torstai 17. joulukuuta 2015

Paino jumittaa

Taas paino on jumittanut pienen tovin paikoillaan, mutta en anna sen liiemmin ahdistaa. Kyllä se siitä taas alaspäin nytkähtää. Toivottavasti pian. Joulu toki aiheuttaa omat lisähaasteensa urakkaan, sillä kaikkialla on konvehteja, glögiä ja piparkakkuja. Aion varautua pitkiin pyhiin ostamalla tummaa suklaata, jota voin sitten suklaahimoissani nautiskella jokusia paloja. Joulutortuista en onneksi tykkää yhtään ja ainakin joulukinkku ja salaatit sopivat ruokavalioon, joten näillä mennään.

Tein kokeeksi kahvakuulatreenin viimeksi. Jotenkin kuntosalitreeni laitteilla ja vapailla painoilla ei innostanut yhtään, mitä lie väsymystä ja kyllästymistä. Nappasin netistä jotkut ohjeet, perehdyin tekniikkaan ja pistin menemään. Ja hienosti tulivat lihakset kipeiksi :) On se vaan aina yhtä hieno tunne.

perjantai 11. joulukuuta 2015

95,7 kg: gramma grammalta pienentyen

Karppaus tuottaa mukavasti hedelmää. Paino menee sykäyksittäin alaspäin; välillä se junnaa vähän pidempään, sitten se taas menee alaspäin. Hieno juttu kerrassaan.

Eilen oli tosin ensimmäinen vapaasyöntipäivä. Sinänsä ei ollut sellaista tarkoitus pitää, mutta menin mun ystävän kanssa leffaan ja siinä sitten yksi asia johti toiseen. Eli puhtaasti karppina en kyllä selvinnyt eilisestä. Uutta on se, etten ruoskinut itseäni siitä. Leffassa söin pienen (alle euron leffateatterissa maksaneen) karkkipussin ja illalla vielä muutaman palan pizzaa. Aamiaisesta lähtien jatkui kuitenkin taas tuttu karppiruokavalio ilman sen suurempaa kriisiä edellisestä.

Tänään suuntaan kuntosalille tekemään kahvakuulaliikkeitä. Jotenkin perinteinen salitreeni on alkanut vähän leipiinnyttää, niin haen siihen intoa kahvakuulailemalla. Erilaiset harjoitteet ovat avain onnistumiseen :) Mitään fitnesskissaa musta ei varmastikaan koskaan tule, mutta sinne 75-kiloiseksi mä tulen kyllä pääsemään. Eli reilut parikyt kiloa vielä miinusta. Kyllä se onnistuu.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Notkahdus taas alaspäin: 96.3 kg

Karppaus on ehkä maailman hienoin tapa laihduttaa. Saa juoda kahvia kermalla, herkutella vaikka meetwurstilla ja majoneesilla, laittaa skyriin Mascarpone-juustoa rasvaa ja makua tuomaan... Todellinen tuhdin tädin unelmadieetti: ruoka saa silti maistua.

Mun paino jumitti aika pitkään tuossa 97 kg:n tienoilla, mutta tänään se oli 96.3 kg. Jes! Ihanaa, kun se nitkahtaa alaspäin.

Olen myös tosi onnellinen mun vahvuudesta sosiaalisissa tilanteissa. Tässä on nyt ollut kahdet juhlat ja pöydät ovat olleet täynnä herkkuja. Enkä ole ottanut kummallakaan kerralla yhtään :) Tosin mun suurin haaste on vastustaa kiusauksia ollessani yksin. Mulla kun on tosi vahvasti salasyömärin vikaa. Onneksi meillä ei ole kotona juurikaan mitään himottavaa herkkua, niin pysyn jatkossakin vahvana.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Vahva karppiplösö firman iltapäiväkahdeilla

Vitsit, että olen ylpeä itsestäni. Meillä nautiskeltiin äsken toimistolla suklaalla täytettyjä croissantteja, eikä tehnyt edes tiukkaa kieltäytyä. Oon niin onnellinen tästä, että multakin jopa löytyy selkärankaa. Jee!

Paino on nyt junnannut pidempään paikoillaan. Uskon kuitenkin, että se suorastaan romahtaa laskuun tästä. Tai no, okei, jos nyt ei ihan ROMAHDA, niin ainakin hiljalleen laskee.

Itsetunto on noussut kohisten kilojen laskiessa. Tuntuu, ettei vatsakaan pömpötä yhtään samalla tavalla. Faktahan toki on se, että ylikiloja on edelleen roimasti ja että mä edelleen painan sellaiset 97 kg, MUTTA se on jo 4 kg vähemmän kuin ennen karppausta.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

101 kg --> 96,8 kg

Suunta on oikea ja minä tosi iloinen! Paino kyllä jumitti jokusen päivän, mutta ei käynyt mielessäkään luovuttaa. Tänään se oli taas nytkähtänyt alaspäin. Jes!

