Hölkkä kulkee taas

Mulla oli pieni hölkkäväsymys, mutta nyt se on lähtenyt taas pois. Toissapäivänä kävin lönkyttelemässä jo Icebugit eli sellaiset nastalenkkarit jalassa, kun oli pakkasta ja en tykkää hissutella. Vähän kyllä arvoin, että meneekö nyt sikahintaiset tossut pilalle, kun oli siellä paljasta asfalttiakin. Mutta pah, ajattelin, ei saa nyt siihen kaatua mun into lähteä lönkyttelemään pihalle. Ja voi pojat, juoksu sujui hienosti, syke nousi, mutta hengitys ei salpaantunut, sain aikaa omille ajatuksille ja koirakin jaksoi hienosti. Jes! Tosin mun hölkkätahtikin on melkoisen maltillista, niin saisi kyllä olla aika rapakuntoinen karvakuono, ettei messissä jaksaisi :D

Eilen en tosin liikkunut sitten senkään edestä, vaan hoidin kaikenmoisia kotihommia ja kaitsin ipanoita ihan aamusta iltaan. Tänään ajattelin nakittaa ne hommat miehelle ja lähteä salille testaamaan, miten se kokovartalovibra toimii tällä kertaa ;) No okei, "vähän" muutakin, eli ensin vedän tietty mun tunnin saliohjelman läpi.

Aijuu, eilen olin taas kylpylässä lasten kera. Masennuin kyllä aina vilkaistessessani omaa ruhoa peilistä, nimittäin mulla on tuota VATSAA. Mutta voin sanoa, etten kyllä ollut ainoa. Siellä oli ehkä yksi nainen, jonka kanssa olisin ilomielin vaihtanut kroppaa. Muut olivat ihan samanlaisia valaskaloja kuin allekirjoittanut.

Että nyt vaan kaikki Suomen muidut, dieetille, minä mukaanlukien!

Ahdistava vaaka

Tänään silmät kyllä rävähtivät apposelleen heti aamulla, kun vaakalukema oli taas kiivennyt kaikesta mun mielestäni järkevästä syömisestä huolimatta ylöspäin. BLÄÄH. Oon ollut niin iloinen, että olen vastustanut herkkuja ja syönyt ruoka-aikoina järkeviä asioita. Silti homma kusee jossain, kun kaloreita on tullut liikaa. Tänään motivaatiota ei sitten ole enää ollutkaan oikeastaan yhtään, kun ei se hemmetin lukema tunnu pienenevän edes järkevästi elämisellä. TOSIN olin eilen kuntosalilla illalla ja se kyllä voi nostattaa lukemia jopa pariksi päiväksi, kun lihaksiin kertyy nestettä. Että ehkä edes osa sitä on sellaista eikä puhdasta fläsää.

Salilla kyllä koin onnistumisen elämyksiä. Nimittäin siinä on sellainen selkälihaslaite suoraan peilin edessä. Kun niitä tekee, kroppa näyttää melkoisen lihaksikkaalta, vaikka siinä olisikin tämä +20 kg. Niinpä mä kyyläsin itseäni peilistä siinä "bodatessani" ja hymyilin sisäänpäin. Vaikka mun keskivartalo on melkoisen pöhöttynyt ja kuin keski-ikäisellä olueen menevällä miehellä/reippaasti yli puolivälin raskautta olevalla ylipainoisella naisella, niin perhana, on mulla kyllä kauniit olkapäät ;) Että huomenna voisi mennä sinne taas uudestaan nostelemaan painoja peilin eteen ;D

Uusi kuntosaliohjelma

Doddi, kyllä nyt ke-le-paa, sillä sain uudesta kuntokeskuksesta saliohjelman, joka on ensinnäkin aika kattavan oloinen (kaikki isot lihasryhmät käydään läpi) ja toisekseen sopivan lyhyt. Vajaa tunti menee punnertaessa kaikki liikkeet läpi ja kun vain tekee tarpeeksi isoilla painoilla, niin saa hyvää tuntumaakin. Kyllä, kyllä! Josko tämän avulla uuden paremman elämän ylläpitäminen olisi helpompaa. Mun edellinen saliohjelma kun sisälsi noin 70 % laitteita, joita ei tuolla uudella salilla ole ja enemmistö ajasta meni pähkäillessä, mihinkä seuraavaksi menen hikoilemaan. Joten hyvä näin.

