sinänsäkin vielä metka suoritus, kun hän oli alunperinkin normaalipainoinen. Meikä ei sen sijaan tunnu laihtuvan vahingossa, joten maailmassa lienee virhe.

Paino aamulla oli 86,5 kg. BLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH.

Läskit zumbaavat...

... niin myös minä! Tänään mun Body Pumpista muutama päivä sitten hommaama lihassärky oli väistynyt taka-alalle, joten lähdin nostamaan sykettä zumbaan. Siinä on kyllä sellainen laji, jota ei oikein kehtaisi sanoa harrastavansa: kiitoksia vaan Ostos-tv:lle. Mutta meikä tykkää, sillä syke nousee helposti ja tunti vierähtää huomaamatta. Pidän valtavasti lattarirytmeistä ja tuolla ei muuta kuulekaan.

Yksi takavuosien missi oli samalla tunnilla jumppaamassa. Hän näytti AIVAN mielettömältä, vartalo oli kuin 17-vuotiaalla. Melkein teki mieli kysyä, että "Anteeksi kun häiritsen, mutta mitä sä syöt? Mäkin haluan samanlaisen kropan". :)

Syömiset ovat olleet järkeviä. Tähtäimessä on astua huomenna aamulla vaa'alle noin niinkuin viikkopunnituksen merkeissä. Saas nähdä, teinkö viikonloppuna ihan överisti tuhoa.

Masennus vaatekaapissa

Syvä huokaus. Mulla on vaatekaappi täynnä mielettömän upeita vaatteita - on biletoppeja, upeita farkkuja, ihanilla yksityiskohdilla varustettuja paitoja, tyylikkäitä mustia housuja -, mutta mahdun niistä vain noin 20 % tällä hetkellä. Pyh, pah, pöh! Perkasin pienempiä äsken pois ja laitoin myyntiin. Jätin sinne kyllä paljon ihan liian pieniä housuja, joihin aion tulevaisuudessa joskus mahtua. Piti vain lajitella vähän: sopivat vaatteet lähelle oviaukkoa, ne liian pienet sinne perälle jonnekin. Toivottavasti unelmista tulee totta ja mahdun niihin tulevaisuudessa.

Terveellinenkin voi näemmä olla hyvää

Kokkasin äsken tofu-kasviscurryä ja - uskokaa tai älkää - siitähän tuli vallan hyvää. Mä en ole mikään taitava kasvisruokakokki, mutta aina välillä pitää koittaa. Siihen tuli mm. läjäpäin tuoreita vihanneksia, punaista currytahnaa, bambunversoja,
vähän kookosmaitoa sekä paketillinen maustettua tofua. Hyvää, ravitsevaa ja aika terveellistäkin varmaan. Kookosmaito ei tietty ole hyväksi, mutta sitä tuli kyllä tosi vähän.

Mässykierre katki

Joskus pohdin, että voi kunpa olisi joku läskien parantola, jonne tällaiset sokeri-, rasva- ja hiilihydraattinistit voisivat mennä kutistumaan. Sinne ei saisi viedä omaa rahaa ja se sijaitsisi jossain hornankuusessa, josta ei kertakaikkiaan pääsisi minkään kiusausten lähelle. Jokaiselle olisi laskettu ideaaliruokavalio ja siellä sitten opeteltaisiin syömään oikein. Päälle myös tehokasta liikuntaa. Vähän kuin Suurimmassa pudottajassa, mutta ilman niitä Tv-kameroita. Sitten sieltä pääsisi kotiin vasta, kun oma henkilökohtainen tavoite on saavutettu. Voisi vaikka tehdä sopimuksen, että jos paino nousee X kg, niin sitten joutuu sinne takaisin. Mua motivoisi ainakin. Tosin myönnän, että olisihan se vaikeaa irroittautua työelämästä ja omasta perheestään. Mutta harkitsisin kyllä, jos tilanne pedattaisiin eteen.

