Mä olin tänään jälkitarkastuksessa, jossa siis tsekattiin, missä jamassa mun haaroväli on ja kyseltiin, jäikö traumoja. Värkki oli ookoo ja äitikin ilmeisesti, kun kotiin päästivät takaisin ja vauvankin sain mukaan ;) Kohtasin siellä odotushuoneessa yhden toisenkin äidin ja jälleen kerran hämmästyin, millaista keskustelua pienten lasten vanhemmat saavat keskenään aikaiseksi. "Meille tuli ensimmäinen hammas", "Meillä syödään parin tunnin välein"... Mulla on ainakin hampaita jo ihan tarvittava määrä suussa, lapselle niitä sitten aikanaan tulee. Ja jos mä söisin parin tunnin välein öin ja päivin, painaisin varmaan jotakuinkin 200 kg. Äsh. Mä en vaan pysty juttelemaan toisten mutsien kanssa ilman välitöntä kypsymistä siihen. Saman ilmiön koin aikoinani perhekahvilassa, eivät vaan ole mua varten. Ihan älytöntä istua jossain vertailemassa, minkä ikäisenä Ville-Petteri oppi konttaamaan tai koska Satu-Sanelma teki ekat ruskeat kakat. Ei mua kiinnosta. Ehkä pitäisi, mut ei kiinnosta. Omat ipanat kiinnostavat, mutta en silti oleta, että muita kiinnostaisi heidänkään tekemiset. Ilahduttavaa tietty, jos näin olisi, mutta suuresti epäilen.
Mitä kilojuttuihin tulee, niin mä muistin väärin mun aloituspainon ja nyt ollaan samassa lukemassa kuin neuvolassa ekalla kerralla. Jippiaijee :) Vielä kun saisi nämä parisuhde- ja elintasokilot rääkättyä pois, niin hyvää tulisi.
Vauva vaati syöttöä viime yönä parin tunnin, jopa tunnin välein. Niinpä sitten olin muka oikeutettu syömään nimiäisjuhlia varten ostamiani Jaffa-keksejä. Se nyt ei varsinaisesti auttanut painonpudotuksessa. Onneksi ne kemut ovat sunnuntaina ja laitan vieraat tuhoamaan kaikki leipomukset, niin tuo tekosyy poistuu. XD
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Näin lapsettomana täytyy sanoa, että Oi, ihanaa, sä kuulostat normaalilta ihmiseltä!! :) Työpaikan lounastapaamiset jäivät, kun pöytäpuheet olivat aina sitä tosiaan, kenen lapsi on oksentanut yöllä ja mitä jne. Kaikesta muusta puhuminen oli ilmeisesti pannassa, koska aiheen vaihtaminen ei auttanut. Minä en kuulemma voi ymmärtää minkälaista on elää lapsen kanssa 24 h. Mitä, eikö niillä lapsilla ole isäkin, ainakin jossain vaiheessa ollut mukana, miksi lapsen äidin pitää olla sen lapsen kanssa 24 h 18 vuotta. Ei ihme, että keskustelutaidot hyytyy.
VastaaPoistaKiitos Sari kommentista :) Ei mullakaan ole äitiydestä vielä kokemusta kuin reippaat pari vuotta, joten ehkä mä olen muutaman vuoden kuluttua yhtä sekaisin kuin muutkin. Toivon tietty, ettei moista taantumaa tapahtuisi :D
VastaaPoista