Jostain käsittämättömästä syystä surffasin vauvapalstalle lueskelemaan, mitä muille samanikäisten vauvojen perheille kuuluu. Joku kirjoitti, että hänen vauvansa on todellinen puklunaattori. Se oli mun mielestä ihan hauskasti sanottu, kunnes kirjoittaja oli siihen loppuun laittanut selityksen, että tuo "on väännös terminaattorista". Osanotot sille, joka ei tuota olisi ymmärtänyt ilman rautalangasta vääntämistä.
Kropparemontti ei toimi nyt yhtään, sillä olen taas haksahtanut suklaaseen ja se mun löytämä motivaatio hukkunut jonnekin. Liikkumassa olen käynyt ahkerasti, muttei se paljoa auta, jos tulee mässättyä suklaalla. Enkä siis tarkoita mitään palan tai parin syömistä, vaan HAUKKAAMISTA suoraan suklaalevystä. Tsiisus. Mulla on ongelma.
Googlasin jopa Anonyymit ylensyöjät -järjestön (koska Täydellisissä naisissa joku hahmo kuului sellaiseen ja tuli siitä mieleen, että mullakin kyllä taitaa olla jonkinsortin ongelma). Jep. Ei ollut mun juttu. Nimittäin ovat sotkeneet siihen hommaan jotain jessejuttuja ja ne eivät ole mua varten. Pitää siis vieroittautua suklaasta ihan ominnokkineni jotenkin.
Asiaa ei kauheasti auta se, että öisin en saa nukkua ja olen aika finito välillä. Silloin tulee keksittyä tekosyitä toisensa perään ja jotenkin kurvattua lähikaupan karkkitiskille tuon tuosta. Auttakaa!
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Suosittelen (ja tämän pitäisi olla pakollista kaikille laihduttajille) Patrik Borgin kirjojen lukemista. Esim. Rentoa painonhallintaa. Kirja kuulostaa ja näyttää niin epäseksikkäältä kuin voi, mutta sieltä se pysyvään painonlaskuun tarvittava salaisuus löytyy. Kirjastoon hopi hopi! Blogikin herralta löytyy.
VastaaPoistaKiitos anonyymi! Olen tuon kirjan itse asiassa lukenutkin jo, mutta siitä on sen verran aikaa, että ovat opit unohtuneet. Ehkäpä siis olisi taas aika suunnata kirjastoon tai ainakin googlata herran blogi :)
VastaaPoista