Karppaus on kulinaristin tapa laihduttaa. Saa syödä oikeasti maukkaita juttuja: itselläni se on esimerkiksi salaattia vuodenjuustolla ja nyhtöpossulla. Omnom. Kahviin lorauttelen kotona kuohukermaa ja Skyr-rahkoihin lisään rasvaa mm. Mascarpone-juuston muodossa. Töissä kahviin lisään kuitenkin vain maitoa, koska kuohukerma jääkaapissa herättäisi liikaa huomiota ja kysymyksiä.

Tänään söin lounaaksi tekemääni karppajan kaalilaatikkoa. Ihan hurjan hyvää! Siihen tuli vain kaalia, sika-nautajauhelihaa, kaksi munaa, vettä, mausteita ja voita. Aiemmin olen aina kyllästänyt mun kaalilaatikon siirapilla, mutta ihme kyllä, en kaivannut sitä yhtään. Pahaltahan mun pöperö haisi ja vähän näyttikin, mut maku oli A-luokkaa.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Karppausta vol. 151 899

En ole vielä uskaltanut teille hihkua aiemmin, sillä mulla on taipumus lipsua ruokavalioista. Mutta nyt tätä hommaa on jatkunut menestyksekkäästi niin kauan, että uskaltanen avata sanaisen arkkuni. Mun paino kohosi jotenkin käsittämättömästi 101 kg:n lukemaan, kunnes 27.10. aloitin karppaamisen. En oikein edes tiedä, miksi juuri silloin ja mikä aiheutti taas karppauskipinän. Pääasia kuitenkin, että se tuli jostain. Nimittäin tänään painoin 96,9 kg eli yli 4 kg vähemmän kuin kolmisen viikkoa sitten.

Ihmeellistä, miten karppaaminen oikeasti toimii näin hyvin. Nyt paino tosin on jumittanut tässä -4 kg:ssa jo muutaman päivän, mutta olo on hyvä ja mulla on vakaa usko, että paino nytkähtää taas alaspäin.

Hienointa karppaamisessa on se, ettei se ole mitään kituuttamista. Tänäänkin söin lounaaksi vuohenjuustosalaattia, joka oli aidosti tositositosi hyvää.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Arjen aikataulut: ongelmia ehtiä kaikkialle

Olen monta asiaa: muun muassa pienten lasten äiti, urastaan innostunut nainen, kuntosalitreenistä tykkäävä plösö, joka haluaisi toisinaan myös tavata ystäviään. Olen viime aikoina huomannut, että on yllättävän hankalaa ehtiä kaikkialle. Juuri nyt pähkäilen sen asian kanssa, että MITEN järjestän tämän viikon. Tai lähinnä siis, että milloin ehdin kuntosalille. Tänään on lapsilla harrastuksia, joiden aikana on pakko olla läsnä hallilla (toinen on niin pieni, ettei sieltä voi lähteä), lisäksi kahtena iltana tällä viikolla on vanhempainilta. Viikonloppuna pesueemme suunnistaa laivalle, josta palaamme seuraavana iltana. Perjantaina olen luvannut puolestaan mennä uimaan äitini kanssa. Eli ainoastaan keskiviikkoilta on vailla ohjelmaa ja haluaisin kuntosalille vähintään 2, mieluiten 3 kertaa viikossa. Mun mies ei syyllistä mua treenaamisesta yhtään, mutta on sitä väkisinkin vähän syyllinen olo, kun on niin monena iltana jossain menossa.

Aionpa siis seuraavaksi selvittää, mihin asti kuntosalini on auki. Ehkä ehtisin sinne vanhempainiltojen jälkeen, saatuani lapset unille. Mies kuitenkin luultavasti jumittaa joka tapauksessa kotona PS3:sta pelaten.

Puuh! Samaan aikaan mietitään, josko työaikoja pitäisi pidentää yms... Nyt jo hieman haastavaa ehtiä tekemään kaikkia niitä asioita, joita haluaisi tehdä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Salitreeniä ja pysyviä kiloja

Blogihiljaisuus johtuu siitä, että vaa'alla ei tapahdu mitään ja sekös mua turhauttaa. Vitsit kuin vain olisi joku naps-kytkin aivoissa, että saisi kilot tippumaan ja homman skulaamaan. Mutta ei. Kilot on ja pysyy. Painan enemmän kuin varmaan 90 % miehistä.

Mut hei, eipäs anneta sen masentaa.

NIMITTÄIN olen käynyt ahkerasti salilla ja mun voimat kasvaa kokoajan. En mä vieläkään mikään Maailman Vahvin Nainen ole, mutta vahvempi kuin moni muu. Esimerkiksi jalkaprässissä on tällä hetkellä sellaiset 135 kg ja siitä olen kovin iloinen. Tiedän, ettei vertailu muihin kannata, mutta omiin tuloksiin vertailu kannattaa aina ja on ihanaa, kun saa lisätä painoja.

