Ahdistus Maximus

Jos mä luulin edellistä blogikirjoitusta näppäillessäni olevani jotenkin fiiliksissä pohjalla, niin väärässä olin: pääsin tänään syvemmälle. Nimittäin varasin aikaa sinne äitipolille ja sain jo puhelimessa kuulla kunniani. Sanottiin, ettei enää YHTÄÄN saa tulla painoa lisää, pitää vaan LIIKKUA enemmän ja kuulemma "rehuja saat syödä". Että mua korventaa koko homma. Tulipa sitten paruttua oikein töissäkin, kun otti niin isosti päähän. Tosin väitän, että enemmistö ei huomannut mitään, sillä mä rynnistin vessaan pillittämään. Sen verran tehokasta saarnaa on kyllä tullut viime aikoina, että uskoisin kaikista herkuista kieltäytymisen olevan helppoa tulevaisuudessa. Tai no, neuvolassa kyllä sanottiin, ettei nyt ihan kaikesta tarvitse kieltäytyä, kun sitten sitä tekee tuplasti mieli. Mutta mä olen nyt elänyt niin ihmisiksi, että ei tästä herkkumäärästä oikein voi vähentää, pitää vaan lopettaa kuin seinään. Lisäksi ajattelin nyt sitten panostaa annoskokojen pienentämiseen sekä niiden rehujen lisäämiseen, ehkä sitä liikuntaakin uskaltautuisin lisäämään supistusten uhallakin. Ja todellakin vien ruokapäiväkirjat äitipolille, niin näkevät, etten ole mikään porsas.