Olkoot tekosyy tai ei, niin en ole flunssan takia varsinaisesti noudattanut dieettiä. Toisinsanoen, en ole harrastanut ylensyöntiä (paitsi sunnuntaina brunssilla, joka jäikin sitten päivän ainoaksi ruokailuksi), mutta en ole myöskään keskittynyt järkevään syömiseen. Paino on pysynyt samassa. Se lieneekin mun kropalle luontevin paino, se "oma paino", joka pysyy siinä, jos syön kuten luontevalta tuntuu. Ja kun haluan pudottaa tuota painoa, pitää oikeasti vähentää syötyjen kaloreiden määrää.
Aamulla herättyäni olin kiskomassa housuja jalkaan, jotka yllätyksekseni vähän kiristivät. Siinä tovin tuskailtuani päätin, että pah, mun joka-aamuinen koiran kanssa tehty kävelylenkki saa välillä muuttua hölkkäämiseksi. Ehkä pieni sykkeenkohotus tehostaisi mun kutistumisprojektia. Joten ei muuta kuin tossua toisen eteen ja eteenpäin lönkytellen vähän aamukuuden jälkeen. Kuntohan oli ihan mallia rapa tämän pitkään jatkuneen flunssakierteen takia, mutta kumminkin. Teki hyvää ja aion ottaa uusiksi. Jos kerran joka tapauksessa olen aamulla ulkona lenkittämässä koiraa, niin sama se, vaikka vähän ottaisi hölkkäaskeleitakin siinä. Mä kun en edes hikoa kuin pieni sika, niin ei tarvitse varata mitään suihkuaikaakaan.
Varovaista treeniä olen siis ottamassa takaisin ohjelmistoon. Tänään on vatsalihashaasteen kolmas päivä, eli pientä keskivartalotreeniä ja ajoittaista hölkkäämistä. Salille ajattelin mennä rehkimään viimeistään loppuviikolla tai sitten, kun tämä suurin tukkoisuus lähtee.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)