Lisäksi olen käynyt nyt säännöllisesti sauvakävelemässä rivakasti. Siinä syke on sellaiset 130, mikä lienee aika hyvä rasvanpolttoa ajatellen. Toisinaan käyn myös hölkkäämässä, mutta siinä mun syke kohoaa tosi nopeasti yli 165:n. Vaikka kuinka maltilla koittaisi vetää, silti sitä menee sen verran rivakasti, että syke kohoaa kattoon. Siksi se sauvakävely taitaa olla mulle hyvä vaihtoehto. Kunto kasvaa ja pää tuulettuu.

Olen myös aivan koukussa putkirullailuun kotona. Mulla on sekä sellainen Hong Kongista ostettu halpisvaahtomuovirulla että Blackrollin Duoball -rulla, joilla sitten puuhastelen vähän vuorotellen. Lisäksi salilla on Casallin kunnon Hard Core -rulla, joka tekee mulle näyttävät tiikeriraidat selkään. Ne tekee niin hyvää. Se ihana rutina, mikä tulee selkärangasta <3 Kannattaa kokeilla, jos et ole vielä testannut.

tiistai 11. elokuuta 2015

Ainahan ne ovat mielessä; kilot

Se on hämmentävää, miten paljon voi miettiä kilojaan. Vaikka mut herättäisi kesken unien yöllä, muistaisin välittömästi ylikilot. Kilot, kilot, kilot. Välillä olen itselleni ystävällinen ja suvaitsevainen. Mietin, että pääasia, että mä olen tyytyväinen ja että onnellinen voi olla vähän pyöreämpänäkin. Mutta ongelma on siinä, että mä en ole tyytyväinen enkä vain vähän pyöreämpi, vaan ihan kunnon matami.

Viikko on nyt takana tarkkaa ja täsmällistä syömistä. Vaa'alla ei minkäänlaista tulosta eikä ulkoisessa habituksessa. Tosin jaksanut olen hyvin ja fiilis muuten oikein jees, joten ehkä ne kilot lähtevät viiveellä. Tiedä sitten. Jotenkin vaan pöljää, että sitä painaa miehen verran riippumatta siitä, syökö broileria, rahkaa ja parsakaalia vai piispanmunkkeja, suklaata ja juustoaterioita. Itse olen nyt elänyt niin kurinalaista elämää kuluneen viikon, välttänyt kiusauksia ja pöljyyksiä, eikä se näy missään. MIKSI EI? Kysynpä vaan.

Liikuntapalettikin on nyt hienosti kasassa :) Viime viikolla kävin tunnin ryhmäliikuntatunnilla tanssimassa, lisäksi kolme kertaa kuntosalilla tekemässä oikein kunnon treenin. Hiki virtasi ja syke huiteli siellä 190:ssä. Mä teen supersarjoina kaikki, eli monta liikettä putkeen ja vasta sitten taukoa. Sen ansiosta syke pysyy korkealla ja salitreenikin menee aerobisesta. On se hyvä, että tykkään käydä salilla. Eipähän kukaan voi sohvaperunaksi syyttää. ;)

perjantai 7. elokuuta 2015

Vihdoinkin hikoilua pinnassa

Olen ollut hyvin ihmeissäni (ja tavallaan edelleenkin olen), miten nopeasti ja helposti lihon. Huomaamattani paisun. Tässä sadan kilon pintaan olevassa massassa olen jatkuvasti tietoinen mun koosta ja ihmettelen, miksei se pienene näillä treenimäärillä. Kuntosalilla käyn kolme kertaa viikossa, siihen päälle satunnaiset sykettä nostavat ryhmäliikuntatunnit ja lenkkeilyt pihalla. Toki tiedän, ettei liikunta itsessään laihduta yhtään ketään. Siitä todisteena otettakoot vaikka pulleat kuntokeskusohjaajat; heidänkään liikuntamäärillään ei ole taattua, että kroppa on tikissä. Toisaalta, ei kaikkien kropan tarvitsekaan olla. Jos itse viihtyy vähän muodokkaampana, niin hienoa! Mutta minä en viihdy. Ja silti olen varsin kurvikas ja höttöisä. Ärh.

Superdieetti työn alla

Olen ottanut (jälleen kerran) itseäni niskasta kiinni viikko sitten ja alkanut noudattaa Jutan Superdieetin pohjaa. Uutta tässä on ainakin säännöllinen syöminen; veikkaan sen olevan yksi mun lihavuuden kulmakivistä. Nyt nautiskelen murkinaa tasaiseen tahtiin ja toivon sen vaikuttavan aineenvaihduntaan. Se kun mulla on about nolla. Tai ainakin tuntuu siltä.

Aloin kiinnittämään ruokarytmiin huomiota jo kesälomalla, eli noin kuukausi sitten. Veikkaan sen tuoneen muutoksia mun aineenvaihduntaan. Siitä lisää alla.