Salilla on joku sellainen ihmeellinen värisytinkin, josta valitaan ensin värinän määrä ja sitten aika. Sitten siinä vehkeessä seistään esim. kyykyssä ja se vatkaa koko kroppaa. Ihan älyttömän näköistä hommaa ja varmaan ihan älytöntäkin, mutta oon mä silti siinä joka treenin jälkeen vatkannut itseäni. Ei siitä haittaakaan varmaan ole, joten antaa mennä. Kuulemma auttaa palautumisessa ja painonpudotuksessa, mutta mitä luultavammin ihan bullshittiä. ;)

Syömisiä olen nyt alkanut taas kirjata Kiloklubiin. Eli paluu juurille jollain tapaa, Dukan-dieettiä en näköjään vaan jaksa toteuttaa. On liian vetämätön olo vähän kaikkeen. Mutta nyt oon syönyt aamupalaksi kaurapuuroa raejuustolla, lounaaksi salaattia, välipalaksi esim. Skyrin tai herkutellut kapselikahvilla... Suklaata en ole ostanut yhtään, jee! Ei ole tehnyt edes mieli. Uskon, että jo pelkästään tuo ylenpalttisten herkkujen ja ahminnan vastustaminen tekee hyvää vaakalukemille. Ei ehkä yhtä nopsaan kuin Dukan-dieetti tekisi, mutta jos edes hiljalleen.

Hiukan harmaata

Punnitsen mun sapuiskoita ja kirjaan niitä Kiloklubiin. Tämä tuntuu nyt onnistuvan jotenkin paremmin kuin ruoka-aineksiin liittyvä ehdottomuus. Tosin vaakalukemissa ei ole näkynyt juuri yhtään.

Vettä, vettä, vettä! Yritän juoda sitä joka päivä aika reippaasti.

Otsikko oli kiinnostavampi kuin lyhyt juttu, mutta silti.

Musta on ollut jo pidempään vähän puhti poissa. Osasyy siihen on melko varmasti lasten jatkuva kitinä - ainakin se tuntuu jatkuvalta, vaikkei varmasti sitä olekaan. Ei tunnu ainakaan vielä yhtään pahalta palata töihin tammikuussa. Tai okei, YKSI asia siinä jännittää mua: niin kuvittelin olevani jossain missimitoissa sinne palatessani, mutta ihan niin ei käynyt. Tuhti tyttö olin lähtiessä ja tuhti oon palatessa (ellei nyt tapahdu jotain todellista herätystä ja ala taas dieettaaminen kiinnostaa ihan kympillä). Uskon, että pieni erossaolo tekee hyvää meille kaikille. Siellä hoitopaikassa on ihminen, jonka työtä on keksiä ipanoille virikkeitä ja joka jaksaa kokata ipanaystävällistä, terveellistä ruokaa päivästä toiseen. Mä voin sitten sen ajan käyttää mun älynystyröitä duunissa ja toteuttaa mun ammatillista kunnianhimoa. Ehkä mä sitten jaksan iltaisinkin paremmin olla läsnä mun lasten elämässä, kun ei tunnu, että virta on vähissä. Tai ainakin toivottavasti. Vaikka eipä sillä, silloin mulla on vielä vähemmän aikaa, kun arki on enemmän aikataulutettua ja duunissakin pitää hyppiä jonkun muun kuin oman pillin mukaan.

Mut hei, tänään aamulla sain nukkua vähän sitä normia aamukuutta pidempään (eli peräti melkein kymppiin, koska mies nousi lasten kanssa) ja sitten vielä mulla oli oikein hierontakin varattuna. Teki hyvää :)

Flirtti remppareiska

Kylläpäs voi pieni ja harmiton juttu piristää :) Eli meillähän oli keittiössä vesivahinko ja sitä kävi korjaamassa oikeastaan aika hyvännäköinen remonttimies. Sellainen mukava, iloinen huumoriveikko. Nyt on lattia korjattu, mutta vielä uupuu pientä viimeistelyä. Nyt häntä ei ole näkynyt muutamaan päivään ja lähetin tekstarin, että "Vieläkö muistat meitä?" ja kyselin vähän sen aikatauluja. Tuli sen verran hauska tekstari takaisin, että pakko jakaa se teidän kanssa: "Tottahan toki mä sin.... teidät muistan ;)".

