Työnteko tekee mun linjoille hyvää!

Aloitin työt maanantaina hoitovapaan jälkeen. Se on tuonut uutta puhtia painonpudotukseen ja kropparemonttiinkin. Toisin kuin voisi luulla, töissä käyminen tuntuu tuovan lisää aikaa mulle panostaa itseeni. Työpaikalla en käy napsimassa salaa suklaata jostain kaapista, tuskastu mulle huutamisesta tai muutenkaan syö mitä milloinkin ehtii, jaksaa tai viitsii. Aamupalan olen napannut työmatkalle autoon mukaan, töissä käyn työpaikan ravintolassa tai jossain läheisessä ruokkimalaitoksessa syömässä lounaan, iltapäiväksi olen kanssa tehnyt jotkut eväät ja sitten kotona syönyt päivällä jotain fiksua. Mun repertuaarista ovat jääneet kokonaan pois ylimääräiset mässyttämiset, sillä töissä ei ole tilaisuutta syödä kokoajan ja sitten päivällä töiden jälkeen olen perheen kanssa, niin ei siinäkään mitään Fazerin Sinistä mussuteta. Jes! Paino on tippunut tällä viikolla jo kilon, vaikka kotona se tuntui vain jumittavan paikoillaan.

Vasta vajaa viikko tätä työelämää takana, mutta energiaa on ihan eri tavalla kuin kotona. Aloin väsyä aikalailla lasten kiukutteluun ja musta tuntuu, etten ollut enää erityisen jaksava äiti sen möykkäämisen suhteen. Nyt jaksaa ihan eri tavalla, kun on saanut päivän keskustella aikuisten kanssa ja tehdä työtä, missä on hyvä.

Vettäkin tulee juotua enemmän kuin aikaisemmin, vaikka olen kyllä ollut ahkera juomari ennenkin. Kotona tosin kului paljon myös Pepsi Maxia, nyt se varmaan jää lähinnä viikonloppuihin ja yksittäisiin lasillisiin arki-iltoina. Nyt mulla on iso lasillinen vettä työpöydällä ja siitä tulee juotua pitkin päivää ihan huomaamatta.

Yllättävän helppoa ja vaivatonta arki tällä hetkellä. Lapsetkin menevät iloisina hoitoon, tottuivat siihen ihan päivässä tai parissa. Tietty takapakkeja voi tulla, mutta nyt näyttää erinomaiselta. Mä olen onnellinen ja melko varma siitä, että onnistun tässä painonpudotuksessa :)

Taas alkoi ropista miinuksia

Laardikas pukeutuu usein mustaan, koska se (kuulemma) tiivistää pakettia.

Kerrankin miinusten tuleminen on myönteistä, nimittäin vaakalukemissa :) Eilen oli taas proteiinipäivä ja sen tuloksena vaakalukemat hujahtivat puolisen kiloa alaspäin. Voisin kuvitella, että proteiinitankattuani vielä neljä päivää, vaaka näyttää mukavasti vähemmän.

Melkoisen motivoivaa hommaa! Itsekurikin on säilynyt häikäisevän korkealla. Eilen meillä oli vieraita, joille leivoin raparperimansikkapiirakan. Lisäksi oli jätskiä. Ei tullut mieleen ottaa kumpaakaan. Päivälliseksi tein heille vuohenjuustoperunoita jauhelihalla, itselleni paistoin munakkaan tonnikalalla. Vähän se tietty herättää kysymyksiä ja on pölöä syödä eri ruokaa. Olkoon se kuitenkin hinta, joka mun on maksettava hyvästä vartalosta. Dieetti ei tule kasvis-proteiinipäivinä niin vahvasti esille, kun voi syödä salaattia yms.

Olen vissiin aika innoissani tästä mun tietokoneenkin mielestä: D-kirjain on jotenkin viallinen, eli sitä joutuu takomaan pohjaan ihan kunnolla. Mut sen siitä saa: "Dukan sitä", "Dukan tätä"... Kuluuhan sitä vähemmästäkin puhki :)

2. hyökkäyspäivä Dukan-dieetin opein

Ruokavalioon kuuluvat 1,5 rkl kauraleseitä sörssättynä kananmunan ja rahkan sekaan. Kanelia iskin mausteeksi, tosin siitä en ole ihan saletti, sallitaanko se.

