Bikini"kunto"

Holy shit! Tässä tilanne just nyt, oh my. Älä tukehdu muroihin ;) Jottain tarttis tehdä.

Lisäksi kuva siitä ainoasta kohdasta mussa, mistä tykkään. Habaa nyt ei vielä ole nimeksikään, mut tykkään mun olkapäistä. Että ihan joka senttiä mun kropassa en sentään vihaa ;)

Kuvia kesä"kunnosta"

Kuntosalin jälkeen pikapose peilin kautta. Tässä näytän mielestäni ihan mukiinmenevältä, vissiin hyvät housut. Ja takki antaa ryhtiä omppuvartaloisellekin.

Eläimellistä hillumista.

Tytär, 4 v, otti meistä kuvan ;D (Hänen edukseen on sanottava, että tuo yllä oleva kuva on myös saman neidin ottama, joten osuu joskus kyllä maaliinkin).

Tykkään musta niin, että halkeen: eli karppaus sujuu taas!

Pihviä, kurkkua, vuohenjuustoa ja ihan simohyvää herkkusienikastiketta. Omnmonnom.

Kahvi päivässä pitää meitsin hyrisemässä.

Aamupirtelössä vadelmia, rahkaa, loraus kermaa ja maitoa.

Käytiin koko perhe ulkona syömässä. Oikein kuulkaa hienossa ravintolassa. Söin maalaissalaatin ja oli hyvää. Leivästä tosin nappasin palasen ja loput annoin lapsille.

Tämänaamuinen pirtelö, jossa mustikoita, rahkaa, vähän kermaa ja maustamatonta jogurttia.

Eeeeeehkä otsikko liioittelee iiiiiihan vähän, MUTTA kyllä mä tykkään itsestäni nyt taas enemmän, kun olen onnistunut noudattamaan karppausruokavaliota jo useamman päivän. Vaa'alla se näkyy noin -500 g pudotuksena toistaiseksi, eli ei paljon minään. Mutta uskon ja toivon, että se siitä lähtee vauhdikkaampaan laskuun, kun vaan jaksan jatkaa. Ja mähän jaksan. Aion onnistua.

Nimittäin muuten mua hävettää palata äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen töihin tammikuussa. Haluaisin olla hoikemman ja elinvoimaisen näköinen silloin, enkä sellainen, että jengi tuijottaa mun mahaa salaa ja sitten kuiskii takahuoneessa, että "ihan varmasti on raskaana". Nimittäin en ole ja luultavasti en koskaan enää tule olemaan, sillä näissä kahdessa on jo kaikki.

Tämä viikko on tosin ollut helppoa karppauksen kannalta, sillä mies on ollut viikon lomalla. Todellinen haaste koittaa heti huomenna, kun mies on töissä eikä tarvitse miettiä, mitä kukaan muu ajattelee mun silloisestakin ruokavalinnasta. Lapsilta kun pystyy syömään salaa ja he käyvät myös jokusen kerran viikossa leikkipuistotoiminnassa. Eli mulla on sellaiset 1-2 h aikaa tehdä pahuuksia. Mutta en aio tehdä. En tee. Keskityn muihin juttuihin ja onnistun. Näin sen homman on mentävä.

Uusi kattovalaisin eteisessä

 Pitääpä hehkuttaa teillekin, kun tein mielestäni kauniin löydön ja nyt meidän eteisessä on toimiva kattolamppu! Edellinen oli sellainen lampunsyöjävalaisin: siinä paloi valo aina noin viikon tai pari, sitten se poksahti pimeäksi. En tiedä miksi. Ollaan aika aikaansaavia ihmisiä vissiin, koska noin seitsemän vuotta elettiin sen kanssa. Joskus se valo kesti vähän pidemään, joskus se poksahti pimeäksi suunnilleen samantien.

Jostain sain kuulkaa aikaiseksi ja ostin uuden! Oho. Ja mies asensi sen kattoon. OHO! (Tästä pääsemmekin siihen, että jännästi se uloke haarojen välissä tekee kykeneväksi moisiin hommiin, koska mä en osannut. Hävettää tunnustaa, mutta näin kävi. Itse kyllä osaan vaihtaa kaikki talvirenkaat ja muutenkin vastustan ajatusta miesten- ja naistentöistä, mutta silti tässä kävi nyt näin).

