torstai 27. helmikuuta 2014

Hyviä uutisia: ei rintasyöpää!

Tuijotin hissinovia lievän pakokauhun vallassa mammografian jälkeen.
Olen jo pitkään pelännyt, että rintasyöpä on pesiytynyt mun rintoihin. Että tämä vaarallinen sukurasite on jo ottanut mut otteeseen. Valvonut välillä öitä ja tunnustellut mahdollisia patteja pitkin päivää. Lopulta päätin, että pakkohan tämä homma on nyt tsekata. Että jos siellä jotain kamalaa onkin, niin hyvä se on löytää ajoissa. Joten tieni vei tänään mammografiaan ja rintojen ultraäänitutkimukseen. Ja voi pojat: tuli hyviä uutisia! Ei muutoksia rinnoissa, kaikki näyttää olevan kunnossa! Olen niin onnellinen :) Saattaa olla, että vaikka en normaalisti juo kuohuviiniä, niin ehkä nyt voisi pienen pullollisen sitä ostaakin. Ihan vain juhliakseen ja arvostaakseen elämää entisestään.

Mitä ruokaremonttiin tulee, niin nyt taas vaakalukemat jumittaa. Enimmäkseen olen syönyt fiksusti, MUTTA töissä on keksejä melkoisen helposti saatavilla ja niitä kyllä on eksynyt suuhun. Sinänsä aivan järjetöntä, koska eivät ne edes ole järin hyviä ja jo yhdessä Domino-keksissä on kai ihan iloisesti kaloreita.

Influenssa pitää edelleen otteessaan. Taidetaan mennä jo kolmatta viikkoa näin, bläh! Mutta ehkä tämä tästä pian lähtee pois, luulisi ainakin. Jos ei muuta, niin onpa tullut ainakin tuettua nenäliinateollisuutta viime aikoina :)

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Proteiinipitoista aamupalaa

Ha, on siinä aamupalapurkilla kokoa! Ostin nimittäin tuollaisen Protein 3 Phase -proteiinijauhepurkin, jolla on kokoa massiiviset 4 kg. Piti tilata vain kilon purkki, mutta laskeskelin hintoja ja totesin, että tulee paaaaaljon halvemmaksi ostaa isompi. Sitä en kumminkaan ajatellut, kuinka kauan tällainen jättiXXXXXXXL-pakkaus kestää. Nyt olen jo useamman viikon vedellyt aamupalaksi kaksi kauhallista pulveria ja kasan vettä, eikä pinta ole laskenut purkissa yhtään. :)

 
Olen kyllä kovasti tykästynyt tällaiseen aamupalaan, koska tuntuu, etten ehdi oikein syömään aamuisin kunnolla. Ennen join juotavan jogurtin työmatkalla, joskus aikoinaan söin kaurapuuroa ja raejuustoa. Se on kyllä ihan hyvää, mutta duunissa keittely ei kovin helposti onnistu eikä huvita myöskään. Proteiinilitku on helppo kippaista naamaan samalla töitä tehden ja se pitää mahan tyytyväisenä pitkälle. Lounasaikana ei  välttämättä vielä edes ole nälkä, mutta hyvin kumminkin on aina maistunut.

Huomenna on jännä päivä, kun käyn siellä mammografiassa ja rintojen ultraäänitutkimuksessa. Melko kuumottavaa. Toivon hyviä uutisia ja pelkään pahoja. Pitäkäähän peukkuja!

lauantai 22. helmikuuta 2014

Rintasyöpäpelko

Ehkä osa lukijoista muistaakin, että mun suvussa on melkoisen suuri syöpärasite. Naisilla on paljon rintasyöpiä, viimeksi diagnoosin sai mun äiti runsas vuosi sitten. Hän taisi taudin selättää ainakin toistaiseksi, mutta jäi siitä sellainen pelko pyllyssä -olo varmasti hänelle itselleen ja koko lähipiirille.

Mulla on ikää "vasta" 30 vuotta, mutta varasin kuitenkin ajan mammografiaan ja rintojen ultraäänitutkimukseen. Nimittäin pelkään ihan tosissani, että tuolta tissiosastolta löytyy joku pommi. Mitään pattia en ole löytänyt, mutta mulla rinnat tuntuvat sellaisilta paukuraisilta muutenkin, eli mitään pattia en varmaan edes löytäisi, vaikka siellä sellainen olisi. Lisäksi mua välillä nipistää rinnoista, joten ainahan sitä pelkää pahinta. Mä olen liian kallisarvoinen mun perheelle, joten pakko päästä tutkimuksiin ja jos sieltä jotain kamalaa löytyy, niin lähteä taistoon hyvissä ajoin.

Eli torstaina on "tuomiopäivä". Toivokaamme, että mitään poikkeavaa ei löydy. Että voin elää jatkossakin huoletonta elämää pelkästään kiloistani stressaten. 

perjantai 21. helmikuuta 2014

Jääkiekkoa ihan yleisfiiliksen vuoksi ;)


Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Tämä pirun influenssa on vetänyt melko matalaksi mun energiatason ja arki on ollut lähinnä töistä selviytymistä ja sohvalla koomaamista. Puuh! Nyt alkaa kai vihdoin vähän helpottaa, vaikka edelleen yskin ja on veto pois. Olen jo alkanut miettiä, että mahtoiko olla sikainfluenssa vaiko ihan "tavallinen" influenssa. Pirullinen tauti anyway eikä kyllä mieli tekisi sairastaa moista uudestaan.