Mulla on nyt tosiaan viikonloppu mennyt täysin penkin alle, eli on tullut ahdettua kurkusta alas tyhjiä kaloreita ja täyttä roskaa. Ehkä onnistuin saamaan yliannostuksen eikä moista garbagea tee enää jatkossa edes mieli? Sopii toivoa.

Rahanmenoa

Meitsi kävi eilen ostoksilla ja tänäänkin piti vähän kierrellä alennusmyynneissä. Mukavia tuommoiset lomarahat, jotka tipahtavat joskus yllättäen tilille. ;) Vaatteita mun ei yleensä tee mieli ostaa, kun toivon kutistuvani tästä. Niinpä useimmiten mukaan tarttuu kenkiä, koruja tai muita asusteita. Mutta eilen löysin kyllä jopa kivat housut: kyllähän sitä parempaa kroppaa odotellessakin pitää johonkin pukeutua. Kerrankin oli hyötyä tästä koosta: yleensä ne L-kokoiset jäävät kauppoihin. Niinpä munkin kaikki ostokset olivat -70 %.

Tänään ostin myös imurin. Edellinen on nimittäin aivan hajoamispisteessä: virtanappi ei toimi, johtokelaus ei toimi, se haisee eikä perusteellinen puhdistus auta. Ja tämähän liittyy mun kroppaurakkaan... Öööööö. Ei mitenkään. ;)

Mässyn, mässyn

Laitoin laihduttamisen viikonlopuksi taka-alalle, vaikka se onkin täysin järjenvastaista ja typerää. Mies lähti nimittäin pois viikonlopuksi kyläilemään ja ostin sen kunniaksi Ben&Jerry's-jäätelöä sekä sipsipussin. Ei tosiaan fiksua, mut joo, teki mieli. Palaan ruotuun ensi viikolla. ;)

Sen verran pitää kyllä hehkuttaa, että mies oli ihan tosissaan helteidensä kanssa. Heti alkoi peitto heilua, kun tuli viileämpää. Jeah!

Tein myös tilin Twitteriin nimimerkillä Mielikaunis ja avauduin siellä(kin).

Salia, löysäilyä, lenkkeilyä

Otsikossa tiivistettynä mun kolme viimeistä päivää: maanantaina kävin kuntosalilla, eilisen löysäilin liikunnan suhteen ja tänään olen toistaiseksi käynyt vasta ulkoiluttamassa koiria. Olen sopinut treffaavani ystävän myöhemmin päivällä ja näyttää siltä, että tältäkin päivältä jää kuntokeskuksessa käyminen välistä. Huomiseksi ei ole vielä mitään ihmeellistä ohjelmaa, joten josko silloin taas pääsisi vähän tuonnekin rehkimään.

Paino oli taas kivunnut vähän ylöspäin ja näytti lukemaa 87. Huoh.

Menin, söin, Zumbasin

Olipa taas järkevä ajatus kurvata ensin Subwaylle syömään ja sitten jatkaa Zumbaamaan. Voin sanoa, että oli "hieman" paha olo. Mä en vaan kertakaikkiaan saisi lähteä kotoa nälkäisenä, kun heti katoaa kaikki kuri ja huomaan kurvaavani sinne. Sanoisin, että ne myyjätkin tunnistavat mut jo kohta, huh.

Mutta joo, itse zumbassa oli tosi kivaa ja kaloreitakin varmasti kului ainakin jonkin verran. Hiki virtasi ja hymy oli herkässä, joten tosi jees. Pitää alkaa käymään useammin, kun se oli sekä hauskaa että tehokasta.

Ystäväni vaaka

Nyt juhlitaan: ihanaa, vaaka, ihanaa - ihanaa, vaaka, ihanaa - tämä on ihanaa! Kerrankin vaaka oli astetta enemmän kaveri ja näytti alaspäin madellutta lukemaa: 85,6 kg. Hemmetisti, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Uu jea.

