keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Repsahdus

Nyt, kun en pääse liikkumaan, en näköjään osaa myöskään syödä oikein. Tai se hyvä puoli tässä taudissa kyllä on, ettei jaksa lähteä kauppaan ostamaan mitään herkkuja. Mutta sitten tulee vedettyä mm. hyvin tuhtia kaakaota kaapista, syötyä jotain vaikkei ole nälkä ja santsattua vielä vähän sapuskaa, koska ei keksi muutakaan. Välttelen vaakaa just nyt ja yritän ottaa itseäni taas niskasta kiinni.

Joku ongelmakäytös mulla kyllä on. Nimittäin esimerkiksi tänään molemmat lapset riehuivat jotain samaan aikaan. Ratkaisuni siihen oli yrittää saada heidät jotenkin rauhoittumaan ja kun se ei heti onnistunut, kävin keittiön kaapilla hakemassa jotain syötävää ja palasin sitten taas asiaan. En ehkä lohtusyömiseksi sitä sanoisi, enemmänkin se on jotain itseni rankaisua siitä, kun en saa lapsia käyttäytymään tai pakomatka siitä tilanteesta.

Tänään ajattelin mennä illalla lojumaan infrapunasaunaan, koska olen lukenut, että se saattaisi auttaa flunssaan. Eikä mene ihan kuntokeskuksen kallis jäsenyys hukkaan, kun kuitenkin käyttää palveluita ;D

3 kommenttia:

  1. Heipsan pitkasta aikaa! Blogitaukoni on venynyt aarettomyyksiin, mutta nyt olen Back. Huomaan, etta sinun ongelmasi on alkanut saada varsin psykologisia muotoja. Hyva etta olet havahtunut miettimaan syita ja seurauksia! Olet oivaltanut tarkeimman: syomisesi syyna ei aina ole nalka, eika oikeastaan mielitekokaan. Taustalla on jotain muuta, selvittamattomia tunteita ja ongelmien vyyhteja, joiden ratkaisematon luonne ajaa sinut hakemaan apua muualta. Riippuvuuskaytoksia on laidasta laitaan, kuka tukeutu tupakkaan, kuka alkoholiin, pelikoneisiin, viiltelyyn, ihmissuhteisiin, kuka ali-, kuka ylensyontiin. Nykykulttuuri kannustaa tunteiden tukahduttamiseen ja pikaratkaisun loytamiseen itsemme ulkopuolelta.

    Jos maltamme ja uskallamme pysahtya itsemme kanssa kasvotusten, huomaamme lopulta, ettei riippuvuus itsessaan ole ongelma. Se on seuraus, oire kasittelemattomasta pahoinvoinnista. Kuten brittilaisessa, ruoka-addiktioita kasittelevasa tv-sarjassa sanotaan: "It's not about what you eat. It's about what's eating you."

    Jano/nalka/himo ei syomalla lopu eivatka ongelmat ratkea herkuttelemalla, jos ongelma on korvien valissa. Itse olin s.hairiossani miltei samassa jamassa, enka uskaltanut kohdata todellisuutta. Jokin "voima" pakotti obsessiiviseen kaytokseen, ikaan kuin nalkiintymisesta ja himourheilusta olisi loytynyt pelastus. Ei loytynyt. Yrita ajatella, etta ruoasta on tullut sinulle tietylla tavalla huume, pakopaikka todellisuudesta. Se tarjoaa tyydytyksen yhdelle vahvimmista aisteista (makuaistille), muttei kykene koskaan peittamaan alleen yhtakaan ahdistusta tai murheenkryynia.

    Takapakkeja tulee aina. Sen olen itsekin oppinut tassa paranemisprosessin aikana. Mutta takapakki ei tarkoita sita, etta matto olisi vetaisty jalkojen alta ja etta seisoisit jalleen lahtopisteessa. Itse kun katson taaksepain, huomaan, miten pitkalle olen paassyt ajatusten tasolla ja miten kaukana olenkaan lahtopisteesta! -huolimatta takapakeista ja huonommista kausista, joina olen ajatellut itseni maanrakoon ja kuvitellut, etta toivo on menetetty.

    Se ei ole. Muista oma arvosi, tarkeytesi, merkityksesi. Sinun on pidettava itsestasi huolta samalla lailla kun huolehdit lapsistasi. Se on sinun oikeutesi ja velvollisuutesi kroppaasi kohtaan. Kroppa ei ole koskaan meita vastaan vaan aina meidan puolellamme. Ollaan mekin vaihteeksi sen puolella :)

    Mukavaa syksya ja alkutalvea sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas Maria ajatuksiaherättävästä kommentista!

      Poista
  2. Olipas mielenkiintoinen kommentti Maria! Kiitos näin lukijana siitä :)

    Itse olen huomannut myös miten tärkeää on saada levättyä tarpeeksi. Mielikaunis ei pikkuisten takia ehkä ihan saa täyttä määrää lepoa, joka tekee laihduttamisesta haastavaa, koska helposti tulee napattua jotain energiapitoista ihan vaan sekin takia, että jaksaa pysyä hereillä. Eli taputat itseäsi olalle kun jaksat lähteä salille ja jumppaan! Minä en jaksa, jos olen pari yötä ollut liian vähillä unilla. Toinen asia on, että juothan tarpeeksi vettä? Olen huomannut, että syön melkein mitä vaan joskus kun minulla onkin oikeasti vain jano. Töissä juominen on helpompaa kun voi ottaa pullon pöydän ääreen, mutta kotona touhutessa se helposti unohtuu.

    t. anonyymi

    VastaaPoista

Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)