On se hieno! Olo on kuin Titanicin tanssisalongissa. Pitää vain toivoa, ettei tämä salonki uppoa :D

Haluaisin myös vähän selkääntaputuksia, koska olen hienosti jatkanut valitsemallani karppipolulla. Ohessa aamiainen, joka koostui tällä kertaa kahdesta kananmunasta, kahdessta nakista, kahdesta tomaatista ja neljästä herkkusienestä. Ei edes kaivannut mausteita, oli hyvää sellaisenaan.

Olen iloinen ja täynnä energiaa :) Ruokaremontin maaninen vaihe on käynnissä... ;D

Ensimmäisen karppauspäivän syömiset kuvina

Lounas.

Päivällinen.

Aamupala.

 

Iltapala.

 Lisäksi söin rahkavälipalan kahdessa erässä. Siihen tuli yksi purkki rahkaa, reipas loraus maitoa ja pieni kourallinen mansikoita. Oli hyvää, vaikka yleensä olen noihin mun blenderisekoituksiin laittanut myös banaanin makeuttamaan. Hyvin kyllä upposi näinkin :)

Kävin myös Shabam-jumppatunnilla kuntokeskuksessa ja söin siellä kourallisen maustamattomia cashew-pähkinöitä, kun meinasi nälkä kasvaa liian suureksi.

Nakkia eksyi kahteen ruokaan, mutta menkööt ;)

Pahoittelut, että kuvat ovat hölmössä järjestyksessä. Yritin masentavan pitkään saada niitä kronologiseen järjestykseen eikä siitä vain tullut mitään. :O

Näitä meni jokunen, eli Pepsi Max.

Painossa ei ole vielä minkäänsortin muutoksia. Myönnän, että jotenkin epärealistisesti odotin jo yhden karppauspäivän näkyvän vaa'alla, kun se kuuluisa "hiilaripöhötys" olisi lähtenyt poistumaan. Sen sijaan, että olisi tullut sellainen Hanskat tiskiin -fiilis, niin taistelutahto nousi entistä korkeammalle. Mähän näytän tuolle painopirulaiselle, että saan sen laskemaan.

Karpin paluu: karppauksella eroon ylikiloista?

Aamupalana munakasta ja kalkkunanakkeja.

Ruokaisa lounassalaatti, omnomnom.

Mun riippuvuus numero 1.

Nyt te kyllä nauratte mulle varmaan, mutta silläkin uhalla tunnustan, että heivasin aika nopsaan tuon Biggest loser -ruokavalion, koska en saanut sillä tuloksia. Okei, jaksoin oikein muutaman päivän sitä, joten liekö tuo ihmekään ;) Mutta anyway, uskon ratkaisun mun ylikilo-ongelmaan löytyvän joko Dukan-dieetistä tai karppaamisesta. Ajattelin nyt sitten palata juurille, eli karppaamisen pariin. Tosin en ajatellut alkaa kunnolla läträämään rasvojen kanssa, lähinnä siis kai hyväkarpata eli jättää hiilarit melkolailla minimiin ja keskittyä järkeistämään tällä tavalla syömisiä.

Kuopus 1 v 8 kk repi tänään huumoria mun ylikiloista ;) Tai no, ainakin se oli tilannekomiikkaa mun laardien edesauttamana. Olin kyykyssä luuttuamassa lattiiaa rätillä ja mun aavistuksen liian niukka paita nousi ylöspäin, jolloin selästä paljastui kaistale ihoa. Jätkä sitten meni sitten sinne mun taakse, tökkäsi ihoa ja kiljaisi riemuissaan "KUKKUU!" ;) Haha, vähänk repesin ;)

Bling-bling when you don't got much ching-ching

Kaksi bling-bling sormusta, jotka ostin Espanjasta elokuussa. Maksoivat iiiiihan hulluna, eli 2 e/kpl ;D

Tänään ostin Ikeasta tällaisia sisustustarroja mun autoa varten. Jäi vähän ylikin, niin liimasin vessan seinään. Aika nätit.

