Vääristynyt kehonkuva

Siis kyllähän mä tiedän, että olen tuhti tyttö. Mutta näemmä sitä silti ajattelee itsensä pienemmäksi kuin todellisuudessa on. Koin karun herätyksen äsken, kun katselin viikonloppuna otettua valokuvaa, missä olen mun hyvän ystävän kanssa. Olen jotenkin tuuminut, että olen vain vähän häntä isompi. Niin ja kuvittelin, että mun valitsema asukokonaisuus näytti ihan kivalta kesävaatetukselta. Voi morjes. Niin metsään, niin metsään.

6 päivää karppaamista ja heti kroppakuvia

Hih. Teki mieli nappaista muutama kammotuskuva lisää, kun mies huikkasi eilen illalla, että ootpas sä laihtunut ;) Tajuan kyllä, ettei vajaa viikko fiksua syömistä vielä oikein voi näkyä kropassa, mutta silti. :) Sinisissä bikineissä siis ennen karppausta ja mustissa jälkeen.

Sitten vielä yksi pikkujuttu...

Tämä nyt "vähän" muuttaa asioita. Nyt vain toivon sitä, että voi kunpa olisin ymmärtänyt vaikka muutama kuukausi aiemmin alkaa karppaamaan, niin olisin saanut laardia vauhdilla pois ennen seuraavaa raskauslaardia. Mutta nytpähän sentään tiedän, kuinka homma pelaa. En aio luopua karppaamisesta, vaan jatkaa, tosin hiilihydraatteja pitää kyllä alkaa syömään enemmän tämän uutisen myötä. Esikoista odottaessa onnistuin kehittämään itselleni raskausdiabeteksen kaikella sillä mässyttämisellä ja nyt koitan ehkäistä vaivaa karppaamalla. Toivottavasti toimii.

Nyt odotan suurella kauhulla lähitulevaisuutta, koska mitä luultavammin edellisessä raskaudessa iskenyt järjetön pahoinvointi ja oksentaminen uusii taas. Se oli jotain niin kamalaa, etten toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään (tai ehkä just hänelle). Siinä tapauksessa pitää syödä mitä vain saa alas menemään ja siellä pysymään.

Blogi jatkaa olemistaan ja keskittynee toistaiseksi syömisten järkeistämiseen puhtaan painonpudotuksen sijaan. Tosin suuri haaveeni on, etten tällä kertaa keräisi +25 kg ylimääräistä. Ihan keijukainen kun en ole alunperinkään.

Bikinikuntoon 2037?

Vielä illan ratoksi muutama kuva. Voisin vaihtaa pääni mielelläni vaikkapa Blake Livelyn vartalon jatkeeksi. Mutta koska se ei ole mahdollista, on tämän kanssa elettävä ja koitettava saada saatava tuota laardia pois.

Läski kävi etelässä

Pieni irtiotto arjesta oli enemmänkin kuin paikallaan. Viikko Espanjan kuumana hohtavan auringon alla teki kerrassaan hyvää, paitsi ehkä vartalolle, sillä siellä syötiin ihan jatkuvasti. TOSIN olin kaukana Subwayn Italian B.M.T.-ateriasta eikä tullut mässäiltyä millään suklaapatukoillakaan, kun oli käytännössä kokoajan jonkun toisen seurassa. Vaaka näytti jotakuinkin samoja lukemia kuin ennen reissua, joten eipä tullut siis kerättyä lisää kannettavaa.

Kuvassa hemaiseva vartaloni altaalla. Arvatkaa vaan, hävettikö kohdata reissulla pariskunta, jonka olen tavannut viimeksi kymmenen vuotta sitten noin 20-30 kg kevyempänä? Tai no, ei se kyllä hävettänyt, mutta laittipa miettimään.

Mitenkäs sitä saisi jotain rotia itseensä, eikä vaan kartuttaisi kilokassaa vuosi vuodelta? Ainakin tällaiset kuvat motivoivat kummasti, samoin kuin kohtaamiset vuosikausien jälkeen.

Ajattelin ottaa käyttööni jostain lehdestä lukemani ajatusmallin, jossa entinen sairaaloisen lihava nainen sanoi aina ennen syömistä kysyvänsä itseltään nämä kysymykset: Haluanko, tarvitsenko, voinko? Ehkä seuraavan suklaapatukan kohdalla myönnän haluavani, mutta kiellän tarvitsevani ja voivani --> patukka jää kauppaan?