Vitsit, että olen ylpeä itsestäni. Meillä nautiskeltiin äsken toimistolla suklaalla täytettyjä croissantteja, eikä tehnyt edes tiukkaa kieltäytyä. Oon niin onnellinen tästä, että multakin jopa löytyy selkärankaa. Jee!
Paino on nyt junnannut pidempään paikoillaan. Uskon kuitenkin, että se suorastaan romahtaa laskuun tästä. Tai no, okei, jos nyt ei ihan ROMAHDA, niin ainakin hiljalleen laskee.
Itsetunto on noussut kohisten kilojen laskiessa. Tuntuu, ettei vatsakaan pömpötä yhtään samalla tavalla. Faktahan toki on se, että ylikiloja on edelleen roimasti ja että mä edelleen painan sellaiset 97 kg, MUTTA se on jo 4 kg vähemmän kuin ennen karppausta.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)