Ukkokulta

Aina välillä tulee napistua, kun mies ei siivoa oma-aloitteisesti tai tekee jotain urpoa, mutta nyt pitää sanoa, että meillä menee ihan superhyvin ja olen valtavan onnellinen siitä, että meidän tiet kohtasivat joskus 15 vuotta sitten. Oltiin ihan kakaroita silloin (ja välillä ollaan edelleen, haha), mutta pelataan edelleen hyvin yhteen. Huumorintaju on tosi samanlainen, mitään muuta yhteistä meillä ei sitten varmaan olekaan ;) Taidetaan täydentää toisiamme. Nämä tunteet ovat aina suoraan verrannollisia petihommiin ja jos sallitte liialliset yksityiskohdat, niin sillä saralla rullaa taas hienosti.

Ruokavaliouudistusmotivaatio(wau, mikä sana!) on hieman kadoksissa, mutta kuitenkin melkein tallella. Hieman olen syönyt ohi ruokalistan, myönnetään. Mikä on toki aivan järjetöntä, koska ei se bikinikunto löydy läskien alta, jos ei sen eteen näe vaivaa. Onneksi tänään on taas salipäivä, ne kasvattavat aina motovaatiota ja tulee heti fitimpi olo.

Koiran koepalatulokset eivät ole vielä tulleet. Ehkä saadaan ne tällä viikolla tai sitten ensi viikon alussa. Yritän varautua niihin huonoihin, etten sitten täysin lamaannu, mutta miten ihmeessä sellaiseen voisi edes varautua?

Koiralla synkkä tulevaisuus

Sallittu herkku, eli Pepsi Max mun uudessa suosikkilasissa.

 

Edellisen kirjoituksen lopussa jo nopeasti viittasinkin tragediaan, joka kohtasi meidän perhettä. Vein perjantaina rakkaan koiran eläinlääkäriin turvonneen vatsan takia. Röntgenkuva paljasti, että vatsa oli täynnä verta ja verikokeet kertoivat samaa synkkää tarinaa. Lääkäri leikkasi koiran samantien ja löysi vatsasta ison pernakasvaimen, joka oli revennyt. Hän leikkasi pernan kokonaan pois. Nyt pitää odottaa 1-2 viikkoa tuloksia siitä, oliko kasvain pahan- vai hyvänlaatuinen. Valitettavasti 2/3 on pahanlaatuisia ja se tarkoittaa, että koiralla on elinaikaa enää sellaiset 2-3 kk. Toivon kuitenkin suuresti, että meidän koira kuuluisi siihen lottovoittajasakkiin, joka saa elää porskuttaa vielä pitkään. Eli hyvänlaatuinen kasvain tilattu. 

Perjantai meni ihan kokonaan itkiessä enkä muistanut yhtään katsoa syömisiäni. Söin olemattoman vähän, etten kyllä lihomaan kuitenkaan päässyt. Sitten loppuviikonloppu meni myös murehtiessa asiaa ja oli hieman vaikea motivoida itseäni taas. Tosin tekosyitähän kaikki. Ei se mun koiraa paranna, jos porsastelen tai laiminlyön itseni. Eli ruodussa taas. 

Buzzausta

Meitsi kun on hoitovapaalla, kaikki ilmainen on erittäin jees. Lisäksi diggaan tutustua uusiin tuotteisiin. Olen rekisteröinyt Buzzadoriksiwww.buzzador.fi ja nyt uusin kamppis on Möllerin (www.moller.fi)fisukkaat ipanoille. Esikoinen tykkää noista ihan simona, itselleni olivat jotenkin limaisia. Veikkaan, että ostan näitä jatkossakin. 

Oma dieetti on mennyt tänään ihan reisille, kun koira sai eläinlääkärissä miltei varman kuolemantuomion. En ole jaksanut kiinnostua ruoka-asioista yhtään. Tsemppaan taas huomenna, vaikka koiran tulevaisuus onkin ihan kamala. Ei sen elämä silti saa jatkoaikaa, vaikka mä laiminlöisin itseäni.

Metsälenkki

 

Aika tuntuu aina valuvan jotenkin käsistä ja koirien kanssakin tulee vain monesti talsittua tuttuja, tylsiä perusreittejä katuja pitkin. Eilen tuli kuitenkin jostain syystä lähdettyä metsään tarpomaan ja oli valtavan mukavaa. Siellä mietin, miksi ihmeessä en tee tätä useammin. Tuonne päästäkseen pitää vielä kiivetä pirun jyrkkä kallioseinämä: oli aika eksoottista liukkaalla kelillä. Sykemittaria ei tietystikään ollut messissä, mutta pumppu jyskytti varsin tehokkaasti mäkeä kiivetessä. Meinasi tosin hiukan tulla kiire, kun aurinko alkoi laskea. Mietin, että jos tulee ihan sysipimeää, niin miten ihmeessä mä löydän edes kotiin tuolta. Onneksi pimeä iski vasta, kun tarvoimme jo niillä tutuilla, tylsillä kaduilla.

