keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Tekosyiden maailmanmestari

"Siis kyllähän mä alkaisin syödä järkevämmin, jos vaan en sattuisi olemaan näin väsynyt, jos nämä suklaat eivät olisi tarjouksessa, jos mulla ei just nyt olis nälkä, jos mä vaan saisin enemmän omaa aikaa tai mielihyvää jostain muusta kuin herkuista..." Blaa, blaa, blaa. Mun suu käy kuin märehtivällä lehmällä ja sellaiselta alan näyttää. Mitkään vaatteet eivät mahdu päälle (paitsi raskausvaatteet ja jotkut teltat), näytän kuin vatsassa kasvaisi uusi ihmisenalku ja muutenkin on mieli vähän matalalla. Aina uuden päivän koittaessa vannon, että NYT lähtee tämä mun ryhtiliike ja NYT mä en osta enää mitään mässyä. Ja kun menen kauppaan, lähtee kotiin herkkuja. Kohtaloksi on koitunut viime aikoina suklaa, siihen on syntynyt jonkinasteinen himo. Äsh. Eikä sitä auta edes se hiljattain uutisoitu juttu, että suklaaseen menee valmistuksessa väkisinkin torakanpalasia ja jos on allerginen torakoille, voi saada oireita. Yök ja silti nam.

Salilla olen kyllä käynyt 2-3 kertaa viikossa ja siitä tykkään kovasti. Saan omaa aikaa ja tuolla tavalla on toivoa, että saisin edes osan laardista vaihdettua lihaksiksi. Otin talteen uusimman FIT-lehden ruokavalio- ja treeniohjelmankin. Ihan niin vähäkalorista ruokavaliota en tietystikään voi näin imettäessä alkaa noudattaa, mutta siitä saisi kyllä hyviä vinkkejä. Tuijottelen sitä keittiön pöydällä päivittäin ja olen onnistunut noudattamaan sitä noin puolet päivästä ;) On sekin jo jotain ;D

Katselin tuossa matkatarjouksiakin, kun mulla on krooninen matkakuume. Rahaa ei näin äitiyslomalla ole liiaksi asti, mutta osa tarjouksista on niin halpoja, että siihen voisi olla varaakin jopa. Mutta sitten visualisoin itseni uima-altaalla tämän taikinaröllykän kanssa eikä se oikein houkuttele. Varailen siis matkan sitten, kun kehtaan ottaa joukkueteltan päältäni pois.

Mies ei ole sanonut läskeistä mitään, mutta kyllä huomaan, ettei sitäkään mun muodot liiemmin napostele. Ensinnäkin, makuukammarissa on niin hiljaista, ettei tosikaan ja toiseksi se saattaa sivulauseissa antaa ymmärtää, että voisin tehdä jotain. Esimerkiksi olin menossa kavereideni kanssa ravintolaan syömään ja keskustelu meni näin:
Minä: "Otan varmaan siellä ribsejä. En halua mennä sinne popsimaan salaattia, kun sellaista osaan itsekin tehdä. Uskon, että ravintolassa saa syödä jotain epäterveellistäkin, kun siellä tulee käytyä niin harvoin, tyyliin kerran parissa kuukaudessa".
Mies: "On kaikella silti merkitystä".

Ja kun olimme viikonloppuna sukulaislapsen synttäreillä, tunsin pistäviä katseita mieheni puolelta, kun lapioin lautaselle palan kakkua. Voin tietysti kuvitellakin kaiken, mutten usko. Hän on sellainen kuivan kesän orava, ei grammaakaan ylimääräistä ja vaimo on tuhti maatuska. Hän rakastui 15 vuotta sitten barbiin ja sai maatuskan. Auts.


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Päivitettyjen mittojen päivittelyä

Ah, kuinka ihanan monimerkityksellinen otsikko. XD

Ja sitten asiaan. Vaikka laardia on tosiaan enempi kuin laarditynnyrissä, olen yhtä hyllyävää taikinaa ja takapuoleni muistuttaa kahta jättimäistä appelsiinia, niin mitat ovat sentään menneet alaspäin. Okei, painossa on pientä takapakkia, mutta sentit ovat mun puolella. Katsokaa vaikka alta, sulussa on mitat kuukauden takaa:

Paino 88 kg (86,6 kg, AUTS!)
Navanympärys 99 cm (104 cm)
Vyötärö 88 cm (92 cm)
Lantio 112 cm (113 cm)
Rinnanympärys 101 cm (104 cm)

Päivitin tiedot myös tuonne Kylmää faktaa -sivulle, niin voin toivottavasti taas ensi kuussa tulla tänne hihkumaan, että taas ovat mitat pienentyneet kivasti.

