Voi p#rs#: ylinopeussakot!

Mä olen periaatteessa aika positiivinen ihminen (mitä nyt murehdin asioita ja ajattelen usein sitä pahinta vaihtoehtoa tai mitä voisi ylipäätään mennä pieleen). Mutta siis noin periaatteessa. Mutta tämä vuosi on ollut kyllä niin syvältä sieltä heti alusta alkaen, että jo alkaa meitsiäkin kenkuttaa. Alkuvuotta leimasin mun äidin rintasyöpäuutiset, sitten tuli koiran syöpäuutiset ja murheellinen kuolema, miehen yt-neuvottelut, nuorimmaisen järjetön kiukkuaminen noin 24/7, nyt uusimpina keittiön vesivahinko ja tämän päivän jättipotti, ylinopeussakot. VOI ARSE, sen mä vaan sanon. Okei, ihan hyvin, että ehdin 30-vuotiaaksi, kunnes sain ekat ylinopeussakot. Mutta voi hemmetinhemmetti, jokainen lati on menossa nyt tuohon keittiöurakkaan (vakuutusyhtiön omavastuu 500 e, uudesta tiskikoneesta 30 %, lattialämmityskaapeli ja laitto noin 900 e, kaikki ruokaeinekset ja mahdolliset ravintolakäynnit, koska kotona ei voi syödä, XX e... Ja mun tulot tosiaan ovat näin hoitovapaalla sellaiset 500 e/kk. Hienoa. Hyvä minä! Nimittäin tuo ylinopeussakko oli ihan oma kämmi. Minähän sitä kaasua painoin. Meitsi sähläsi itselleen noin 160 euron sakot, jotka tosin saan ehkä anottua alemmiksi, koska mun tulot ovat tosiaan eri luokkaa kuin verotuksesta löytyvät kahden vuoden takaiset tulot. Mutta juu, minimissäänkin tuo summa on kai 115 euroa. Sillä olisi saanut vaikka yön jossain kivassa hotellissa tai nippukaupalla valokyniä. Mutta minäapina kiihdytin 60 km/h alueella yli 80 km/h, koska pikatie oli juuri alkamassa ja pöljänä ennakoin. ÄÄÄÄÄÄÄH. Tosin olen tuossa kohtaa ennakoinut jo vuosikaudet, joten olkoon tämä sitten mun hinta näistä kaikista vuosista. Jatkossa ajan suunnilleen alinopeutta.

Kehtaakohan tätä edes tunnustaa, mutta puhkesin itkemään siellä jepareiden takapenkillä. Oli se sen verran kamalaa jotenkin, vaikkeivät edes olleet mitenkään ilkeitä. Tärisin jo ihan jostain ahdistuksesta/jännityksestä siinä ajokorttia ja rekisteriotetta ojentaessa, mutta siellä poliisiautossa alkoi ensin nyyhkytys ja sitten vaan kyyneleet valuivat. Joku pieni toivonkipinäkin tuli jossain vaiheessa mieleen, että EHKÄ selviän huomautuksella näin ensikertalaisena persaukisena, mut ei. Ei niin ei. Eikä siinä mitään, väärin tein eikä puolusteluja ole. Ei se silti kauhean kiva juttu ollut.

Mutta joo. Loppupäivän olen pakoillut kotosalla näiden pillittämisestä paisuneiden pallokalasilmieni kanssa. Jotenkin ahdistaa mennä rattiin, kun jos epähuomiossa taas vähän kaahaa, niin sakot napsahtaa. Oih ja voih.

Ruokailutkin ovat menneet nyt ihan kyynärvartta myöten päin ahteria. Oltiin eilen perheen kanssa laivalla ja buffetissa söin hyvällä halulla vähän kaikenlaista. En kyllä onneksi mitään Rax-övereitä, mutta kuitenkin enemmän, kuin on järkevää. Eikä tosiaan mitään proteiinia pelkästään, vaan mm. tyhjensin pojan lautaselta lasten ranskalaisia (joissa oli muuten ihan törkeänä suolaa) ja jälkkäripöytääkin tyhjensin ainakin parin jäätelöpallollisen verran. Ihme kyllä, mitään karkkimässyä en kotiin ostanut. Että edes yksi piste mulle ;)

Taas dieettitakapakkia

No just, tauti iski päälle ja syömiset eivät kiinnosta. Eli en tosiaan ole ollut Dukan-dieetillä. Enkä oikeastaan kyllä millään dieetillä. En silti ole porsastellutkaan. Olla möllöttänyt ja syönyt jotain, kun on ollut nälkä tai tehnyt mieli.

