Hih, varasin äsken lennot Lontooseen alkutalvelle. Tykkään siitä kaupungista kovasti ja kaipaan pientä irtiottoa omasta arjesta. Mies ja lapsi jäävät kotiin, sillä reissuseuraksi lähtee sisko. Jeah: luvassa on shoppailua, notkumista, ehkä jotain nähtävyyksiä ja toivottavasti fiksua syömistä. Mullahan on myös Uusi upeampi minä -palkinnoissa matka odottamassa, mutta tämä on tällainen ekstrareissu.
Punnitsin itseni tänään ja vaaka näytti 85,2 kg eli parisataa grammaa vähemmän kuin edellisellä kerralla. Noin pienet heittelyt nyt ovat ihan yhtä tyhjän kanssa varmaankin, mutta aina pitää olla iloinen, kun lukema on hilautunut alaspäin. Kohta saan hommata mun ensimmäisen varsinaisen palkinnonkin: listalla komeilee uusi lävistys lukemassa 85 kg. Ou jee!
Kerrottakoon vielä, että tuli taas viime yönä kärsittyä aikamoisesta unettomuudesta. Kohta 1,5-vuotias lapseni ei VIELÄKÄÄN nuku öitään ja taas viime yönä huuto alkoi 2.20. Ihanaa. Tätä 1,5-vuoden vähäunisuutta syytin aikoinaan siitä, että lihoan. Väsyneenä sitä sortuu entistä helpommin makeisiin herkkuihin ja osoittavathan jotkut tutkimuksetkin vähäisen yöunen ja lihavuuden liiton. Nykyään olen kyllä sitä mieltä, että tuo on vain löyhä tekosyy tarttua suklaaseen. Itse tein sitä aikani, toivottavasti sain kierteen katki.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Oi, kuulostaa ihanalta! Mäkin tykkään reissailla siskon kanssa :) Ja vaikka paino putoaisi sen 200 grammaa, niin aina se on alaspäin.
VastaaPoistaSisko on siitä hyvä matkaseura, että sen tuntee lähes läpikotaisin ja on ennenkin viettänyt runsaasti aikaa yhdessä. Jos taas lähtee reissuun kaverin kanssa, saa vähän jännittää, kuinka homma toimii pienessä hotellihuoneessa... Kun se pieni vieraskoreus katoaa, voi alkaa tulla vähän toisenlainen luonne esiin.
VastaaPoista