Taas himpun verran alempi lukema

Minä, Malttamattomien Painonpudottajien Rivijäsen, hyppäsin tänäänkin vaa'alle ja sain lukemaksi 84,1 kg. Eli -300 g eilisestä. Kiva tulos, vaikka eilen tuli jotenkin syötyä 40 g hiilihydraatteja. Taisi olla isommat annoskoot kuin edeltävänä päivänä, sillä about samaa tavaraa tuli vedeltyä. Mutta hyvä tuokin grammamäärä: pidän omana tavoitteenani, että maksimissaan 60 g hiilihydraatteja päivässä. Jos ne joskus ylittyvät, niin en siltikään kaiva ruoskaa esiin, mutta yritän kyllä seuraavana päivänä parantaa.

Mutta on tämä kyllä sellainen suo, miinakenttä, taistelutanner. Karppaajia on joka lähtöön ja monella on kiivaita mielipiteitä asiasta. Mitä nyt olen joitain keskusteluja seurannut, niin aloittelijoille helposti naljaillaan tai heidät jotenkin teilataan. Onneksi omalle kohdalle on toistaiseksi osunut vain kannustavia tyyppejä ja olen saanut fiksuja neuvoja.

Lisäksi aikamoisen laaja käsite koko karppaus. Jo pelkästään karppaus.infon keskustelupalstalla eri alalajeja on lukemattomia: Atkinsin dieetti, Antti Heikkilän Pellinki-dieetti, Ketokarppaus, Kasvispainotteinen, Kivikautinen ruokavalio, Kwasniewski: Optimal diet, Michel Montignacin ruokavalio, Pätkäpaasto, warrior yms., Schwarzbein, Zone... Just nyt en jaksa ottaa selvää, mitä noista mä toteutan vai toteutanko mitään... Hommaan jostain jonkun hyvän kirjan ja tukeudun siihen, vaikkakin sekin on tietysti yhden ihmisen mielipide aiheesta.

Muuten mulla on ihan mahtava fiilis, mutta univaikeudet kiristävät vähän hermoja. Viime yönä nukuin hyvin 1,5 h, kunnes tytär alkoi itkeskelemään. Sitten sen jälkeen en saanutkaan unta, vaan pyörin melkein 2 h sängyssä aamuyöllä. Siitä sitten tulin olohuoneen puolelle hengailemaan ja nuokkumaan sohvalla, kunnes koira yrjösi (keskelle mattoa tietenkin). Siinä sitten sitä itsekin kyökkäillen hankasin, oli meinaan haju varsin karsea. Olo oli vähän kuin jossain sketsisarjassa: muu perhe nukkuu ja yksi hölmö pesee koiran yrjöä matosta talouspaperilla neljältä aamuyöllä. Njoo. Siitä sitten tuon operaation jälkeen raahauduin takaisin sänkyyn, jossa taas taistelin saavani unen päästä kiinni. Seuraava havainto koittikin sitten 6.45, kun miehen herätyskello soitti ja sitten alkoi taas tytärkin huudella. Pikkuisen vähillä unilla siis. Ja jos tämä olisikin vain satunnaista, niin no worries, mutta kun valvoessa menee 90 % öistä ainakin. Huoh.