Hikeä pintaan

Yksi toinen mua ihmettänyt asia on se, että mä olen jo pitkään hikoillut tosi huonosti. Vaikka treeni olisi miten järjetön tahansa ja sykkeet jossain 190:ssä, silti ei tipu pisaran pisaraa hikeä. Samoin infrapunasauna on tuntunut ihan pelleilyltä; mä en hikoile siellä ollenkaan. MUTTA tähän asiaan on tullut muutos jossain vaiheessa heinäkuuta. Mä hikoilen treenatessa (jopa jalkapöydät hikoilee) ja eilen olin pitkästä aikaa infrapunasaunassa. Voi pojat, miten mä nautin, kun hikikarpalot valuivat selkärankaa pitkin. Enpä muista sellaistakaan kokeneeni toviin.

Tiedä sitten, onko ihan huuhaata, mutta luulisin hikoilun kertovan jotain aineenvaihdunnasta. Siitä, että kropassa tapahtuu jotain.

Paino junnaa silti

Tai no, junnaa ja junnaa, muttei ole kuitenkaan romahtanut mitenkään vauhdilla alaspäin. Se onkin aika kurjaa, että vaikka porsastelisi miten, söisi kuten muutkin syövät tai noudattaisi jotain kaiken kansan tunteman dieettituotteistajan ruokavaliota, niin silti kilot on ja pysyy. Lohdutan itseäni kuitenkin sillä vanhalla tutulla sanonnalla, ettei niitä ole hankittu viikossa, niin eivät ne viikossa lähdekään. Pääasia, etten mä paisu enää. On tässä kuitenkin jo joitain satoja grammoja menty alaspäin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sauvakävely: mummojen laji vai oikeasti tehokasta treeniä?

Olen lisännyt liikuntapalettiini sauvakävelyn, koska harrastin aiemmin liian vähän aerobista liikuntaa. Kuntosalilla käyn sellaiset 3 kertaa viikossa, juoksemassa joskus ja muuten rauhallista köpöttelyä koiran kanssa. Koiralenkitykset vaan ovat alkaneet käydä tässä vuosien aikana sen verran tylsiksi, että jotain uutta piti keksiä. Juostessa mun syke nousee helposti kenties liiankin korkealle, kävellessä taas ei tarpeeksi. Hommasin kävelysauvat Vapaa Valinnasta (maksoivat muistaakseni noin 14 euroa) ja lähdin kävelemään. Panostan siinä ryhtiin, oikeaan tekniikkaan ja vauhtiin. Askellan määrätietoisesti eteenpäin, samoan metsiä, kiipeän mäkiä, paahdan tasaisilla kaduilla. Vaihtelevaa liikuntaa siis. Olen pitänyt sykevyötä mukana, koska aktiivisuusmittari palkitsee parhaiten sillä tavalla. Eilen tein taas tunnin lenkin ja kaloreita kului mittarin mukaan 526. Aika hyvin tunnin treenistä, joka oli oikeasti mukavaa! :) Suosittelen!

Kävin myös maanantaina työterveyshuollon kautta ravintoterapeutilla juttelemassa. Vein hänelle mun ruokapäiväkirjan ruodittavaksi. Hän tuomitsi nuo 5:2-dieettiräpellykset ja sanoi, että järkevintä on syödä tasaisesti pitkin päivää ja mun kokoisen maksimissaan 1600 kcal päivässä. Jos tulee pitkiä paastokausia, kroppa menee sekaisin. Tiedä sitten, mikä on totuus. Mä en ainakaan selkeästi ole sitä löytänyt, koska vaaka ei ole ollut enää toviin mun kaveri. Sellaisen ongelmakohdan hän ainakin löysi mun syömisistä, että en syö päivällistä ollenkaan ja sen takia voi sitten tulla tehtyä huonoja valintoja illalla. Päivällinen voi kuulemma olla keitto tai vaikka puuroa raejuustolla. Jälkimmäistä syön usein jo aamuisin, joten se olisi ainakin helppo nauttia myös töiden jälkeen.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Purkautumista ylipainosta

Kävin tänään lääkärissä. Otin siellä puheeksi myös mun ylipainon ja sen, etten mielestäni syö niin huonosti, että mun pitäisi olla näin lihava. Painoindeksi on jotain 32 ja kiloja on tosiaan liikaa, erityisesti ylimääräistä on tuossa keskivartalolla. Meni muuten ihan hyvin, mutta aihe on mulle niin arka, että (noloa kyllä) aloin itkeä siellä :O Mä en vaan kertakaikkiaan voinut sille mitään. Nolottaa niin olla tämän kokoinen ja mietin mun kiloja kokoajan, joten väkisinkin meni tunteisiin. Silti jotenkin kummallista käytöstä alkaa nyt itkeä jossain yleislääkärin vastaanotolla.