Kysyin muuten eilen illalla mieheltä noista pakeista. Sanoi, että johtui ihan silkasta kuumudesta. Ei vaan pysty, kun on joku "syvähiki" päällä. Noo, ihan kuin vaan. Onneksi nautinto ei ole vain miehen varassa. ;)

Tänään salille. Olin eilen menossa, mutta ihan viime hetkellä päädyinkin kaupungille kiertelemään alennusmyynneissä. Ostin vaikka mitä, mm. kolmet farkut, yhdet shortsit, bilehameen, pari toppia... Uskon, että nuo istuvat, vaikka vähän laihtuisinkin. Tosin jos sen 30 kg laihtuisin jollain ihmeellä, niin sitten varmaan pitäisi jo harkita uusien ostamista. Enkä yhtään kyllä vastustaisi.

Kehonkoostumusanalyysi puhuu raakaa kieltä

Raakaa faktaa kropasta. Tämä kehonkoostumusmittaus tehtiin alkukesästä paikallisessa kuntokeskuksessa. Tarkoitus olisi uusia testi vaikkapa loppuvuodesta ja katsoa, onko muutoksia tapahtunut. Erityisesti ihraprosentti saisi olla matalampi, samoin kuin tuo kammottava kehon ikä. Minähän en suostu olemaan kropaltani 43-vuotias. Tuon mukaan ideaalipaino mulle olisi 65,1 kg, OHO, aika vähän. Muut tiedot tässä (otettu siis toukokuun lopussa 2011):
Weight: 86,7 kg
Fat %: 41,2 %
Fat mass: 35,7 kg
FFM: 51,0 kg (MIKÄ tämä on?)
Muscle mass: 48,4 kg
TBW: 36,8 kg (ENTÄS tämä ja alla oleva?)
TBW %: 42,4 %
Bone mass: 2,6 kg
Bmr: 1597 kcal
Metabolic age: 43
Visceral fat rating: 6
BMI: 29,3
Ideal Body Weight: 65,1 kg
Degree of obesity: 33,2 %

Siinäpä pari huvikseen otettua kuvaa. Toisessa olen ihan rentona, löysänä, ns. luonnontilassa (haha, vaatteet kuitenkin päällä) ja toisessa kiskon vatsaa sisään ja panostan ryhtiin. Auttaa sekin näemmä, flegu ei saa olla ihan esteettisistäkään syistä.

Eipä herunut taaskaan

Mieheni ei oikein innostu rehevistä kurveista. Se näkyy muun muassa siinä, että makkarissa (ja kaikkialla muuallakin) on ollut kovinkovinkovin hiljaista. Tänään tuli taas pakit. Ei sano suoraan, mutta olemme kyllä aiemmin keskustelleet, että syttyisi enemmän timmistä kropasta. Ymmärrän kyllä täysin: itsekään en lämpeäisi, jos vastassa olisi hölskyvä rakastaja, jonka maha roikkuu hymynaaman tavoin. Taas yksi syy lisää saada kroppaa kevyemmäksi.

Unohdin käydä tänään vaa'alla, joten jää vielä mysteeriksi paino. Josko huomenna muistaisin paremmin.

Läski kävi etelässä

Pieni irtiotto arjesta oli enemmänkin kuin paikallaan. Viikko Espanjan kuumana hohtavan auringon alla teki kerrassaan hyvää, paitsi ehkä vartalolle, sillä siellä syötiin ihan jatkuvasti. TOSIN olin kaukana Subwayn Italian B.M.T.-ateriasta eikä tullut mässäiltyä millään suklaapatukoillakaan, kun oli käytännössä kokoajan jonkun toisen seurassa. Vaaka näytti jotakuinkin samoja lukemia kuin ennen reissua, joten eipä tullut siis kerättyä lisää kannettavaa.

Kuvassa hemaiseva vartaloni altaalla. Arvatkaa vaan, hävettikö kohdata reissulla pariskunta, jonka olen tavannut viimeksi kymmenen vuotta sitten noin 20-30 kg kevyempänä? Tai no, ei se kyllä hävettänyt, mutta laittipa miettimään.