Ravintoremonttikin sujuu hyvin. Tosin käsi sydämellä en voi sanoa noudattaneeni sitä ihan kirjaimellisesti. Onneksi tänään on taas uusi päivä ja olen hienosti mennyt listan mukaan. Eilen tapahtui ylilyönti, tosin en onneksi mässännyt sen rikollisemmalla jutulla kuin Real-leivällä. Listassa luki yksi viipale, jotenkin tämä matami tuli vetäneeksi niitä neljä. 

Keksinkin uuden tekniikan itselleni, kuinka välttää yli- ja ohisyönnit. Nimittäin aina kun mun tekee mieli syödä jotain ylimääräistä, puristan kerran mahamakkaraa. Se tosin saattaa näyttää hivenen hämmentävältä esimerkiksi kaupassa, mutta tällä mennään. Oma motivaattori kulkee aina messissä ;) Sitten kun siitä ei saa enää puristettua fläsiä sormien väliin, niin voin vaikka taputella lituskaa mahaa. Väitän, että sitten ei varsinkaan tee mieli porsastella. 

Alelöydöt

Kännykällä napsaistu kuva mun toissapäiväisistä löydöistä Zarasta, kaunis valkoinen paita MELKEIN aidoilla timanteilla (blingbling) ja musta samettiselta tuntuva toppi, jonka edessä on näyttävän blingi rusetti :)

Munia, munia, munia!

Superdieetin aikana alkoi rahka vähän tunkea korvista ulos, nyt olen korvannut sitä proteiinivanukkailla (Mannisen ja Fastin) ja kananmunilla. Toki rahkaakin kuluu, mutta jos edes vähän vähemmän sitä mussuttaisi kuin ennen.

Innostuinpa taas eilen Zarassa ja poimin alerekistä vielä kaksi paitaa. Pihinä olin toki hurjan innoissani, että sain 99 euron silkkipaidan 15 eurolla. Kuviakin seuraa lähipäivinä!

Superdieetti-Extran ensimmäinen päivä

No niin, nyt se vihdoin käynnistyi, eli Superdieetti-Extra starttasi ja meitsi on jälleen motivaatiota täynnä. Tuon väliviikon olin jotenkin ihan tuuliajolla, tuli porsasteltua yms, vaikka siinä ei tietystikään ollut mitään järkeä. En kyllä haluaisi olla tyyppi, joka ei pysty itsekseen kohtuuteen, vaan pärjää vain maksamalla nettivalmennuksesta. Siihen pyrin ja vakaa usko on, että tulevaisuudessa onnistunkin. Nyt yritän iskostaa päähän fiksuja syömisjuttuja ja ruokavaliomalleja.

Tänään meinasi kyllä aamiainen tulla hissinä ylös. Oli meinaan melkoinen kasa puuroa, raejuustoa, mehukeittoa yms ja sitten menin pölönä lukemaan Facebookista samalla kavereiden mahatautipäivityksiä. Tuli mieleen oma vatsatauti ja heti samantien iski karsea olo, vaikka siis olen terve kuin pukki. Onneksi se meni ohi, kun kippasin puuron sekaan ripauksen merisuolaa.

Eilen kyllä kyrsi vähän Rakas Ukkokulta, joka katosi ensin neljäksi tunniksi omiin harrastuksiinsa ja sen jälkeen oli vielä pakollista menoa, joten meitsi ei päässyt suunnitelmista huolimatta kuntosalille. Lapsiparkki kun ei palvele sunnuntaisin eikä meillä asu lähellä yhtään ketään, kuka noita voisi kaitsea sen ajan. Onneksi Mies ei näin talvisin yleensä katoa harrastuksiinsa monesti illalla, joten pääsen useamman kerran viikossa kuntosalille. Ei auta siis vinkua. (Ja jos ihan rehellisiä ollaan, saattaa olla, että olisin kuitenkin lopulta päätynyt vain infrapunasaunaan "viimeisen lepopäivän" kunniaksi) :D

Mukavaa maanantaita jokaiselle. Kesäkunto (2020, öööh, tai jos kuitenkin 2013) on taas päivän verran lähempänä ;)