Siitä kyllä seurasi hyvääkin, sillä päätimme yhteistuumin, että mä voisin ottaa nyt suunnaksi ravintoterapeutin vastaanoton. Sainkin sinne jo ajan kesäkuun alkuun. Ravintoterapeuttejakin on toki erilaisia ja kaikilla tuntuu olevan joku oma totuus oikeasta ruokavaliosta, mutta mä tarvitsen kyllä nyt ihan rehdisti jotain apua jostain. Että joku sanoo mulle, mitä mä teen väärin ja MITEN mä voin painaa näin paljon. Ennen kaikkea kaipaan ohjeita, miten mä voisin onnistua ja olla itseeni tyytyväinen.

Mainittujen lisäksi olen menossa nyt lauantaina kehonkoostumusmittaukseen (InBody). Se maksaa lähiapteekissa 20 euroa, joten ei edes ole kauhean kallis satsaus. Hirvittää tietysti nähdä se paino ja laardin määrä, MUTTA olen todella kiinnostunut kuulemaan, paljonko mulla on lihasmassaa ja miten paljon esimerkiksi viskeraalista rasvaa. Ajattelin ottaa tuon lappusen mukaan sinne ravintoterapeutillekin, niin hän näkee ehkä paremmin, missä mennään. Itse kuvittelen, että mulla ois lihasmassaakin jonkin verran. Toivottavasti olen oikeassa, ettei ole mennyt kaikki saleilu hukkaan. :)

Eilen olin PT:n treenattavana. Oli kyllä kova treeni ja syke katossa. Sen jälkeen istuskelin vain jumppamatolla ja keräilin itseäni, kun tuntui, että lähtee taju. Ihan noin kovalla intensiteetillä en kyllä haluaisi joka kerta treenata, sillä nousi ykä kurkkuun useammankin kerran ;) Itsekseni treenatessakin sykkeet ovat korkealla, mutten tunne silti olevani pyörtymisen kynnyksellä.

Tänään lepopäivä liikunnasta. Tai pienen hölkkälenkin ajattelin kiskaista illalla, mutta tällä massalla ne ovat kyllä aika pieniä :)

maanantai 11. toukokuuta 2015

Säännölliset ruokailuajat ja rentoutumisharjoituksia

Eilen oli äitienpäivä, joten silloin ruokavalio oli kyllä... öh... aika tuhti vähintäänkin. Ihana mies oli leiponut kokonaisen kermakakun mansikoilla ja sitä tulikin nautittua pitkin päivää. Niin hyvää.

Muuten olen syönyt järkevästi. Suorastaan hämmentävän järkevästi. Paino ei kyllä liiku oikein mihinkään, mutta eipä ole noussutkaan. Salilla olen käynyt niin ahkerasti, että ihan kuin pientä kiristymistä olisi peilistä nähtävissä. Järkevintä olisi ottaa mittoja, mutta mäpäs en ole saanut aikaiseksi. Ajattelen, että kyllä sen sitten farkuista alkaa huomaamaan, kun kiristymistä tapahtuu.

Lauantaina oli yläkroppapäivä salilla. Meni hienosti, vaikka esimerkiksi vipunostot sivuille ja eteen olivatkin aika raskaita jotenkin. Mutta kivaa, kun huomaa kehittyvänsä ja ettei jää painoissa kauheasti miesten painoille. Harmi vaan, ettei tämä painojennostelu taida tuoda mulle sitä haluamaani kroppaa. Voimaa on, mutta se on piilossa jossain kaiken tämän massan alla.

Tänään illalla menen personal trainerin pakeille. Vielä on kaksi kertaa jäljellä treenikertoja hänen kanssaan. Olisinpa rikas, niin voisin ostaa enemmän XD

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Hyvä aamiainen, parempi mieli

Olen ottanut aamupuuron ruokavalioon, koska se on oikeastaan aika hyvää ja maukasta. Tykkään myös höystää sitä raejuustolla ja marjasoseella (eli kuvassa ei ole sentään hilloa) :) Hyvää on. En kyllä tiedä, onko tämä oikeasti terveellistä, mutta toisaalta mä voisin syödä aamiaiseksi vaikka croissanttia ja nutellaa. Joten jos siihen vertaa, niin tämähän on huipputerveellistä :P

Olen joutunut olemaan kuntosalilta poissa noin 1,5 viikkoa. Oli nimittäin niin raju flunssa, etten ole edes harkinnut aiemmin sinne palaamista. Nyt jäljellä on enää ajoittainen yskä, joten suuntaan tänään salille tai tanssitunnille iltapäivällä. Hinku on kova treenaamaan.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Paino alaspäin!

JES! Paino on kuulkaa sukeltanut vähän, eli -600 g edellisestä mittauksesta. Kannustaa jatkamaan hyväksi havaittua linjaa.

Otin lisäavuksi PT:n tekemän ruokavalion, jossa on PALJON rehuja ja sopivasti proteiineja sekä hiilihydraatteja.