Mä tykkään kaikesta luksuksesta, kiiltävästä ja ihanasta. Olenkin aika taitava löytämään kaikkea ihanaa huokealla tai muuten vain ilahduttamaan itseäni edullisestikin. Toki välillä lähtee lapasesta eikä kaikki aina ole kauhean edullista, mutta nyt on kerrankin jotain huokeaa JA nättiä. Ylhäällä pari esimerkkiä, kuinka edullisestikin voi saada jotain nättiä. Tai kaipa se on katsojan silmissä, mutta mua ainakin miellyttää.

Eilistä lounasta. Tosin näistä söin itse sentään vain yhden. Ovat kyllä porsasta, vaikkei Mysjöö Dukan sellaista sallikaan ollenkaan. Mutta nauta on ihan törkeän kallista, uaah.

Joku liikuntakärpäsen syysväsymys on kyllä iskenyt, sillä mua ei ole yhtään kiinnostanut kuntoilu viime aikoina. Eilen sentään tuli taas haravoitua parisen tuntia, että edes jotain muuta kuin yleistä löysäilyä. Onnistuin saamaan paljon lehtiä pois pihalta JA niskat ihan törkeän kipeiksi, hehe. Sitten nakitin miehen hieromishommiin, mikä oli kyllä oikein hyvä palkkio ;D

Ja loppuun yksi alennuskoodi muillekin shoppailusta tykkääjille. Kattavan laukku-, kenkä- ja vaatevalikoiman omaava Spartoo tarjoaa nyt 15 % alennusta  yli 100€ ostoksesta koodilla SPFIKTAH15. Mä en kyllä taida uskalla käydä kurkkaamassa niiden tarjontaa, ettei taas lähde lapasesta... ;)

Mainiota lapsivapaata hyvän tekemisen ja kirjan kera

Viikonloppu on mennyt hienosti. Olen saanut levättyä ja tehtyä asioita juuri omaan tahtiin, kenenkään päiväunista, ruokailuajoista tai mielenliikkeistä välittämättä. Muu perhe lähti eilen illalla viikonlopunviettoon anoppilaan, jotta mä saan vähän ladattua akkuja. Itse kävin sitten eilen illalla kaupassa ja loppuillan vietin kotosalla löysäillen, katselin TV:stä kaikenmoista ja valvoin hiukan liian pitkään hyvän kirjan parissa.

Erinomaisen kiinnostava kirja taistelusta syövän kanssa.

Luen parhaillaan syöpään menehtyneen Laura Saven pitkälti omaelämänkerrallista teosta Paljain jaloin. Ei todellakaan mitään rentoa luettavaa, muttei toisaalta (aiheen tietäen, ihmeellistä kyllä) ainakaan vielä liian synkkääkään. Kirjaa ei malttaisi laskea käsistään ja se kiinnostaa, vaikkei itsellä tai lähipiirissä syöpää olisikaan. Laura kirjoitti aikoinaan myös Kovaluu-nimistä blogia.


Kiinnostuin aiheesta melko pitkälti siksi, että olen jo tovin aikaa lueskellut erinomaista The Little Things -blogia. Sitä kirjoittaa vain 25-vuotias Hodgkinin lymfoomaa sairastava nuori nainen ja tämä blogi on monesti herättänyt mut ajattelemaan, kuinka paljon sitä huolehtii aivan tyhjänpäiväisistä asioista. Harmikseni sitä ei aina muista, vaan tänäänkin olen mm. harmitellut pullottavaa mahaani tai kotitöitä, joita en aina jaksaisi tehdä ja kämppä sitten välillä näyttääkin juuri siltä.

Aamusaunassa aivan yksin, kuinka luksusta. 

On ihan hyvä laittaa asioita välillä tärkeysjärjestykseen. Keskittyä nauttia niistä hyvistä jutuista ja elinehdoista, terveydestä ja siitä, että voi elää ilman konkreettista pelkoa huomisesta. Tosin myönnän, että äitini rintasyöpädiagnoosin jälkeen aloin itsekin ajattelemaan syövän mahdollisuutta enemmän. Ja nyt tuota kirjaa lukiessani olen miettinyt asiaa entistä enemmän, vähän kyllä pelännytkin. Ei silti auta liikaa alkaa pelkäämään, koska syöpä tulee jos tulee, oli sitä sitten pelännyt tai ei.