Mitenkäs sitä saisi jotain rotia itseensä, eikä vaan kartuttaisi kilokassaa vuosi vuodelta? Ainakin tällaiset kuvat motivoivat kummasti, samoin kuin kohtaamiset vuosikausien jälkeen.

Ajattelin ottaa käyttööni jostain lehdestä lukemani ajatusmallin, jossa entinen sairaaloisen lihava nainen sanoi aina ennen syömistä kysyvänsä itseltään nämä kysymykset: Haluanko, tarvitsenko, voinko? Ehkä seuraavan suklaapatukan kohdalla myönnän haluavani, mutta kiellän tarvitsevani ja voivani --> patukka jää kauppaan?

Miehet ei vaan tajua

Tämähän ei liity mitenkään laihduttamiseen tai kroppaläskiin, mutta sanonpa silti: hitto kun ärsyttää, ettei tuo rakas aviomieheni ymmärrä korjata jälkiään. Tuntuu ihan henkilökohtaiselta v%##!!uilulta, kun ukko jättää kenkänsä keskelle eteistä, kassinsa mihin se vaan sattuu tippumaan, vaatteensa lojumaan sohvalle... Koti näyttää ihan joltain hemmetin varastolta, kun joka paikka on täynnä kaikkea juuri siihen kohtaan kuulumatonta. Ei auta, että sanon nätisti tai nalkuttaen, aina sama lopputulos. Voi h%lvetti. Kotitöihinkin osallistuu tosi nihkeästi, ei vaan huomaa, tajua, saa aikaiseksi tai viitsi. Voin sanoa, että ottaa kaaliin.

Olisikohan sillä kivaa, jos allekirjoittanutkin jättäisi kaiken aina siihen, missä ei tarvitse ko. tavaraa tai vaatetta enää? Meikit lojuisivat sohvalla, lukuisat kenkäparit pitkin eteistä, vessan lattialla olisi muutaman päivän vaatekerta, keittiön pöydällä kuppeja, kippoja ja ties mitä.

Se sais musta niin paljon paremman vaimon, jos välittäisi siivota jälkensä.

Kilo pois!

Jee, vaaka oli aamulla ystävä ja näytti tasan 86 kg. Jippiaijee, -1kg ja 100 g. Älkääkä kukaan nyt sanoko, että nestettä se vaan on. Haluan uskoa, että puhdasta ihraa ja sillä selvä.

Paino ei tipu ja minäpä tiedän miksi

Masentava painolukema, 87.1 kg johtuu ihan puhtaasti siitä, että mä märehdin herkkuja kuin lehmät nurtsia laitumillaan. Tai no, suu ei sentään käy ihan tauotta. Näkyyhän se silti tietysti vaa'alla, jos joka päivä vetää jotain kiellettyä. Mikä hölmöintä, mun ei aina edes tee sellaista mieli, mutta tartun melkein aina tilaisuuteen kuitenkin. Tänään esimerkiksi vetelin kurkusta alas Spice Icen pienen pyörremyrskyn. Olipa taas fiksua. Muuten syömingit ovat olleet järkeviä ja mielestäni hallinnassa. Tuo jäätelösortuminen oli vielä ihan pölöimmästä päästä, sillä olin aiemmin kaupassa pystynyt vastustamaan pakastealtaan huutoa. Mutta tunnin päästä olikin jo eri ääni kellossa. Huoh ja voih.

Liikuntana tänään reilu tunti ruohoa leikaten. Ei kuulosta ehkä liikunnalta (ainakaan kerrostalossa asuvien korviin), mutta voin sanoa, että kyllä se vaan on. Alkukesästä laitoin huvikseni sykemittarin ja näytti lukemaa 160 melkeinpä koko tunnin ajan. Käy siis ihan jumpasta.