Eilen olin taas jo kuntosalin pihassa, mutta päätinkin kääntyä kotiin. Nimittäin mulla on taas flunssa. Kurkku kipeä, nenä tukossa ja korvat kokoajan lukossa. Että jos nyt en kuitenkaan menisi salille riehumaan ja pitkittäisi tätä. Viikonlopun ajattelin ottaa liikunnan suhteen rauhallisemmin, maanantaiksi olenkin jo varannut käynnin personal trainerillä (sain neljä käyntiä liittyessäni kuntokeskukseen, tämä on se kolmas niistä käynneistä). Treenaaminen PT:n kanssa on tosi raskasta ja oikeastaan aika kivaa, mutta kyllä mä tällä hetkellä treenaan ihan itsekseni mieluiten. Ei ole sitten sidottu kenenkään toisen aikatauluihinkaan. Sykemittari riittää mulle piiskuriksi; tykkään siitä, että syke on korkealla ja kaloreita kuluu.

Onnellista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Täti huhkii salilla

Vaikka mun ulkomuoto nyt on mitä on ja mun syömiset nyt ovat mitä ovat, NIIN mä rakastan liikuntaa. Erityisesti kuntosalilla käymistä. Koen olevani vahva ja nautin siitä, että saan lisätä painoja kehittyessäni yhä vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Laihaa musta ei varmasti saa millään, mutta vahva olen jo nyt. Ja se on kuulkaa hienoa se.

Eilen oli taas kuntosalipäivä. Vuorossa oli lähinnä alakropan rääkkäämistä, eli syväkyykkyä Smithissä, reiden ojennusta ja suoristusta, askelkyykkyjä... Vatsalihassarjakin on aika brutaali. Siihen kuuluu hooveria, vatsakiertoja bosu-pallolla ja kahvakuulalla kiertoja ilman sitä bosua. Sain kyllä todellakin tuntumaan taas.

Harmillista on se, etten mä edelleenkään hikoa. Eipä sillä, että tykkäisin hikoilla kuin sika, mutta hikoileminen kertoisi hyvästä aineenvaihdunnasta. Mun aineenvaihdunta on kerrassaan olematonta, ainakin jos hikoilua tarkastelee. Teen salilla aina ihan täysillä ja monta liikettä putkeen, pidän liikesarjojen välissä lyhyitä taukoja ja silti saan olla onnellinen, jos edes yksi hikipisara irtoaa otsalle. Bläh! Tosin ehkä huomasin eilen jotain muutosta parempaan, eli ainakin tuli jo kuuma. Tästä se hikoileminen ehkä alkaa. Hope so!

Mitä tulee mun tehoihin salilla, niin tässä esimerkiksi eilisen salitreenin tiedot sykemittarista:
Kesto: 55 min
Keskisyke: 158
Maksimisyke: 190
Kulutetut kalorit: 588
Harjoituksen vaikutus: Kovatehoinen ja maksimiharjoitus: Hieno harjoitus! Kehitit huomattavasti aerobista kuntoasi ja kykyäsi harjoitella kovalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Tämä harjoitus kehitti myös nopeuttasi ja suorituskykyäsi.


Että aika täysillä tulee kyllä tehtyä :) Ja se on KIVAA.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Viikkosaldo +-0

Ensimmäinen viikko ei niinsanotusti ihan räjäyttänyt pankkia, nimittäin paino pysyi tismalleen samana :O Aina kitupäivien jälkeen se meni alaspäin, mutta nousi taas samaan kun söin normaalisti. Mutta ei, en ole luovuttamassa, vaan uuteen laskuun taas :)

Tänään mennään jälleen kerran kitupäivällä, eli tähtäimessä on se 500 kaloria eikä yhtään enempää. Toistaiseksi olen juonut pirtelön, joka sisälsi heraproteiinia, vettä, pakastemansikoita ja yhden tosi pienen panaanin. Tovi sitten söin kuitunäkkärin. Vielä olisi sellaiset 100 kaloria jäljellä ja ne ajattelin nautiskella tuossa illemmalla, kun nälkä taas iskee. Ehkä jotain porkkanaa tai kurkkua. Vielä en ihan osaa ulkomuistista tajuta, paljonko kaloreita on missäkin, joten tsekkaan aina ensin syömistä netistä.

Kävin tuossa neljän päivän ulkomaanreissullakin. Sinänsä kiva, että tämä 5:2-dieetti kun rajoittaa lähinnä vain niitä kahta päivää, niin ei tarvinnut potea syyllisyyttä muista syömisistä. Enkä edes sortunut mihinkään mässäilyyn, sillä söimme aika hienoissa rafloissa (eli pienehköjä annoksia) ja koska olin aina jonkun kanssa, ei tullut ahmittuakaan. Mä kun syön seurassa aina tosi hyvin, ne ylilyönnit tapahtuvat aina yksin.

