keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

No nytkö se loppui?

Nimittäin hillitön painonpudotustahti? Vaakalukemat eivät ole hilautuneet alaspäin, vaan jämähtäneet tuohon 88 pilkku jotain -painoon. Ehkä jotain tekemistä asialla on sen kanssa, että olen syönyt typerästi ja lisäksi meijerituotanto on aavistuksen verran laantunut.

Mistä tulikin mieleeni se, kun sukulaismies kysäisi pahaa aavistamatta, että "mikäs tuo tuommoinen kone on", kun pöydällä nökötti aataminaikainen, lähinnä joltain ompelu- ja höyrykoneen risteytymältä näyttävä vehje. Siinä sitten ehkä hiukan punasteltiin kummatkin, kun ilmoitin, että "se on mun emakkolaite, eli sähkökäyttöinen rintapumppu". Sain moisen lainaksi sairaalasta, jonne luovutan maitoa. Pari kertaa viikossa oven takaa löytyy sellainen keski-ikäinen sympaattinen rouva, jolla on överit plussalasit. Hän on maitokuski, joka kiertää väsyneiden äitien ovelta toiselle ja noutaa pienten vastasyntyneiden sapuskat.

Kiitos muuten kaikille ihanista tunnustuksista, olen otettu! Juuri nyt olen myös sen verran nuijalla lyödyn oloinen näiden univelkojen takia, etten pysty laittamaan niitä eteenpäin. Mutta työstän mielessä ja ehkä saan joskus tänne blogiinkin asti laitettua tunnustuksia eteenpäin ;)

3 kommenttia:

  1. "Ehkä jotain tekemistä asialla on sen kanssa, että olen syönyt typerästi." ;) Sinäpä sen sanoit. Useimmiten vastaus löytyy itsestämme, kun vaan uskallamme olla rehellisiä itsellemme. Ruokailutottumusten muutokset näkyvät vaa´alla oitis, mutta huom; pääasiassa lyhyellä aikavälillä tapahtuneet muutokset kielivät vain muutoksista kehon nesteen määrässä. Se lienee turvotusta ja nesteitä, jotka sujahtavat kehosta pois kunhan korjaat ruokailurytmin kohdilleen :> Sen onneksi ehtii, jos ei nyt niin huomenna...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maria jälleen kerran mainiosta kommentista. Mahtavaa, että käyt lueskelemassa blogiani ja jätät vielä merkintöjäkin käynneistäsi. :) Ja tosiaan, tiedän olevani ihan itse näiden kilojen takana ja SILTI ostin tänäänkin kaupasta suklaata. Voi morjes.

    VastaaPoista
  3. Olen sieltä täältä lueskellu tätä sinun blogia ja inspiroit kyllä minua! Ei varmasti oo helppoa pienten lasten kanssa saada sitä omaa aikaa ja silti vaan jatkat eteenpäin. Ja nuista suklaapatukoista sen verran että eikös se ole ihan tutkittu juttu että ei saa liian tiukkana olla!Välillä vähän löysätä ja kehasta itteä. :D

    VastaaPoista

Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)