Että voi näinkin minimaalinen juttu piristää ja kohottaa inan itsetuntoakin taas. Että ehkä mä en olekaan ihan mikään kauhea haaska edes näiden ylikilojen kanssa ;)

Joskus elämästä pitää nauttia

Siskolla on joku luottokortti, minkä bonuspisteillä se ostelee välillä kaikenmoista mahtavaa. Tällä kertaa se oli hommannut meille 50 euron lahjakortin ravintolaan. Katselin raflan menua netistä jo etukäteen ja nopsaan keksin, että se 50 euroa ei kyllä kovin pitkälle riitä. Mutta toisaalta, saatiin todella maukkaat sapuskat ainakin halvemmalla kuin normisti, kun maksettavaa jäi 27 euroa tuon lahjakortin päälle.

Hullun hyvää härkää, rapsakoita pottuja, maukkaita juureksia ja ihan mieletöntä sienikastiketta. OOOOOH.

Suklaakakkua ja vadelmasorbettia, om nom nom.

Että juu, ihan järkevissä kaloreissa ei kyllä eilen pysytty, vai mitäpä tuumitte mun sapuskoista? ;) Tuo liha oli kyllä mun makuun semisti liian medium, koska se oli ihan punainen ja leikatessa kudosnesteet vaan tirskuivat, mutta oli se silti hyvää :) Ja oih ja voih tuota suklaakakkua, melkein sain ruokaorgasmin ;) Siinä kyljessä oli pallo vadelmasorbettia ja sekin oli niin hyvää ja raikasta, että oksat pois. Tosin oli tuolla jälkkärillä hintaakin sitten 12 euroa, eli sietää ollakin maukasta.

Eilinen oli kyllä muistutus mulle. Että kun syö hyvää, se voisi ihan oikeasti olla hyvää. Eikä jotain edullisen kg-hinnan bulkkikamaa Cittarista, jota kauhon kurkusta alas apinan raivolla. Vaan hitaasti nautiskellen voi syödä hyvääkin, kunhan ei vain liian usein.

Uniongelmien selätystä

Mä olen kärsinyt pirunmoisista uniongelmista viitisen vuotta. Ne alkoivat mun odottaessa esikoista, joka täyttää seuraavaksi neljä vuotta. Melkoista h#lvettiä suorastaan ollut välillä, kun vain makaan tunti toisensa jälkeen sängyssä ja en saa unta. Makaan silmät kiinni yön läpi enkä nukahda. Sitten kuuntelen, kun mies tuhisee onnellisena vieressä ja liikenne hiljenee ulkona.

Kun imetin vielä lapsia, en voinut popsia mitään ylimääräisiä mömmöjä tähän vaivaan. Toisaalta, en ole koskaan edes halunnut unilääkkeitä, koska niiden uni on keinotekoista ja pelkään jääväni niihin sitten koukkuun. Mutta mitään luontaistuotteitakaan en uskaltanut popsia silloin, kun joku muu sai musta ravintonsa. 

Ilo alkoi lopetettuani kuopuksen rintaruokinnan joskus tuossa keväällä. Söin mm. purkillisen melatomiinia, joskaan se ei toiminut mulla. Sitten söin pari paketillista valeriaanaa ja se saattoi auttaa kyllä vähän. Tosin ei sekään mitään auvoa ja onnea suoraan tuonut, mutta ehkä mä nukuin vähän paremmin. Olen myös koittanut kaikki perinteiset kikkakolmoset aina viileästä makkarista alkuillan kevyeen ulkoiluun, hiilaripainotteiseen iltapalaan, tekniikan välttelyyn iltaisin ja mitä lie. Niin ja olen kaikenmaailman yöteelaatujakin kitannut. Noin viikko sitten mä ostin ihan herätteenä tuon Ricolan Good Night Tea -juoman, pyörittelin vähän silmiä sen tuoteselosteelle (on melkolailla sokeria tässä). Mutta ostinpa kuitenkin ja pakko sanoa, että olen nukkunut aika hyvin nyt viimeisen viikon. Että olkoon vaikka mikä Plasebo-efekti tahansa, niin taidanpa kitata tätä jatkossakin iltaisin ;) Lisäksi nappaan aina kun muistan magnesiumia illalla, senkin pitäisi vissiin edesauttaa hyviä yöunia.