Huomenna on taas salipäivä. Tänään pysyn sieltä kaukana, ettei tule sitten hurjan nälän takia kurvattua jonkun Hesen kautta kotiin :P

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Innokas 5:2-dieettiläinen jännittää huomista punnitusta

Huomenna on viikko takana 5:2-dieetillä ja pakko tunnustaa, että kyllä jännittää. Aamulla kävin jo kurkkaamassa vaa'an lukemia ja näyttivät aika pahoilta, jopa vähän plussaa. Mutta olin ollut kuntosalilla taas ja salipäivien jälkeen painaa aina enemmän kuin oikeasti. Mitä lie nesteitä tai muita hässäköitä. Tosin huominen tulos voi olla aavistuksen verran nätimpi kuin sen kuuluisi olla, koska olen tänään taas kitupäivällä. Yleensä sellaisen jälkeen vaaka on enemmän kaveri kuin normaalisti. Mut joo, ainakin osviittaa saa :)

Oli kyllä kiva tuo edellinen kuntosalikerta. Nimittäin menin heti aamulla salin avattua ovensa. Tein hieman alle tunnin treenin, sit nopeasti suihkuun ja pikafreesaus naamalle, jonka jälkeen suuntasin töihin. Kevyt jälkihiki kyllä vaivasi aamupäivän, mutta ei se haitannut mitään.

Mä kyllä ihmettelen mun massiivisia vaakalukeamia. Ehkä sitä on sokea omille syömisilleen ja kuvittelee syövänsä terveellisemmin kuin oikeasti syö. Mutta siis mun mielestä mun ruokavaliolla mun ei pitäisi painaa enempää kuin noin 90 % miehistä. Pitänee taas aloittaa ruokapäiväkirjan pitäminen ihan kunnolla. Siitähän se sitten selviää.

Tänään kitupäivänä suunnitellut syömiset ovat tässä: pari kahvia, vihreää teetä, paljon vettä, lounaaksi porkkanoita ja keitettyä kananmunaa, välipalaksi päärynä ja päivälliseksi vedän pienen proteiinipirtelön. Liikuntaa en tänään harrasta pientä kävelylenkkiä enempää, etteivät voimat hyydy tai tule sorruttua nälän takia pöljään syömiseen.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Mä onnistun

Tänään on toinen kitupäivä mun 5:2-dieetistä. Valitsin lauantain, koska se on viikon ainoa päivä jolloin nukun pidempään. Vähemmän tunteja siis hereillä miettiä nälkää;)
Tein kukkakaalisosekeittoa. Tosi hyvää ja kevyttä. Täyttääkin mukavasti raejuuston kanssa. Sen lisäksi olen juonut pari kuppia kahvia ja paljon vettä.
Ensi viikon keskiviikkona sitten tiedän, mikä on viikon kokonaissaldo painon suhteen.

torstai 9. huhtikuuta 2015

5:2 dieetti eli fast dieting

Dieettituristi tässä moi! Olen oikein klassinen laihduttajatapaus, sillä kaikkea on kokeiltu ja kroppaa kammottu jo vuosikausia. Silti kilot on ja pysyy. Mutta nyt mä onnistun. Kyl, kyl!

Tyypillisestihän laihduttaminen aloitetaan maanantaina, mutta mä aloitin sen nyt kunnolla eilen eli keskiviikkona. Hyvä olla vähän vastarannan kiiski ;) Aloin pureutumaan ylikiloihin 5:2 -dieetillä, jossa siis syödään kahtena päivässä viikossa vain 500 kaloria ja muina päivinä jotakuinkin normaalisti. Tätähän ei suositella, jos on jotain ahmimistaipumusta. Eli sinänsä aika villiä, että mä päätin koittaa. Älkää tuomitko kuitenkaan, nyt on hyvä fiilis ja flow.

Eilinen oli eka kitumispäivä, eli tosi vähillä kaloreilla mentiin koko päivä. Salipäivän siirsin suosiolla tähän päivään, koska arvelin, ettei nälkäisenä siitä olisi tullut mitään. Ei edes tehnyt tiukkaa, vaikka nälkä kyllä vaivasi. Mutta voi pojat sitä onnistumisen fiilistä, kun päivän aikana kului juuri sallittu määrä kaloreita eikä se edes ollut mitenkään liian vaikeaa.

Ainoa ongelma tässä on, etten halua tehdä tästä mitään numeroa. Ja se nyt väkisinkin herättää vähän huomiota, kun nakertaa lounaalla vain jotain omenaa tms. Mä en haluaisi profiloitua esim. työkavereiden silmissä siksi muijaksi, joka aina kituuttaa ja aina vaan farkut puristaa. Ajattelin laihtua tässä hissukseen, ihan itsekseni. Ja tietty teidän kanssa :)

torstai 2. huhtikuuta 2015

Bikini"kunto"

Holy shit! Tässä tilanne just nyt, oh my. Älä tukehdu muroihin ;) Jottain tarttis tehdä.

