lauantai 7. heinäkuuta 2012

The Juoksutrikoot

Sen voin sanoa, että on kyllä aikamoinen näky, kun tällainen matami ahtautuu koon 46 (!!!) juoksutrikoisiin ja ampaisee menemään. Tuli kyllä varsin sporttinen fiilis, mutta samalla mietin, että väistämättä tuollaiset asusteet näyttävät HUOMATTAVASTI paremmilta kymmenisen kokoa pienemmän muidun päällä. Sorry naapuruston immeiset, tällä kertaa näin. Katsotaan sitten kesällä 2020, kirmaanko menemään koossa 36. No okei, 38:kin ois kiva. Jopa 40. Enempää ei mulle kiitos.

Hölkkätreeni sujui kyllä vallan mainiosti. Suorastaan Hölkkäoscarin arvoisesti, etenkin kun ottaa huomioon, että mun juoksukunto on ollut NOLLA jo ennen kahden ipanan pyöräyttämistä, saati nyt, kun olen vasta rapiat 3 kk sitten ollut maitovalaan kokoinen. Ohjelmassa oli kirmata pari 10 minuutin pätkää ja sitten vielä yksi vitosen pätkä sekä siinä välissä astella reippahasti. Tunti meni moisessa puuhassa enkä edes tullut ihan täysin pilkullisena ja punaisena takaisin. Juoksuohjelman mukaan viikon päästä mun pitäisikin sitten olla valmis oman elämäni maratoniin, eli yhtäjaksoiseen 30-40 minuutin juoksuun. Siinä ajassa pitäisi taittaa matkaa viitisen kilsaa. Ja minähän taitan! Ja jahka olen siitä suoriutunut, kaivan esiin 10 kilsan hölkkään tähtäävän treeniohjelman ja alan suorittaa sitä. On meinaan melkoisen motivoivaa katsoa sykemittaria hölkkätreenin jälkeen: eilenkin se lupasi kaloreita kuluneen sellaiset 600. Että on tästä rapakunnosta ja fläsästä hyötyäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)