Operaatio Rapakunnosta normikuntoon kokee ensi viikolla huipennuksensa. Juoksuohjelmaa on nimittäin nyt takana kuukausi ja ensi viikolla olen ohjelman mukaan valmis juoksemaan viisi kilometriä 30-40 minuutissa. Ikinä ole juossut noin pitkää pätkää yhtäsoittoa, eli jännää on! Latasin jo kännykkään uutta musaa tätä koitosta varten. Ehkä enemmistölle tuo ei ole urakka eikä mikään, mutta meitsi on tosiaan koko aiemman ikäni inhonnut hölkkäämistä, aina on alkanut sattua vatsaan, puuskututtaa ja v%tu#!aa senkin edestä.
Tänään ohjelmassa on hölkkälenkki, jossa pisin pätkä on parikymmentä minuuttia ja sitten siinä oli joukko lyhyempiä. Huomenna on salipäivä.
Niin ja eilen söin pizzaa. Itsekuri, missä olet?
Mun karppauskin taisi jäädä vähän kokeiluksi, kun hyväkarppaus ei tunnu oikein järkevältä. Mulle sopii se ketokarppaus ja siihen en nyt imetysaikana ryhdy. Nyt vaan lähinnä tuntui, että lotrasin rasvojen kanssa... Kalorilaskuri herjasi päivästä toiseen, että tulee liikaa rasvaa ja liian vähän proteiinia. Tai no, kaipa mä edelleen jatkan sitä hyväkarppausta (pizzapäivää lukuunottamatta), koska olen jättänyt leivän pois ruokavaliosta ja vähentänyt hiilareiden mässäämistä muutenkin. Makaronilaatikkoon laitoin puolet vähemmän makaroneja kuin normaalisti, korvasin sen naudan lihalla + tomaateilla ja paprikoilla. Rahkaa vetelen välipalaksi ja siihen on tullut oikein himo, etenkin, kun keksin lorauttaa vähän vispikermaa sinne sekaan. Tosin en tiedä, pitäisikö se kermaosuus jättää ihan kokonaan pois, kun en puhtaasti karppaa. Ei liene järkevää vetää rasvaa JA hiilihydraatteja, sillä sellaisella ruokavaliollahan mä olen itseni tähän jamaan alunperinkin laittanut.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)