Lisäksi kuva siitä ainoasta kohdasta mussa, mistä tykkään. Habaa nyt ei vielä ole nimeksikään, mut tykkään mun olkapäistä. Että ihan joka senttiä mun kropassa en sentään vihaa ;)

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Mua hävettää

Tunnustan, teille armaat lukijat, että painoni ei ole suinkaan laskenut vaan pikemminkin noussut. Olen kirinyt takaisin pudotettuja kiloja ja olen ahdistunut siitä. Inhoan vartaloani. Miksi en sitten saa tehtyä sille mitään? Siinäpä kysymys. Tai kyllä, teen kyllä paljonkin. Nimittäin liikun ahkerasti. Tai ainakin suhteellisen ahkerasti ollakseni työssä käyvä, kahden lapsen mutsi, joka haluaa joskus myös olla kotona. Käyn kuntosalilla kolmisen kertaa viikossa ja treenaan todellakin kunnolla. Syke käy usein jossain 187:ssä ja painot ovat aina ihan maksimeja mulle. Treenaan supersarjoina, eli tauot pidän minimissä ja sykkeen korkealla

Viihdyn salilla tosi hyvin. Saan kuntosalilta ihmeellistä boostia, itsevarmuutta, tunnetta, että vaikka en ole laiha, niin olen voimakas. On sekin jotain.

Kuten varmasti moni muukin, myös mä olen laihdutusohjelmien suurkuluttaja. Juuri nyt katselen telkkarista Jutta & huimat häädieetit -ohjelmaa. Yleensä laihisohjelmia katsoessa on vaikea samaistua niihin laihduttajiin, koska yleensä monet heistä kammoavat liikuntaa aluksi eivätkä viihdy salilla. Mä taas kävisin siellä vielä useammin, jos kehtaisin vain olla poissa kotoa.

Sen sijaan syömiset ovat mitä ilmeisemmin päin hanuria, koska olen tällainen tankki. Mä en osaa pysyä kohtuudessa. Jottain tarttis tehdä, mutta mitä.

Liikuntaa ainakin jatkan, koska siitä saan hyvää oloa. Salin lisäksi käyn noin kerran viikossa hölkkäämässä, koska tykkään haastaa itseäni. Mun lenkit eivät tosin ole mitään pitkiä, vain sellaiset reilut pari kilsaa tällä hetkellä, mutta on sekin jotain.

Jep. Mutta siis, hävettää ja ahdistaa. Miten musta tuli tällainen ja MIKSI en saa tehtyä tälle mitään. Mut pitäisi sulkea jonnekin läskileirille korpeen ilman lompakkoa ja mitään velvotteita. Joku opettaisi kädestä pitäen, mitä mun pitää syödä, miten paljon ja milloin. Näyttäisi mulle ne mun sudenkuopat ja ehkä avaisi näitä pään solmuja. Joku syyhän mulla on siihen, että mä ajaudun ajoittain holtittomaan herkutteluun ja että mua hävettää mun koko 100 % mun päivistä. Että mä olen vuosia tuntnut itseni epämukavaksi omassa kropassani ja siltikään en ole saanut tehtyä asialle muuta kuin otettua liikunnan säännölliseksi osaksi mun arkea.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Hallussa

Ryhtiliike on pitänyt hienosti ja olo on energinen. Toki pöljääkin on syöty, mutta enimmäkseen järkevästi. Tänään taas salipäivä: aion treenata vatsaa ja pakaroita. Ensin tankkaan turkkilaista jogua ja appelsiinin, niin ei tule sorruttua treenin jälkeen johonkin typerään.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kohta mä parannun

Olen vakaasti päättänyt, että tämä sairastelukierre saisi jo riittää. Maha on edelleen aivan sekaisin enkä saa oikein syötyä. Meno on ollut tällaista jo viisi päivää. Tosin joka päivä on mennyt parempaan suuntaan ja nyt enää riesaa maha & tukkoisuus & voimattomuus. Sitä aloin kyllä miettiä, että pelottavan helposti voi kunto romahtaa ihan vaan jonkun taudin takia. Onko ideoita, miten  vahvistaa vastustuskykyä? Kaveri suositteli jotain havupuujuomaa, mutta kuulostaa vähän humpuukilta. Tosin olen kyllä pian valmis kokeilemaan melkein mitä vaan: koko joulukuu meni sairastelukierteessä...

lauantai 3. tammikuuta 2015

Flunssa vei 4 kg

Nyt on kyllä TEHOKAS dieetti: uudenvuodenaatosta paino tippunut 4 kg! Aatto meni pää pytyssä kirjaimellisesti, yrh. Ruoka ei ole maistunut yhtään. Tänään on ollut eka melkein normaali päivä ja oon saanut jo vähän syötyäkin jotain. Salille tahtoisin, mut ei vielä toivoa varmaan kuin ehkä joskus ensi viikolla.