Olen viimeiset vuodet inhonnut itseäni ja tätä hyllyvää laardikasaa, jota vartaloksikin sanotaan. Aina välillä melkein unohdan kammottavan peilikuvani, kunnes joku asia tai ihminen palauttaa minut maanpinnalle. Tänään se oli naapuruston mies, joka totesi, että "ai teille onkin vissiin tulossa pikkusisko tai -veli tuolle teidän lapselle". Joo, ei ole, ihan puhdasta läskiähän tämä. Kun vastasin kieltävästi, hän kysyi, "ai ootko sä vielä pullukka tuon takia" ja osoitti vierellä kävellyttä taaperoani. Ihmeen kaupalla selvisin tuosta tilanteesta enkä murtunut siihen paikkaan. Kotona tuli kyllä itkettyä senkin edestä. Hemmetin k*sipää. Vielä minä tuolle idiootille näytän, prkle sentään.
Se, miten musta tuli tällainen, on arvoitus. Teini-iässä olin upea, tosi hoikka ja käänsin päitä. Sitten rakastuin. Olin vieläkin upea, mutta ruoka alkoi maistumaan. Jotenkin sitä läskiä tuli kerättyä tasaisesti joka vuosi. Aloin inhota vartaloani, mutten silti saanut syömistä hallintaan. Paisuin vain paisumistani. Pari vuotta sitten sain ison parisuhdekriisin aikaiseksi aiheesta, kun mieheni huomautti kiloista. Meinasin lähteä vetämään koko suhteesta, vaikka oikeassahan hän oli (eikä edes sanonut kovin pahasti). Se sai kuitenkin aikaiseksi sen, että aloin syödä häneltä salassa. Aina, kun mies lähti jonnekin iltarientoon tai muualle, hamstrasin minä kaikkea kiellettyä ja vedin sitä pahaan oloon asti. Jonkinsortin käänteinen syömishäiriö vissiin.
Olen kovasti herkkujen perään ja pidän kaikesta rasvaisesta. Kiloistani en siis voi syyttää ketään muuta, kuin itseäni ja omia mielitekojani.
Eipä sillä, liikunkin kyllä ahkerasti. Päivittäin teen 30-60 minuutin kävleylenkin, lisäksi käyn salilla 1-2 kertaa viikossa, pelaan kerran viikossa (laiskasti) lentopalloa 1,5 h ja toisinaan käyn jollain ryhmäliikuntatunnillakin.
Tämän päivän liikuntasaldo ennen ja jälkeen tuon yhden idiootin kommenttia:
45 minuuttia kuntosalilla (tästä tosin enemmistö kuntopyöräilyä ja crosstrainailua)
30 minuuttia hidastahtia kävelyä taaperon kanssa ulkona
(tässä välissä se ääliö tuli huomauttelemaan mun vatsasta ja sai aikaiseksi sisuuntumisen)
15 minuuttia crosstrainailua
20 minuuttia hölkkä- + kävely-yhdistelmää
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
tsemppiä kroppaprojektiin! ootko kokeillut laittaa liikkumisia ja syömisiä ylös johonkin nettiin, vaikka tänne: http://kiloklubi.fi/ ? pitää nähdä vaivaa alussa, että tuonne kirjailusta tulee rutiinia, mutta on se motivoivaakin. minun mielestä ihmisen ei pidä laihduttaa sen takia, että joku muu ei tykkää tai sanoo rumasti. mutta jos itellä ei ole hyvä olla omassa kehossa, niin sittenhän se on asia erikseen. kannustusta vielä! :)
VastaaPoistaKiitos heikku kannustavasta viestistäsi, oli tosi ihana yllätys :) Eikä edes kettuilua, vaan puhdasta asiaa. Aiemmin käytin Kalorilaskuria, mutta sittemmin luovuin siitä (sain kyllä siellä olessani viitisen kiloa pois). Nyt olen kirjoilla Kiloklubissa, mutta siinä ärsyttää se, ettei siellä ole kaikkia ruokia listattuna. Mutta saisipahan ainakin osviittaa. Pitää aktivoitua sen käyttämisessä taas.
VastaaPoistaSyömishäiriöitä on muitakin kuin anoreksia ja bulimia.
VastaaPoistaEsimerkiksi Bad Eatind Disorder - eli pakonomainen syöminen, jossa ihminen mättää itseensä vitusti liikaa kaloreita.
Monella ihmisellä voi olla syömishäiriö OIREILUA, sairastumatta kuitenkaan itse syömishäiriöön.
On hyvä myös oivaltaa, mistä ahmiminen salassa johtuu, kuten itse tässä mainitsit. Tsemppiä pudotukseen!
Kiitos Lissu tsempityksestä! Kyllä mä sanoisin, että mun syömisessä oli ainakin jotain häiriötä, kun mässäilin aina tilaisuuden tullessa. Siis vaikkei edes olisi ollut nälkä. Huh!
VastaaPoista