Eilen olisi ollut salipäivä, mutta jotenkin koko päivä vaan katosi ja sitten olikin jo nukkumaanmenoaika. Kävin tosin eilen lääkärillä, sillä mun sormi on pahasti halkeillut. Ihotautilääkäri sanoi, että se "on tyypillinen äitiyslomalaisen sormi, kropan stressireaktio, jota pitää hoitaa nyt rasvoilla ja välttää kemikaaleja ja ruokakosketusta". Niin ja ilmeisesti myös vauvan shaiban pesemistä, joten aina kun poika käryää ja mies on kotona, isken vauvan hänelle ja käsken hoitamaan homman kotiin. On tässä siis paljon myönteistäkin ;) Tänään olen kuitenkin menossa salille paikkaamaan tilannetta, pääsee taas vähän hikoilemaan omassa rauhassa. Meitsi tykkää.

Niin ja lämpimästi tervetuloa uusi lukijani! :) Kiva, että löysit tänne.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Saleilua


Jossain tuolla ihran alla on varmasti mitä mahtavin hauis.


Arkipyhät ovat mitä oivallisinta aikaa kurvata kuntosalille, koska siellä ei yleensä ole juuri ketään. Sama homma oli eilen, vaikka luulisi toisin, kun vettä tuli taivaalta kuin maailman suurimmasta sadettimesta ja muutenkin keli oli kuin kurja morsian. Ehdin siinä sarjojen välissä napsia iloksenne pari kuvaakin, koska sellaistahan en kehtaisi muuten kuntoilun lomassa harrastaa ;)

Jalkaprässissä tein kolme kympin sarjaa ja uskon, että olisin jaksanut ehkä vielä vähän isompien painojen kera. Ensi kerralla sitten.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Miksi taas eksyin vauvapalstalle?

Jostain käsittämättömästä syystä surffasin vauvapalstalle lueskelemaan, mitä muille samanikäisten vauvojen perheille kuuluu. Joku kirjoitti, että hänen vauvansa on todellinen puklunaattori. Se oli mun mielestä ihan hauskasti sanottu, kunnes kirjoittaja oli siihen loppuun laittanut selityksen, että tuo "on väännös terminaattorista". Osanotot sille, joka ei tuota olisi ymmärtänyt ilman rautalangasta vääntämistä.

Kropparemontti ei toimi nyt yhtään, sillä olen taas haksahtanut suklaaseen ja se mun löytämä motivaatio hukkunut jonnekin. Liikkumassa olen käynyt ahkerasti, muttei se paljoa auta, jos tulee mässättyä suklaalla. Enkä siis tarkoita mitään palan tai parin syömistä, vaan HAUKKAAMISTA suoraan suklaalevystä. Tsiisus. Mulla on ongelma.

Googlasin jopa Anonyymit ylensyöjät -järjestön (koska Täydellisissä naisissa joku hahmo kuului sellaiseen ja tuli siitä mieleen, että mullakin kyllä taitaa olla jonkinsortin ongelma). Jep. Ei ollut mun juttu. Nimittäin ovat sotkeneet siihen hommaan jotain jessejuttuja ja ne eivät ole mua varten. Pitää siis vieroittautua suklaasta ihan ominnokkineni jotenkin.

Asiaa ei kauheasti auta se, että öisin en saa nukkua ja olen aika finito välillä. Silloin tulee keksittyä tekosyitä toisensa perään ja jotenkin kurvattua lähikaupan karkkitiskille tuon tuosta. Auttakaa!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Uimarengas omasta takaa

Tässä sohvalla lytyssä lojuessa tuli puristeltua vatsaröllyä ja halusin jakaa sen teille. AUTS.


Pappa, 72 v

Törmäsinpä Facebookissa yllä olevaan kuvaan (joka on alunperin osoitteesta: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-Z2X11bgunpCX3KNAdDk-KuxtQz2XTB7uF-ETymKP_OOJqYXWf2H-fk9TyoNJ_0Eij__Yc-qgV1P1eNTNBCl1kX0xWNN8J8kebbKNgJbUSaKYxGM4bo9bBV0Dgd8eE5tcnSnuhyphenhyphenMAczvk/s1600/jeff_life_age72.jpg). Siinä poseeraa 72-vuotias mies. Siis HÄRREGOOD, missä kunnossa. Wau. *Ihastuksen huokaus*

Harvemmin sitä voi sanoa, että noin iäkkään herrasmiehen kroppa on kuumassa kunnossa, mutta tästä nyt on kyllä pakko olla sitä mieltä (ainakin tällaisen lihaksikkaita ihmisiä ihailevan). Olisi varmaan aikamoinen järkytys kyllä, jos rannalla sihtaisi jo pitkältä näin häikäisevän kropan ja sitten läheltä huomaisi, että "kappas, ukkohan on vielä rapiat 10 vuotta vanhempi kuin vaikkapa oma isä". Mutta ihailtavaa kyllä, kerrassaan.

