Masentava painolukema, 87.1 kg johtuu ihan puhtaasti siitä, että mä märehdin herkkuja kuin lehmät nurtsia laitumillaan. Tai no, suu ei sentään käy ihan tauotta. Näkyyhän se silti tietysti vaa'alla, jos joka päivä vetää jotain kiellettyä. Mikä hölmöintä, mun ei aina edes tee sellaista mieli, mutta tartun melkein aina tilaisuuteen kuitenkin. Tänään esimerkiksi vetelin kurkusta alas Spice Icen pienen pyörremyrskyn. Olipa taas fiksua. Muuten syömingit ovat olleet järkeviä ja mielestäni hallinnassa. Tuo jäätelösortuminen oli vielä ihan pölöimmästä päästä, sillä olin aiemmin kaupassa pystynyt vastustamaan pakastealtaan huutoa. Mutta tunnin päästä olikin jo eri ääni kellossa. Huoh ja voih.
Liikuntana tänään reilu tunti ruohoa leikaten. Ei kuulosta ehkä liikunnalta (ainakaan kerrostalossa asuvien korviin), mutta voin sanoa, että kyllä se vaan on. Alkukesästä laitoin huvikseni sykemittarin ja näytti lukemaa 160 melkeinpä koko tunnin ajan. Käy siis ihan jumpasta.
Illalla piti mennä kroppaa avaavalle kehonhuoltounnille, mutta mies on omissa riennoissaan ja minä lapsen kanssa kotosalla. Rehellisyyden nimissä tunnustan kuitenkin, että tuskinpa olisi tullut lähdettyä. Oli sen verran uuvuttava tuo leikkausrumba.
Tiedättekös muuten mitä? Tämä ihran valtaama ruhoni on tehokas ehkäisykeino. Ei nimittäin tee mieli. Tai jos tekeekin, päätän monasti jättää puuhastelut välistä (tai hoidella itse itseni), ettei tarvitse miehen eteen laittaa roikkuvaa vatsaani. Hän kun on huipputimmissä kunnossa, vaikkei edes treenaa ja syökin ämpärillisiä kerrallaan. Tiedän, etteivät vartaloni linjat miellytä esteettistä silmää ja vaikuttaahan se väkisinkin omaan fiilikseen.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)