 

Aika huippua: ekan hyökkäyspäivän jälkeen vaaka näytti kiloa vähemmän. Nyt käynnissä on toinen hyökkäyspäivä ja odotan kyllä kieltämättä mielenkiinnolla huomista aamua. Olen kuulkaas jo oikein KAKSI päivää noudattanut uutta ruokavaliota, saanko diplomin? ;) Tänään ylitin ainakin yhden haasteen, kun olin leiponut kyläilemään tullutta ystävääni varten kääretortun. Ei kuitenkaan loppupeleissä tehnyt mitenkään erityisen tiukkaa pitäytyä kahvissa. Todellinen haaste olisi tosiaan ollut, jos olisin jäänyt yksin sen kääretortun kanssa. Nyt tosin väittäisin, että olisin selvinnyt siitäkin.

Tänään olen syönyt Skyrin vaniljarahkaa aamiaiseksi, lounaaksi kananmunan, pihvin ja raejuustoa, välipalaksi kahvia rasvattomalla maidolla ja nyt äsken vedin Skyrin mango-passionrahkan. Luultavasti on tullut syötyä hivenen liian vähän, muttei ole vain oikein tehnyt mieli tai ollut nälkä. Iltapalaksi aion kuitenkin vielä paistella tuollaisen kuvan plätyn ja siihen kylkeen ehkä jotain proteiinia myöskin.

Näin tänään myös mun raskaana olevaa ystävää. Hän oli kyllä tosi freesin näköinen sen vatsakumpunsakin kanssa. Ei voi kuin ihailla. Samalla koin pientä iloa siitä, että itse en ole raskaana vaan voin panostaa mun ruokaremonttiin kunnolla. Kaksi lasta riittää näillä näkymin meille.

Miinusta vaa'alla

Jes, tänään vaakalukema oli 85,5 kg eli -400 g eilisestä ja lähestulkoon 3 kg lauantaisesta!

Salillakin kävin eilen. Sain kyllä hienosti tuntumaan, kun viime aikoina oon vähän enemmän palloillut salilla ja tuskastellut,mkun en saa itsestäni irti. Oli muuten JOKUNEN muu tyyppi siellä kanssa, huhhuh, tammikuu on ihmeellistä aikaa... XD

Suursyömärillä nälkä

Siinäpä komia lounaani, varsin proteiinipitoinen ja kieltämättä herkullinen.

 

Että mä tykkään siitä, kun joku pro on laatinut mulle ruokaohjeet. Kun kokeilin jo sitä "josko mä vaikka vahingossa laihtuisin 20 kg" -tekniikkaa ja paisuin vaan. Nyt määrätietoisena painan eteenpäin kuin muuli suossa ja tulosta on odotettavissa. Tosin vielä tämä ei tunnu rankalta ollenkaan eikä ole käynyt pienessä mielessäkään lähteä sooloilemaan. Jos nyt jotain nurinaa pitäisi keksiä, niin välillä pääsee nälkä iskemään. Tosin eipä tuo haittaa, sitä tunnetta kun en ole toviin tuntenutkaan. Enkä kyllä ymmärrä, miksi välillä voi tulla nälkä, kun annoskoot ovat kuvan kaltaisia, melkoisen massiivisia. Eikä se nälkä ole mitenkään järin suurta, pientä kaiverrusta mahanpohjassa. 

Tänään haluaisin mennä kuntosalille. Kurkku on ollut useamman päivän kipeä, mutta se kiusaa vain aamuisin ja öisin, joten eipä tuo taida haitata. Kuumeisena en tietystikään lähtisi edes pohtimaan salille menemistä, mutta pieni yököhä ei toivottavasti liiemmin ole vaaraksi?

Paino senkus putoaa

Olen edelleen hämmentynyt, sillä tänään aamulla vaaka näytti 83,3 kg eli -200 g eilisestä. Aina kun mennään alaspäin, niin olen iloinen :) Mikä parasta, ei ole tarvinnut nähdä yhtään nälkää ja olen syönyt aiemmin paheellisina pitämiäni herkkuja. Olen ihan hurahtanut paistettuun pekoniin, maiskis ja nam.