Just katsoin kalenterista, että mä olin flunssassa tasan kuukausi sitten. ÄÄÄÄÄÄÄÄH. En mä jaksa taas sairastaa. Ostin jo viime flunssan aikana epätoivoissani jotain Aloe vera -mehua vastustuskyvyn kasvattamisen toivossa, mutta tuolla se on vielä avaamattomana jääkaapissa... Hehe, hups.

Vesivahinkoakin on jo korjattu vauhdilla. Tänään tosin muutamme vähäksi aikaa vuokrakämppään evakkoon, niin remppatyypit saavat paukuttaa rauhassa. Olis täällä kotona vähän hasardia lasten ja koiran kanssa. Kotoa ei kyllä yhtään huvittaisi lähteä, kun ei siellä toisessa kämpässä ole mitään omia juttuja ja se on aika pieni, mutta ehkä sellainen olla möllöttäminenkin tekee ihan hyvää. ;)

Hyviä uutisia vakuutusyhtiöstä

Tunnelmointia kynttilän valossa. Takana kaiken pahan alku ja juuri, eli meidän tiskikone...

Ihme kyllä, pelkäämäni puhelinsoitto olikin suorastaan mieluisa! Nimittäin vakuutusyhtiö korvaa vesivahingon tekemät tuhot, wuhuu! Kivaahan tämä ei tietty tule urakkana olemaan, koska pitää repiä keittiön lattia auki ja jotenkin siinä sivussa pyörittää lapsiperhearkea. Mutta hienoa, ettei sitä tarvitse maksaa omasta pussista. Okei, omavastuu kyllä on aika suolainen meidän vakuutuksessa (500 e), mutta loput hoitaa vakuutusyhtiö. Jeee :)

Ollaan kaikki oltu kotona aika äksyjä tässä, mutta ehkä tämä hyvä vakuutuspäätös tuo jotain sopua tähän huusholliin. Itse tosin stressaan kyllä vieläkin tuota tulevaa remonttia.

Kaiken keskellä mulle iskee taas flunssa. Tai on se yrittänyt tulla päälle jo monta päivää, mutta olen vetänyt överisti jotain valkosipulitabuja, C-vitamiinia ja D-vitamiinia. Tänään kiskoin jo Echinaforte-tippoja (kaikki kukkahattutädit sanoo JEE). Yhtään en jaksaisi taas sairastaa, joten toivotaan, että saan tämän menemään ohi. En kyllä ihan tiedä, uskonko noihin luontaistuotteisiin taistelussa flunssaa vastaan, mutta aina sitä voi kokeilla ;)

Vielä ei uutta vakuutusyhtiöstä

Just nyt kaikki mun ajatukset pyörivät tuon uunituoreen vesivahingon ympärillä. Että kuinka meidän käy ja miten isossa lirissä ollaan. En kyllä ymmärrä, miksei vakuutusyhtiö korvaisi vesivahinkoa, koska se on yllättävä, äkillinen eikä meidän aiheuttama. Olin myös itse kotona veden syöksyessä köökin lattialle, joten pisteet siitäkin. Silti mä pelkään, että keksivät jotain, minkä perusteella vahinkoa ei korvata. Bläh. Soittaisivat jo...

Vesivahinko keittiössä

Voi saakeli. Eilen petti tiskikoneen poistoletku ja vettä suihkusi lattialle ihan iloisesti. Olin onneksi kotona ja pääsin heti väliin, sammutin tiskikoneen, suljin vedet ja kuivasin kaiken näkyvän veden pyyhkeillä. Mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Vettä oli jo laminaattien alla: kun niillä käveli, raoista pursusi vettä ja se piti sellaista ääntä, kuin olisi kävellyt pesusienien päällä.

Nyt sitten sydän syrjällään tässä jännitetään, korvaako vakuutusyhtiö. Puhelimessa sanoivat, että "kyllähän tämä sellaiselta vahingolta vaikuttaa, mikä kuuluu vakuutukseen, MIKÄLI ei mitään asennusvirhettä todeta". Aina, kun on tuo "mikäli"-sana, olen ihan varma, että lirissä ollaan. Mistä mä tiedän, onko tuossa poistoletkussa joku asennusvirhe tai ei... Apuva. Ahdistaa. Ei just nyt (eikä kyllä koskaan) ole tällaisia summia missään ylimääräisenä, jos joudutaan itse maksumiehiksi. Ja jos joudutaan, niin tosi mukavaam aksaa hulluja summia vakuutusmaksuja vuodessa, jos ne eivät edes korvaa mitään.