Mitä muut tuumitte, kuuluuko ikäihmisen näyttää toinen jalka haudassa olevalta vaiko kenties näin ällistyttävän mahtavalta? (Miten niin johdatteleva kysymys) ;)

Järjettömyyden multihuipentuma

Onpas järjetön blogikirjoitus tuo edellinen ennen, kuin kuva latautui siihen :) Siinä tosin olisi ollut jotain logiikkaa heti, jos mun kännykällä ottama kuva olisi oikein latautunutkin heti tänne. :D Mutta siis, olin jälleen eilen salilla nauttimassa omasta ajasta ja hikoilemassa. Siinä vedin 20 minuutin alkulämmittelyt kuntopyörällä ja lueskelin uusinta Elleä. Kotonakin mulla on lehtiä suorastaan läjäpäin välillä, mutten niitä ehdi lukea, kun esikoinen tulee pyytämään, että luen hänen kirjaansa hänen kanssaan. Ei siinä henno sanoa, että "äiti ei just nyt ehdi, kun luen näitä muotijuttuja tms". Iltaisin taas koomailen sohvalla Täydellisten naisten, Salattujen elämien, Housen, Matkaoppaiden ja mitänäitänyton kanssa. Joten ainoa mahdollinen lehdenlukuhetki on oikeastaan se alkulämmittely salilla. Sanokaa mitä sanotte, mutta tulee siinäkin hiki ja kaloreitakin kuluu (ainakin sykemittarin mukaan) :)

perjantai 11. toukokuuta 2012

Salilla

... ehtii lämmitellessä lukea;)


Jumppa-aktiivi

Jos joku kyselee, mistä saisi hankittua motivaatiota liikkumiseen, niin suosittelen lämpimästi synnyttämään kaksi lasta, hankkimaan omakotitalon sekä iskemään kotitöissä saamattoman miehen, joka varmistaa, että hommia riittää hänenkin jäljiltään. Nimittäin on AIVAN mahtavaa välillä karata täältä sirkuksesta viettämään sitä kuuluisaa omaa aikaa. Toki ne kotihommat odottavat kotona hyvinkin todennäköisesti niillä sijoillaan (paitsi jos on lähtiessään sanonut, että "viikkaappas noi pyykit" tai edes vihjannut jotain siihen suuntaan), mutta kyllä se vaan silti tekee niin kovin gutaa päästä itsekseen johonkin.

Mä olen nyt käynyt lähinnä kuntosalilla, koska sinne saa mennä omien aikataulujen mukaan (mun käyttämä sali on auki klo 5-23 joka päivä, eli luulisi sinne ehtivän ainakin 2-3 kertaa viikossa). Kävin kyllä tanssitunnillakin, mutta se ei ollut ihan mun juttu aika yllättävästä syystä. Nimittäin näiden maitoa täynnä olevien Megameloneiden kanssa hyppiminen on vähintäänkin kivuliasta ja kun jorasin hillitymmin, en saanut sykettä tarpeeksi korkealle ja muutenkin ärsytti se himmailu. Varsinkin, kun ohjaaja katsoi mua suoraan silmiin ja sanoi "Anna mennä vaan, hyppää oiiiiiiiiiikein korkealle". Olin myös ollut juuri paria päivää aiemmin siellä jälkitarkastuksessa, jossa kiellettiin hyppiminen myös värkin osalta, että ehtii toipumaan rauhassa. Melkein teki mieli sanoa ohjaajalle, että "No joo, mä sain lapsen tuossa vajaa 2 kk sitten, niin en ihan kauheasti vielä voi hypellä". (Kirjoitin muuten ensin jäRkitarkastus, mikä sekään ei ole kauhean kaukana totuudesta) ;D

Karu totuus on silti se, että tällainen normi-ihmisen harrastama liikunta ei riitä kuluttamaan vuosien saatossa kerättyjä ihroja, ellei muuta syömisiä myöskin. Rakell Lignell ehtii liikkumaan päivässä jopa viiden jumppatunnin verran, mutta meitsiltä se nyt ei vaan onnistu. Niinpä fiksuinta olisi liikkua oman mielihyvän vuoksi ja kilojenkarkotukseen panostaa syömisillä. Mulla on valitettavasti joku suklaaongelma. Olen suklaaholisti. Se vaan maistuu liian hyvältä enkä koskaan pysty tyytymään siihen palaan tai kahteen. Blääh.