Jos sitten vielä vähän kevyempiin asioihin. Kuten jo alussa mainitsin, viikonloppu on mennyt hienosti. Tänään on ollut ihan luksuspäivä, sillä aloitin aamuni nukkumalla niin pitkään kuin halusin (ihme kyllä, heräsin jo 8:30), lämmitin itselleni aamusaunan ja heitin ihan hulluna tervantuoksuista löylyä. Tämän jälkeen viihdytin naapureita hakemalla sanomalehden pelkästään pyyhkeeseen kääriytyneenä, hiukset vielä vettä valuen ja iho pakkasaamussa höyryten.

Mitään ei pitänyt ostaa, mutta silti ostin, hups! Hankinnat Hulluilta Päiviltä.

Aamupäivällä suuntasin rentouttavaan hierontaan ja siitä sitten kaupungille. Piti mennä leffaan päivänäytökseen katsomaan The Heat -komedia,
mutten löytänyt kuin 1 h parkkipaikan. Siihen en uskaltanut jättää, koska leffa kuitenkin kestää parisen tuntia. Niinpä sitten palloilin kaupoissa ja ostin torilta mm. callunan terassille ja yhden oksan liljoja kotiin. Käväisin myös kirpputorilla hypistelemässä vaatteita.Hulluilta päiviltä löytyi myös mainiota kosmetiikkaa.

Oli niin helmi myyjä, että sain tällaiset kaupanpäälliset. Vähänkö tuli hyvä mieli.

Liikuntakeskukseen en saanut itseäni raahattua, mutta ajoin tuossa meidän ison pihan ruohonleikkurilla (hähää, maahan pudonneet lehdet!) ja kohta suuntaan lenkille koiran kanssa. Illaksi en ole vielä tehnyt suunnitelmia, mutta ehkäpä voisin ihan chillata kotona.

Huomenna aion nukkua taas niin pitkään kuin huvittaa. Loppupesue tulee kyllä kotiin aika pian sen jälkeen luultavasti, mikä on oikein jees. On mulla niitä jo vähän ikäväkin kyllä :)

Paluu Dukan-dieetille sekä uudet itse tehdyt geelikynnet

Tein uudet geelikynnet. Kuvassa siis elämäni toiset geelikynnet. Yllättävän helpot tehdä ja lopputulos on kiva. Ekat pysyivät siisteinä aika pitkään, vaikka pelkäsin, että alkavat tippuilemaan irti suunnilleen heti seuraavana päivänä.

Timantteja sen olla pitää. Melkein aitoja ;)

Lounaaksi pihvi ja köntsä raejuustoa.

Tiedän, että lukijoissa on skeptikkoja mun onnistumisen suhteen. Tai lähinnä motivaation säilymisen suhteen. Mulla puolestaan on vahva kutina siitä, että nyt motivaatio säilyy ja pysyn ruodussa. Päivä on tähän asti ainakin ollut todella helppo syömisten suhteen. Kiva!

Auttoi, kun eilen sai pitää hauskaa ystävän kanssa. Lisäksi tosiaan paiskattiin kättä, että NYT palataan ruotuun ja toiselle pitää raportoida, jos meinaa lipsua. Olen hänet innoittanut aikoinaan Dukan-dieetin pariin, hänkin pääsi hyvin vauhtiin ja matkusti Espanjaan, jonka jälkeen ruotuun ei ollutkaan niin helppoa päästä. Jotenkin tuttua ;) Mutta NYT minä ja hän olemme molemmat kunnolla Dukan-iskussa ja paino alkaa sulamaan taas pois.

Kävin muuten eilen elokuvissa katsomassa Millerit. Eli sen komedian, jossa Jennifer Aniston näyttelee stripparia. Ihan huippuhauska elokuva! Ja tuli dieettimotivaatiotakin, sillä waude sentäs, kuinka upealta hän näyttää alusvaatteisillaan. Wau.