Illalla piti mennä kroppaa avaavalle kehonhuoltounnille, mutta mies on omissa riennoissaan ja minä lapsen kanssa kotosalla. Rehellisyyden nimissä tunnustan kuitenkin, että tuskinpa olisi tullut lähdettyä. Oli sen verran uuvuttava tuo leikkausrumba.

Tiedättekös muuten mitä? Tämä ihran valtaama ruhoni on tehokas ehkäisykeino. Ei nimittäin tee mieli. Tai jos tekeekin, päätän monasti jättää puuhastelut välistä (tai hoidella itse itseni), ettei tarvitse miehen eteen laittaa roikkuvaa vatsaani. Hän kun on huipputimmissä kunnossa, vaikkei edes treenaa ja syökin ämpärillisiä kerrallaan. Tiedän, etteivät vartaloni linjat miellytä esteettistä silmää ja vaikuttaahan se väkisinkin omaan fiilikseen.

Alku se on tälläkin tarinalla

Olen viimeiset vuodet inhonnut itseäni ja tätä hyllyvää laardikasaa, jota vartaloksikin sanotaan. Aina välillä melkein unohdan kammottavan peilikuvani, kunnes joku asia tai ihminen palauttaa minut maanpinnalle. Tänään se oli naapuruston mies, joka totesi, että "ai teille onkin vissiin tulossa pikkusisko tai -veli tuolle teidän lapselle". Joo, ei ole, ihan puhdasta läskiähän tämä. Kun vastasin kieltävästi, hän kysyi, "ai ootko sä vielä pullukka tuon takia" ja osoitti vierellä kävellyttä taaperoani. Ihmeen kaupalla selvisin tuosta tilanteesta enkä murtunut siihen paikkaan. Kotona tuli kyllä itkettyä senkin edestä. Hemmetin k*sipää. Vielä minä tuolle idiootille näytän, prkle sentään.

Se, miten musta tuli tällainen, on arvoitus. Teini-iässä olin upea, tosi hoikka ja käänsin päitä. Sitten rakastuin. Olin vieläkin upea, mutta ruoka alkoi maistumaan. Jotenkin sitä läskiä tuli kerättyä tasaisesti joka vuosi. Aloin inhota vartaloani, mutten silti saanut syömistä hallintaan. Paisuin vain paisumistani. Pari vuotta sitten sain ison parisuhdekriisin aikaiseksi aiheesta, kun mieheni huomautti kiloista. Meinasin lähteä vetämään koko suhteesta, vaikka oikeassahan hän oli (eikä edes sanonut kovin pahasti). Se sai kuitenkin aikaiseksi sen, että aloin syödä häneltä salassa. Aina, kun mies lähti jonnekin iltarientoon tai muualle, hamstrasin minä kaikkea kiellettyä ja vedin sitä pahaan oloon asti. Jonkinsortin käänteinen syömishäiriö vissiin.

Olen kovasti herkkujen perään ja pidän kaikesta rasvaisesta. Kiloistani en siis voi syyttää ketään muuta, kuin itseäni ja omia mielitekojani.

Eipä sillä, liikunkin kyllä ahkerasti. Päivittäin teen 30-60 minuutin kävleylenkin, lisäksi käyn salilla 1-2 kertaa viikossa, pelaan kerran viikossa (laiskasti) lentopalloa 1,5 h ja toisinaan käyn jollain ryhmäliikuntatunnillakin.

Tämän päivän liikuntasaldo ennen ja jälkeen tuon yhden idiootin kommenttia:
45 minuuttia kuntosalilla (tästä tosin enemmistö kuntopyöräilyä ja crosstrainailua)
30 minuuttia hidastahtia kävelyä taaperon kanssa ulkona
(tässä välissä se ääliö tuli huomauttelemaan mun vatsasta ja sai aikaiseksi sisuuntumisen)
15 minuuttia crosstrainailua
20 minuuttia hölkkä- + kävely-yhdistelmää