Mua hävettää

Tunnustan, teille armaat lukijat, että painoni ei ole suinkaan laskenut vaan pikemminkin noussut. Olen kirinyt takaisin pudotettuja kiloja ja olen ahdistunut siitä. Inhoan vartaloani. Miksi en sitten saa tehtyä sille mitään? Siinäpä kysymys. Tai kyllä, teen kyllä paljonkin. Nimittäin liikun ahkerasti. Tai ainakin suhteellisen ahkerasti ollakseni työssä käyvä, kahden lapsen mutsi, joka haluaa joskus myös olla kotona. Käyn kuntosalilla kolmisen kertaa viikossa ja treenaan todellakin kunnolla. Syke käy usein jossain 187:ssä ja painot ovat aina ihan maksimeja mulle. Treenaan supersarjoina, eli tauot pidän minimissä ja sykkeen korkealla

Viihdyn salilla tosi hyvin. Saan kuntosalilta ihmeellistä boostia, itsevarmuutta, tunnetta, että vaikka en ole laiha, niin olen voimakas. On sekin jotain.

Kuten varmasti moni muukin, myös mä olen laihdutusohjelmien suurkuluttaja. Juuri nyt katselen telkkarista Jutta & huimat häädieetit -ohjelmaa. Yleensä laihisohjelmia katsoessa on vaikea samaistua niihin laihduttajiin, koska yleensä monet heistä kammoavat liikuntaa aluksi eivätkä viihdy salilla. Mä taas kävisin siellä vielä useammin, jos kehtaisin vain olla poissa kotoa.

Sen sijaan syömiset ovat mitä ilmeisemmin päin hanuria, koska olen tällainen tankki. Mä en osaa pysyä kohtuudessa. Jottain tarttis tehdä, mutta mitä.

Liikuntaa ainakin jatkan, koska siitä saan hyvää oloa. Salin lisäksi käyn noin kerran viikossa hölkkäämässä, koska tykkään haastaa itseäni. Mun lenkit eivät tosin ole mitään pitkiä, vain sellaiset reilut pari kilsaa tällä hetkellä, mutta on sekin jotain.

Jep. Mutta siis, hävettää ja ahdistaa. Miten musta tuli tällainen ja MIKSI en saa tehtyä tälle mitään. Mut pitäisi sulkea jonnekin läskileirille korpeen ilman lompakkoa ja mitään velvotteita. Joku opettaisi kädestä pitäen, mitä mun pitää syödä, miten paljon ja milloin. Näyttäisi mulle ne mun sudenkuopat ja ehkä avaisi näitä pään solmuja. Joku syyhän mulla on siihen, että mä ajaudun ajoittain holtittomaan herkutteluun ja että mua hävettää mun koko 100 % mun päivistä. Että mä olen vuosia tuntnut itseni epämukavaksi omassa kropassani ja siltikään en ole saanut tehtyä asialle muuta kuin otettua liikunnan säännölliseksi osaksi mun arkea.