Hyvä alku tämäkin kuitenkin :)

lauantai 5. toukokuuta 2012

Sali korkattu

Kävinpä tuossa pitkästä aikaa salilla treenaamassa ja oli aivan järisyttävän kivaa. Ensinnäkin ihanaa pukeutua johonkin ilman, että tarvitsi miettiä, voiko tässä paidassa imettää ;) Sitten huippua päästä hikoilemaan ja kuntoilemaan (sekä tietty harjoittamaan tätä monien naisten rakastamaa puuhaa, eli kuntopyöräilemään ja crosstrainailemaan samalla lehteä lukien, tällä kertaa edessä oli uusin Seiska) :D Tunsin itseni heti taas enemmän ihmiseksi, kun pääsin tekemään jotain näin kivaa ihan itsekseni. Heti tulee jotenkin parempi ihminen -fiilis, kun on aktivoitunut ja tekemässä jotain muutakin kuin mättämässä ruokaa kaksin käsin suusta alas.

Kovasti polttelisi mennä sinne tänään tai huomenna, mutta BUU, en pääse. Nimittäin tänään pitää leipoa ja valmistella huomisia nimiäiskemuja, huomenna taas viettää niitä. Veikkaan, että ois epäkorrektia lähteä juhlista käymään salilla ja jättää vieraat kahvittelemaan :)

torstai 3. toukokuuta 2012

Pakko purkautua kanssaäideistä

Mä olin tänään jälkitarkastuksessa, jossa siis tsekattiin, missä jamassa mun haaroväli on ja kyseltiin, jäikö traumoja. Värkki oli ookoo ja äitikin ilmeisesti, kun kotiin päästivät takaisin ja vauvankin sain mukaan ;) Kohtasin siellä odotushuoneessa yhden toisenkin äidin ja jälleen kerran hämmästyin, millaista keskustelua pienten lasten vanhemmat saavat keskenään aikaiseksi. "Meille tuli ensimmäinen hammas", "Meillä syödään parin tunnin välein"... Mulla on ainakin hampaita jo ihan tarvittava määrä suussa, lapselle niitä sitten aikanaan tulee. Ja jos mä söisin parin tunnin välein öin ja päivin, painaisin varmaan jotakuinkin 200 kg. Äsh. Mä en vaan pysty juttelemaan toisten mutsien kanssa ilman välitöntä kypsymistä siihen. Saman ilmiön koin aikoinani perhekahvilassa, eivät vaan ole mua varten. Ihan älytöntä istua jossain vertailemassa, minkä ikäisenä Ville-Petteri oppi konttaamaan tai koska Satu-Sanelma teki ekat ruskeat kakat. Ei mua kiinnosta. Ehkä pitäisi, mut ei kiinnosta. Omat ipanat kiinnostavat, mutta en silti oleta, että muita kiinnostaisi heidänkään tekemiset. Ilahduttavaa tietty, jos näin olisi, mutta suuresti epäilen.

Mitä kilojuttuihin tulee, niin mä muistin väärin mun aloituspainon ja nyt ollaan samassa lukemassa kuin neuvolassa ekalla kerralla. Jippiaijee :) Vielä kun saisi nämä parisuhde- ja elintasokilot rääkättyä pois, niin hyvää tulisi.

Vauva vaati syöttöä viime yönä parin tunnin, jopa tunnin välein. Niinpä sitten olin muka oikeutettu syömään nimiäisjuhlia varten ostamiani Jaffa-keksejä. Se nyt ei varsinaisesti auttanut painonpudotuksessa. Onneksi ne kemut ovat sunnuntaina ja laitan vieraat tuhoamaan kaikki leipomukset, niin tuo tekosyy poistuu. XD

tiistai 1. toukokuuta 2012

Pientä takapakkia

Harmillista kyllä, vaaka näytti aamulla 88,2 kg eli enemmän kuin viimeksi. Lisäksi vietin eilen Bad Body Day:tä, kun jotenkin oma kroppa otti päähän. Ehkä se liittyi siihen, että kävimme piipahtamassa kavereiden järkkäämissä illanistujaisissa ja siellä oli paljon porukkaa, joka on tuntenut mut nyt noin 10 vuotta (ja 20-30 kiloa sitten). Tunsin itseni ihan läskiksi tädiksi. Mun siskokin oli mukana, jonka pitäisi olla isosisko, mutta kyllä hän on meistä se pienempi. En nyt sentään iltaa pilannut murjottamalla itsekseni liikakiloista, mutta kyllähän mä asiaa omassa mielessä vähän pohdiskelin siinä. Mutta ei auta kitinä, vaan pitää vaan ottaa härkää sarvista ja jättää jatkossakin ne suklaat kauppaan. Se on mun pahin kompastuskivi tällä hetkellä. Tai herkut oikeastaan ylipäätään. Maistuvat liian hyviltä.

Kaikesta huolimatta aurinkoista vappua kaikille lukijoille!