Vahinkotarkastaja kävi tuossa tunti sitten mittaamassa kosteuden. "Joo, kyllä täällä vettä on". No aijaa, sen olisin itsekin voinut todeta. Hän lähettää huomenna jonkun raportin aiheesta ja vakuutusyhtiön päätös tulee sitten muutaman päivän sisällä. Voi jeesus, että ahdistaa.

Onko kellään kokemusta vesivahingoista, niiden korjaamisesta tai vakuutusyhtiön kanssa toimimisestä näin isojen ongelmien kanssa?

Pepsi Max-addikti

 

Mä kittaan Pepsi Maxia vähän liikaa ja myönnän sen auliisti. Eihän siinä mitään järkeä tietysti ole, mitä lie lisäainemyrkkyä. Ei taatusti terveellistä. Kaloreita nolla, mutta kaikkea muuta onkin sitten sen edestä. Jossain tutkimuksissa on todettu noiden makeutusaineiden yhteys jopa syöpään, lisäksi olen lukenut, että niiden käyttäminen jotenkin sekottaisi kropan himoitsemaan yhä enemmän makeaa. Ettei se tunnista makeutusaineen ja sokerin eroa, jolloin kroppa vain janoaa lisää, lisää ja lisää.

En silti oikeastaan pode tästä pahaa omaatuntoa. En sentään tupakoi ja alkoholiakin käytän ehkä kerran vuodessa, silloinkin lonkeroa tölkin tai pari vain. Että kai sitä ihmisellä voi jotain paheita olla. Joskus jopa vitsailen, että jos tämä aiheuttaa syöpää, niin kuolenpa sitten onnellisena. No joo, pölö ja järjetön läppä.

Lasten saamisen jälkeen lanseerasin miehelle "Perjantaipulloperinteen". Eli perjantaiksi sai ostaa Pepsi Maxia, mutta muulloin ei. Noh, sitä kestikin kyllä vähän aikaa, kunnes kuplajuoma rupesi maistumaan arkenakin. Täytyisi varmaan enemmän rajoittaa, jos lapset innostuisivat tästä kanssa. Pienempi onneksi ei vielä ymmärrä yhtään vanhempien evästen päälle ja isompikin vain toteaa, ettei tykkää hiilihaposta.

Onko teillä muilla jotain Melkein Sallittuja -paheita? Sellaisia, ettei niitä ehkä niin lueta paheiksi, mutta silti vähän arveluttavia.

Bling-bling when you don't got much ching-ching

Kaksi bling-bling sormusta, jotka ostin Espanjasta elokuussa. Maksoivat iiiiihan hulluna, eli 2 e/kpl ;D

Tänään ostin Ikeasta tällaisia sisustustarroja mun autoa varten. Jäi vähän ylikin, niin liimasin vessan seinään. Aika nätit.

Mä tykkään kaikesta luksuksesta, kiiltävästä ja ihanasta. Olenkin aika taitava löytämään kaikkea ihanaa huokealla tai muuten vain ilahduttamaan itseäni edullisestikin. Toki välillä lähtee lapasesta eikä kaikki aina ole kauhean edullista, mutta nyt on kerrankin jotain huokeaa JA nättiä. Ylhäällä pari esimerkkiä, kuinka edullisestikin voi saada jotain nättiä. Tai kaipa se on katsojan silmissä, mutta mua ainakin miellyttää.

Eilistä lounasta. Tosin näistä söin itse sentään vain yhden. Ovat kyllä porsasta, vaikkei Mysjöö Dukan sellaista sallikaan ollenkaan. Mutta nauta on ihan törkeän kallista, uaah.

Joku liikuntakärpäsen syysväsymys on kyllä iskenyt, sillä mua ei ole yhtään kiinnostanut kuntoilu viime aikoina. Eilen sentään tuli taas haravoitua parisen tuntia, että edes jotain muuta kuin yleistä löysäilyä. Onnistuin saamaan paljon lehtiä pois pihalta JA niskat ihan törkeän kipeiksi, hehe. Sitten nakitin miehen hieromishommiin, mikä oli kyllä oikein hyvä palkkio ;D

Ja loppuun yksi alennuskoodi muillekin shoppailusta tykkääjille. Kattavan laukku-, kenkä- ja vaatevalikoiman omaava Spartoo tarjoaa nyt 15 % alennusta  yli 100€ ostoksesta koodilla SPFIKTAH15. Mä en kyllä taida uskalla käydä kurkkaamassa niiden tarjontaa, ettei taas lähde lapasesta... ;)