Askeleet miten sattuu

Vietinpä taas tunnin Zumbaten kuntokeskuksessa. Sitä veti tanssiin hurahtanut typy, joka oli päättänyt luopua helpoista zumbakuvioista ja ängennyt tilalle piruetteja, suunnanvaihdoksia sekä vaikeita askelkuvioita. Meikä oli ihan pihalla. Lisäksi mietin, että näkevätkö ne tyypit mun takaa sitä ohjaajaa. Itse menin melko usein aivan väärään suuntaan tai tein liikkeitä pölösti, kun en hanskannut niitä oikein. Tosin mitä mä taas ympärilleni kyyläilin, niin noin 1/3 muistakin oli yhtä pihalla kuin mä.

Toisten makuun toi tunti oli vissiin kerrassaan täydellinen. Siellä eturivissä oli yksikin nainen, joka taputti hurmiossa aina kaikkien biisien välillä. Mä olin vähän huuli pyöreänä siinä: melkein kuin oltaisiin jossain herätyskokouksessa oltu.

Tylsin zumba koskaan

Voi morjes. Tänään tuli kyllä tuhlattua omaa elämää, kun menin itselleni tuntemattoman ohjaajan Zumbaan. Se oli kuin olisi eksynyt jonnekin satutätien kerhopäiville. Ohjaaja eläytyi jotenkin liikaa, lässytti, ilmeili ja koitti varmaan olla tosi tsemppaava, mutta mua vaan alkoi nyppiä. Se tyyppi oli kuin jostain sketsisarjasta suoraan. Edellisessä Zumbassa mulle tuli kunnolla hiki ja syke hakkasi, mutta nyt tuli haukoteltua ja mietittyä, kuinka kauan tuo kidutus vielä kestää.

Tiedä sitten, onko mussa jotain vikaa - nimittäin pukukopissa pari naista kehui ohjaajaa ihan kilpaa. "Ihanaa, kun se eläytyy niin mukaan". Öö, eipäs ole.

Menin, söin, Zumbasin

Olipa taas järkevä ajatus kurvata ensin Subwaylle syömään ja sitten jatkaa Zumbaamaan. Voin sanoa, että oli "hieman" paha olo. Mä en vaan kertakaikkiaan saisi lähteä kotoa nälkäisenä, kun heti katoaa kaikki kuri ja huomaan kurvaavani sinne. Sanoisin, että ne myyjätkin tunnistavat mut jo kohta, huh.

Mutta joo, itse zumbassa oli tosi kivaa ja kaloreitakin varmasti kului ainakin jonkin verran. Hiki virtasi ja hymy oli herkässä, joten tosi jees. Pitää alkaa käymään useammin, kun se oli sekä hauskaa että tehokasta.