Nyt meitsi, kuten varmaan noin viisi miljoonaa muutakin suomalaista, seurailen meneillään olevaa Suomi-Ruotsi-jääkiekko-ottelua. Eipä sillä, että sen lopputulos mua nyt niin kauheasti kiinnostaisi, mutta pieni "ryhmäpaine" ajaa seuraamaan ;) 

Paino ei vielä(kään) ala seiskalla, mutta sinne suuntaan olen menossa. Hiljaa, hiljaa, hiljaa. Mutta kumminkin. Itsetuntokin on kropan suhteen jotenkin parempi, kun olen päässyt vähän kutistumaan. Vielä kun pääsen liikkumaan tämän saakelin taudin jälkeen, niin whoa. Tulosta syntyy! 

maanantai 17. helmikuuta 2014

Influenssan kourissa edelleen

Ajatella, maanantaina iskenyt influenssa on pitänyt nyt otteessaan viikon. Nyt ei tosin enää ole kuumetta ja pystyn tekemään muutakin kuin makaamaan, mutta olo on varsin raihnainen edelleen. Pää ei toimi kunnolla ja kävely muistuttaa paikoitellen Ozzy Osbournen liikkumista, eli melkoista valumista paikasta toiseen. Puuh! En suosittele influenssaa hankkimaan. ;)

Mutta jos jotain positiivista, niin vaaka on taas ystävä. En ole oikein saanut syötyä mitään, kun ei ole vain uponnut. Taisin viime viikolla syödä yhden lämpimän aterian. Muihin tuli stoppi heti ekan haarukallisen jälkeen: ei vain mennyt alas. Söin siis minimaalisen vähän ja pääasiassa kylmiä juttuja, parhaiten maistui rahka, jossa oli kiiviviipaleita ja joskus banaania.

On jotenkin laihempi olokin, vaikka tuhti tyttöhän mä edelleen olen.

Töissä jengi ihan aiheestakin varmaan hieman välttelee kontakteja mun kanssa, pelkäävät vissiin sikainfluenssaa. Tiedä sitten, oliko tämä sitä vaiko ihan "tavallista" influenssaa.

Fyysistä rasitusta välttelen tässä siihen asti, että olen taas kunnossa. Sitten aion suunnata jälleen kuntosalille, se tuntuu olevan se mun juttu. Tykkään nostaa rautaa ja laittaa lihakset tärisemään. Tai ehkä pitäisi sanoa "lihakset", mutta anyway ;)

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Mielensäpahoittaja juhlimassa

Huh, olipa eilen ilta! Vietimme aikaa työkavereiden kanssa ja oli todella kivaa. Enimmäkseen join dieetticolaa, tosin venyin yhteen alkoholilliseen ja yhteen alkoholittomaan drinkkiin. Nauru raikasi ja poskipäät nytkyivät. Mutta SITTEN yksi mun työkavereista kysyi, että "Jaajaa, meinaatko kohta taas jäädä äitiyslomalle?". Mä tulkitsin sen omasa mielessäni niin, että näytän siltä ja että ovat porukalla pohtineet, että mun muhkumaha näyttää raskausmahalta. Pääsin siitä tilanteesta kyllä suht hienosti pois, mitä nyt ketutti ihan kympillä ja fiilikset lässähtivät aika tehokkaasti. Myöhemmin seisoskelin jossain ko. työkaverin vieressä ja päätin nostaa kissan pöydälle. Sanoin, että en tykännyt kommentista ja koin sen arvosteluna mun linjoja kohtaan. Sanoin sen ihan nätisti, mutta yllätyksekseni kyyneleet kohosivat silmiin ja yllätin meidät molemmat. Hän ei kuulemma ollut tarkoittanut sitä niin vaan lähinnä vain heittänyt jotain huonoa läppää. Mä taas olen niin kroppatietoinen ja ahdistunut omasta vyötärönseudusta, että otin sen solvauksena.

Meillä duunissa on myös ollut sellainen kulttuuri työntekijöiden kesken, että toisten vyötäröitä tsekkaillaan ja sitten porukoissa pohditaan, onko joku raskaana. Siksikin se tuntui ilkeältä, kun ajattelin heidän miettineen tätä.

Ehkä eniten tilanne kyllä osoitti mulle mun kroppainhon mittasuhteista. Pitäisi pystyä vain kuittaamaan moiset huumorilla tai olla ottamatta niitä heti itseensä. Toisaalta homma teki hyvää: syömiset ovat todellakin pysyneet hallinnassa. Jutta G:n sanoin: "Jos herkuttelee, ei voi valittaa kiloista".

Tuo työkaverikin pyysi nopeasti anteeksi. Sanoi myös, että hienoa, kun otin asian puheeksi ja päätin selvittää sen. Etten jäänyt hautomaan sitä tms. Enkä usko, että hän kysyy enää koskaan yhdeltäkään naiselta, mahtaako hän olla raskaana. Oli se sen verran traumatisoituneen oloinen ;)