Eilen oli sen verran väsy blogatessani, että jäi haastamatta seuraavat. Ja minähän haastan, kommenttikentän inspiroimana, Lissu..:n (http://miinus50kg.blogspot.com/) ja Rinkelin (http://melkeintaydellista.blogspot.com/). Eli vastauksia kehiin, minä saavun lukemaan! :)

Käsittämätöntä itsehillintää

Olen hyvin hämmästynyt siitä, mitä mulle on tapahtunut ja vielä näin nopeasti yllättäen. Nimittäin olin tänään ystävän kanssa kiipeilemässä Flowparkissa melkein kolme tuntia ja sen jälkeen oli ohjelmassa kauppareissu. En ehtinyt syömään ennen kiipeilysessiota kuin yhden keitetyn kananmunan (ja senkin seisaaltaan, hehe) ja voitte kuvitella, kuinka nälkä mulla oli tuon fyysisen ponnistelun jälkeen. Siitä sitten ruokakauppaan, jossa yleensä vastaavassa tilanteessa olisi tullut rohmuttua ostoskärry täyteen kaikkea lihottavaa. Vielä viime viikolla mä olisin ostanut kaikkea jäätelöstä suklaaseen ja vetänyt niistä autossa noin puolet ennen ensimmäistäkään liikennevaloa. Mutta nyt mä tein vain järkeviä ostoksia ja jaksoin myös kiinnittää huomiota ravintosisältöihin, vaikka vatsa heitti kuperkeikkaa ja murisi kiukkuisesti. Mua melkein jo pyörrytti se nälkä, joten nappasin hyllystä pienen pussillisen kuivalihaa ja mussuttelin sitä sitten autossa. Aikamoinen suunnanvaihto: maitosuklaasta kuivalihaan. Tiedä sitten, onko sekään niin karppisoveliasta ruokaa, mutta ainakin siinä oli paljon proteiinia ja rasvaa sekä vain vähän hiilihydraattia. Mun mieskin on ihan ihmeissään ja juuri tuossa äsken sanoi, että "on sulla kyllä rautainen itsekuri". Siis naiselle, jolla ei vielä viime viikolla ollut itsekuria ollenkaan. Korostaisin vielä myös sitä, etten edes harkinnut piipahtamista Subwaylle, vaikka sellainenkin löytyy samasta mestasta ruokakaupan kanssa. Oho! Tai tarkemmin: Oho x 1 000 000!

Alla vielä kuvia noista kiipeilypuitteista, aikamoisia ratoja kyllä. Olen aika ylpeä siitä, että kunto kesti helpot ja keskivaikeat radat hyvin (sen sijaan vaikea oli kyllä liikaa, se oli IHAN kamalaa). Kuvat ovat Flowparkin sivuilta.

Uskomatonta!

" Rakas vaaka,

kiitos ystävällisyydestäsi ja huomaavaisuudestasi aamulla. Arvostan suuresti melkein kiloa alempaa lukemaa. Tällaiset yllätykset ovat mieluisia. Toivon, että olemme samalla aaltopituudella jatkossakin."

Kyllä, kyllä, KYLLÄ: puntarin ruudulle ilmestyi tänään lukema 84,4 kg! Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa hiilaripöhötystä (jonka ristin tuksupöhötykseksi) vaiko vain moukan tuuria? Noh, oli mitä oli, niin tervetuloa vaan meille. Kiva vielä, että sain moisen lukeman näin viikkopunnituksen kunniaksi. Ou jee!

Mun mies on kyllä vähän huolissaan tästä karppauksesta. Se ei oikein ymmärrä, miten pekonin vetäminen aamiaiseksi tms voisi olla kovin terveellistä. Ehkä se ajattelee, että tulee mussutettua hiilihydraattejakin samaa vauhtia kuin ennen. Kyllä hän kovasti koittaa kannustaa ja kuuntelee mun jorinoita (lue: julistuspuhetta) kiinnostuneena, mutta on hänellä sellainen vähän epäileväinen ilme kasvoilla kyllä. Mutta eiköhän hänkin ala tähän hommaan uskoa, kun pääsen mun selkätisseistä eroon.

Löysin valaisevan tekstin karppauksesta:
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=856

Enimmäkseen juttu oli tuttua, mutta oli siinä jotain uuttakin. Nyt koitan vielä etsiskellä jostian grammamääriä, paljonko mitäkin kuuluisi suunnilleen syödä.