Olin tänään ahkera ja suuntasin kuntokeskukseen Body Pump -tunnille. Tein vielä tehokkaastikin, syke hakkasi kokoajan ja hiki virtasi. Harrastin myös (osittain salaa) toisten kyyläämistä ja tarkkailua: vertailin omia painoja muiden painoihin ja pohdin, minkä kokoisia muut ovat suhteessa muhun. Heh, on mullakin harrastukset. Tuli myös ihailtua ohjaajaa, joka on ihan käsittämättömän upeassa kunnossa. Sellainen hoikka, mutta silti lihaksikas. Pystyy nostamaan kevyen näköisesti sellaisia painoja, joiden kuvittelisi kuuluvan vain miesten käsivarsille. Wautsi wau. Tosin hän siinä sitten sanoikin, että vetää pumpin jälkeen vielä heti perään steppilautatunnin. Sitä jumppaa mä kuvailen tappomättöhikirääkiksi, koska siellä ei muuta tehdä kuin pompitaan veren maku suussa. Että olisihan se ihme, jos ei uskomattomia tuntimäärässä liikkuvan ohjaajan kroppa olisi häikäisevän upea.
Otin tänään muuten mittoja kropasta. Suureksi hämmennyksekseni senttejä oli kadonnut navan ympäriltä 1, vyötärön ympäriltä 3 ja rinnoista 2. Tosin suhtaudun tietyllä varauksella näihin tuloksiin: sitähän voi mitata inan eri kohdasta tai sössiä homman muuten. Mutta oli miten oli, vaikuttaa HYVÄLTÄ.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)