Ansaitsisin jälleen mitalin

Olin tänään aamupäivällä nautiskelemassa olostani keskustassa. Nälkä iski ja jotenkin puolihuolimattomasti osuin Subwayn kulmille. Ihan hetken harkitsin, olisiko mun ruokavaliossa varaa syödä yksi patonki. Olisin kyllä jättänyt keksin pois, samoin kuin sokerilimsan. Onneksi olin jokunen päivä aiemmin tsekannut huvikseni, että jo puolikkaassa tuommoisessa patongissa on yli 40 g hiilihydraattia (mä en syö edes päivässä sen vertaa enää, saati kerralla). Sitten päätinkin, että mäpäs menen sinne salaatille! Oho. Oho. Oho! Minä samassa tilassa Italian B.M.T. -aterioiden kanssa ja valitsen salaatin. Kerrassaan hämmentävää.

Tässä on kyllä ollut vähän enemmän mielihaluja kaikenmaailman moskaan. Ehkä karppausuutuudenviehätys on karissut sen verran, että jotkut "kielletyt" houkuttelevat himpun verran enemmän kuin esimerkiksi viime viikolla. Silti on hienoa huomata, että voi tehdä fiksun valinnan herkkuhimoista huolimatta. Näin jälkikäteen on entistä tyytyväisempi olo.

Kävin eilen vaa'alla ja se näytti joitain satoja grammoja plussaa. Tänään menin uusiksi ja nuo plussat olivat hävinneet. Raskaus alkaa nostaa lukemia toivottavasti vasta paljon myöhemmin, joskus puolivälin tienoilla. Vaikka tosin edellisestä aloin lihoa melkein saman tien (ainoastaan silloin en, kun oksetti niin, etten saanut syötyä).

Ostin kaksi paitaa samalla reissulla H&M:ltä. Sieltä sai -50 % alehinnoista pois, joten kahdelle pitkähihaiselle ja kivalle paidalle tuli yhteensä hintaa 6 e. Ovat sellaista pitkähelmaista sorttia, että menevät varmaan sitten ison vatsankin kanssa. Takkunen tosin heitti kommenttikentässä vastalauseen H&M:n kertakäyttökuteille. Itse pidän niistä(kin), koska ei ole varaa ostaa tyyriimpää ja kyllästyn aika nopeasti muutenkin. Olen myös saanut ihan kivasti noita myytyä netissä tai kirppareilla.

Subwayn vainoama

Siis voisi luulla, että kun menee hikoilemaan Body Pumppiin, ei tarvitsisi ajatella Subwayn aterioita. Mutta se osoittautuikin aika kimurantiksi hommaksi, sillä samalle tunnille tuli Subin työntekijä. Sitten se vielä meni treenaamaan siten, että näin sen käytännössä koko ajan. Siinä mä sitten tein maastavetoja, askelkyykkyjä ja hauiskääntöjä miettien, kuinka hyvältä Italian b.m.t. maistuisi. Sairasta. Mulla on ongelma. Onkohan jossain jotain Subway-parantolaa anonyymeille läskeille?

Itse tunti oli tosi huippu ja ohjaajakin mainio. Huomasin jopa, että olen kehittynyt, sillä rintalihasbiisissä olisi saanut olla enemmän painoja. Myös hauisbiisin tein isoimmilla painoilla kuin aiemmin ja jaksoin hienosti.

Tarkastelin siellä taas muita, kuten kunnon kyylän kuuluukin. Mun vieressä oli yksi aktiivikävijä, mies, joka aina lataa tankoon ihan maksimipainot. Mutta sitten se raukka ei osaa tai jaksa tehdä niitä liikkeitä kunnolla. Ottaisi nyt hyvä mies vähemmän painoja ja hioisi tekniikan kuntoon, tuolla tavalla väärin repimällä saa vain kropan hajoamaan. Tuli myös tiirailtua mun edessä ollutta naista, jolla oli kerrassaan täydellinen vartalo. Ei ihraa missään, selvästi erottuvat hauikset ja teräspakarat. Mitenköhän ihmeessä se tyyppi oli päässyt sellaiseen kuntoon? Ei ainakaan Subwayssä syömällä, siitä oon varma.

Kävin myös perheen kanssa rannalla tänään. Siellä sivusilmällä tsekkailin jengiä ja tulin siihen johtopäätökseen, että 90 % kaikista oli mua pienempiä. Sitten oli jokunen mun kokoinen ja loput jenkkien kokoisia. Ihmeen hyvässä lihassa kyllä Suomikansa nykyään tai sitten vain meidän lähirannalla käyvät kaikki fitness-typyt. Miehissä oli vähän parantamisen varaa... Mut ehkä ihan hyvä, ettei siellä ollut mitään adoniksia, etten näe levottomia unia. ;)

Vähän rotia, niin alkaa tapahtua

On se kumma, miten vähän laihtuu, jos ei oikein tee mitään sen eteen. Tai NO, liikun mä kyllä ja pidän oikein blogia, mutta silti tulee mussutettua luvattoman usein kaikkea epäterveellistä garbagea. Mun pahin heikkous on jo täälläkin mainitsemani Subwayn Italian B.M.T.-ateria, josta en millään meinaa päästä eroon. Joskus vedän sellaisen parikin kertaa viikossa. Miten ihmeessä mä saisin vastustettua sitä?

Tosin nyt olen kyllä ollut taas ihmisiksi eikä ole tullut syötyäkään (ainakaan kauheasti) mitään typerää. Tänään kävin taas vaa'alla ja sain kerrankin aihetta hymyyn, kun se näytti lukemaa 85,5 kg. On se ainakin vähemmän kuin edellisellä kerralla vaa'alla. Kiloklubi koittaa kannustaa kertomalla, että tavoite, paino 70 kg, on saavutettavissa 28 viikossa.

Menin, söin, Zumbasin

Olipa taas järkevä ajatus kurvata ensin Subwaylle syömään ja sitten jatkaa Zumbaamaan. Voin sanoa, että oli "hieman" paha olo. Mä en vaan kertakaikkiaan saisi lähteä kotoa nälkäisenä, kun heti katoaa kaikki kuri ja huomaan kurvaavani sinne. Sanoisin, että ne myyjätkin tunnistavat mut jo kohta, huh.

Mutta joo, itse zumbassa oli tosi kivaa ja kaloreitakin varmasti kului ainakin jonkin verran. Hiki virtasi ja hymy oli herkässä, joten tosi jees. Pitää alkaa käymään useammin, kun se oli sekä hauskaa että tehokasta.