Siinä vähän kroppainnoitusta eilisestä elokuvasta. Kuva www.filmaatikko.fi.

Olenko laihtunut?

Heti alkuun järkytyskuva, eli ahterilähikuva. ;) Sorry mates!

Tykkään jotenkin tämän kuvan haikeasta tunnelmastakin, tyyliin "Tällainen olen, kelpaanko?" :D

Pyöreä maha, mutta ehkä vähän vähemmän pyöreä.

Meitsi täällä taas! Otinpa tuossa valokuvia päivän ratoksi tämänhetkisestä tilanteesta. Noissa mä näytän ihan OK:lta, vaikka olenkin kaikenmaailman taulukoiden ja lääkäreiden ja muiden arvostelijoiden mukaan merkittävästi ylipainoinen, kokoa L, XL, 44 ja 46 käyttävä matami.

Yllätyin kuitenkin ihan positiiviesti, että oon mä ollut joskus pahempikin. Tsekatkaa vaikka alta!

Maaliskuusssa 2013, muutama päivä kuopuksen syntymän jälkeen.

Heinäkuussa 2013.

A BEAUTIFUL BODY -haaste

Törmäsin tänään Mintun blogissa haasteeseen, jossa ottaa kuva omasta kropasta ja kertoa siitä pieni tarina. Olla sellainen, kuin on. Oi mutsi mutsi oli myöskin hypännyt kelkkaan mukaan, joten meikä sitten samaan junaan. Eli täältä pesee.

Tässä olen minä, juuri äsken, riisuttuna mekosta, ihan kylmiltään. Siinä on minun 30-vuotias kroppani, kahden lapsen jälkeen. Olen aina kammonnut ylikilojani, taistellut niitä vastaan ja itsetuntokin on toisinaan varsin matalalla. Mutta kun katsoo kuvaa ulkopuolisen silmin, niin näytän ihan hyvältä. Sellaiselta pehmeältä, en ehkä järin lihavalta. Siitäkin huolimatta pyrin karistelemaan kohti normaalipainoa. Matkalla aion kuitenkin hyväksyä itseni edes vähän paremmin.

Vastaa säkin haasteeseen ja linkitä se mulle. Kiinnostaisi nähdä :)

Kuvapäivitystä

or" style="clear: both; text-align: center;">

Bikinikuntoon 2037?

Vielä illan ratoksi muutama kuva. Voisin vaihtaa pääni mielelläni vaikkapa Blake Livelyn vartalon jatkeeksi. Mutta koska se ei ole mahdollista, on tämän kanssa elettävä ja koitettava saada saatava tuota laardia pois.

Kehonkoostumusanalyysi puhuu raakaa kieltä

Raakaa faktaa kropasta. Tämä kehonkoostumusmittaus tehtiin alkukesästä paikallisessa kuntokeskuksessa. Tarkoitus olisi uusia testi vaikkapa loppuvuodesta ja katsoa, onko muutoksia tapahtunut. Erityisesti ihraprosentti saisi olla matalampi, samoin kuin tuo kammottava kehon ikä. Minähän en suostu olemaan kropaltani 43-vuotias. Tuon mukaan ideaalipaino mulle olisi 65,1 kg, OHO, aika vähän. Muut tiedot tässä (otettu siis toukokuun lopussa 2011):
Weight: 86,7 kg
Fat %: 41,2 %
Fat mass: 35,7 kg
FFM: 51,0 kg (MIKÄ tämä on?)
Muscle mass: 48,4 kg
TBW: 36,8 kg (ENTÄS tämä ja alla oleva?)
TBW %: 42,4 %
Bone mass: 2,6 kg
Bmr: 1597 kcal
Metabolic age: 43
Visceral fat rating: 6
BMI: 29,3
Ideal Body Weight: 65,1 kg
Degree of obesity: 33,2 %

Siinäpä pari huvikseen otettua kuvaa. Toisessa olen ihan rentona, löysänä, ns. luonnontilassa (haha, vaatteet kuitenkin päällä) ja toisessa kiskon vatsaa sisään ja panostan ryhtiin. Auttaa sekin näemmä, flegu ei saa olla ihan esteettisistäkään syistä.