Karppaus ja kolesteroliarvot

Mä oon nyt vähän hukassa. Kävin työterveyshuollossa vuositarkastuksessa ja sen yhteydessä otettiin verikokeet. Niistä selvisi, että kolesteroli on vähän noussut. Ei se vieläkään ihan hirveästi ollut koholla, mutta vähän kuitenkin. Terkkari toki haukkui karppauksen ihan täysin ja nyt mä en ole enää yhtään mistään varma. Mitä mun pitää syödä, jotta A) laihdun ja B) veriarvot pysyvät hyvinä? Tuntuu, että ravintosuosituksia tulee vasemmalta ja oikealta, enkä mä tiedä, mitä mun pitää noudattaa.

Aloin siellä tyylikkäästi myös itkemään. Nimittäin tiesin toki jo etukäteen, että saarnaa tulee kiloista. Se on vaan niin herkkä paikka mulle, etten näköjään kestä yhtään mitään. Etukäteen piti lomakkeelle täyttää paino ja se oli jo itsessään aika ikävää. Mut vastaanotolla piti vielä nousta vaa'alle ja näytti kai se ihan hirveitä lukemia sielläkin. Vähän aiheesta alettiin juttelemaan ja meikäläinen siinä sitten kyynelehtimään. Oon vaan niin turhautunut tähän tilanteeseen ja täysin hukassa sen kanssa, mitä mun pitää tehdä. Terkkarikin kirjoitti lappuun, että on "keskusteltu ylipainosta ja painonhallinnasta" ja että "potilas on turhautunut vaakalukemiin". Jep. That's me!

Hyvää uutta vuotta

Toivottavasti tästä vuodesta tulee jopa edellistä parempi: vuosi täynnä hyviä valintoja, iloisia seikkailuja ja monipuolisesti liikuntaa. Itse olen juuri kohta ryhmässä syömään. Luvassa on kanaa, vihanneksia ja ihana herkku, jonka keksin juuri äsken. Toivottavasti tulee hyvää;) Alla suurpiirteinen reseptini, jos haluatte kokeilla karppaajan lisuketta:)

Karppaajan kirsikkatomaattipaistos uunissa

Rasia kirsikkatomaatteja
Nokare voita pienissä paloissa
Parmesanjuustoraaatetta
Valkosipulisuolaa (saa mm. Tigeristä)

Pilko tomaatit ja asettele vuokaan. Ripottele päälle voi ja valkosipulisuola. Lisää lopuksi juustoraaste. Paahda 250 asteisessa uunissa noin 15 min.

Paino jumittaa

Taas paino on jumittanut pienen tovin paikoillaan, mutta en anna sen liiemmin ahdistaa. Kyllä se siitä taas alaspäin nytkähtää. Toivottavasti pian. Joulu toki aiheuttaa omat lisähaasteensa urakkaan, sillä kaikkialla on konvehteja, glögiä ja piparkakkuja. Aion varautua pitkiin pyhiin ostamalla tummaa suklaata, jota voin sitten suklaahimoissani nautiskella jokusia paloja. Joulutortuista en onneksi tykkää yhtään ja ainakin joulukinkku ja salaatit sopivat ruokavalioon, joten näillä mennään.

Tein kokeeksi kahvakuulatreenin viimeksi. Jotenkin kuntosalitreeni laitteilla ja vapailla painoilla ei innostanut yhtään, mitä lie väsymystä ja kyllästymistä. Nappasin netistä jotkut ohjeet, perehdyin tekniikkaan ja pistin menemään. Ja hienosti tulivat lihakset kipeiksi :) On se vaan aina yhtä hieno tunne.

95,7 kg: gramma grammalta pienentyen

Karppaus tuottaa mukavasti hedelmää. Paino menee sykäyksittäin alaspäin; välillä se junnaa vähän pidempään, sitten se taas menee alaspäin. Hieno juttu kerrassaan.

Eilen oli tosin ensimmäinen vapaasyöntipäivä. Sinänsä ei ollut sellaista tarkoitus pitää, mutta menin mun ystävän kanssa leffaan ja siinä sitten yksi asia johti toiseen. Eli puhtaasti karppina en kyllä selvinnyt eilisestä. Uutta on se, etten ruoskinut itseäni siitä. Leffassa söin pienen (alle euron leffateatterissa maksaneen) karkkipussin ja illalla vielä muutaman palan pizzaa. Aamiaisesta lähtien jatkui kuitenkin taas tuttu karppiruokavalio ilman sen suurempaa kriisiä edellisestä.

Tänään suuntaan kuntosalille tekemään kahvakuulaliikkeitä. Jotenkin perinteinen salitreeni on alkanut vähän leipiinnyttää, niin haen siihen intoa kahvakuulailemalla. Erilaiset harjoitteet ovat avain onnistumiseen :) Mitään fitnesskissaa musta ei varmastikaan koskaan tule, mutta sinne 75-kiloiseksi mä tulen kyllä pääsemään. Eli reilut parikyt kiloa vielä miinusta. Kyllä se onnistuu.

Notkahdus taas alaspäin: 96.3 kg

Karppaus on ehkä maailman hienoin tapa laihduttaa. Saa juoda kahvia kermalla, herkutella vaikka meetwurstilla ja majoneesilla, laittaa skyriin Mascarpone-juustoa rasvaa ja makua tuomaan... Todellinen tuhdin tädin unelmadieetti: ruoka saa silti maistua.

Mun paino jumitti aika pitkään tuossa 97 kg:n tienoilla, mutta tänään se oli 96.3 kg. Jes! Ihanaa, kun se nitkahtaa alaspäin.

Olen myös tosi onnellinen mun vahvuudesta sosiaalisissa tilanteissa. Tässä on nyt ollut kahdet juhlat ja pöydät ovat olleet täynnä herkkuja. Enkä ole ottanut kummallakaan kerralla yhtään :) Tosin mun suurin haaste on vastustaa kiusauksia ollessani yksin. Mulla kun on tosi vahvasti salasyömärin vikaa. Onneksi meillä ei ole kotona juurikaan mitään himottavaa herkkua, niin pysyn jatkossakin vahvana.

Vahva karppiplösö firman iltapäiväkahdeilla

Vitsit, että olen ylpeä itsestäni. Meillä nautiskeltiin äsken toimistolla suklaalla täytettyjä croissantteja, eikä tehnyt edes tiukkaa kieltäytyä. Oon niin onnellinen tästä, että multakin jopa löytyy selkärankaa. Jee!

Paino on nyt junnannut pidempään paikoillaan. Uskon kuitenkin, että se suorastaan romahtaa laskuun tästä. Tai no, okei, jos nyt ei ihan ROMAHDA, niin ainakin hiljalleen laskee.

Itsetunto on noussut kohisten kilojen laskiessa. Tuntuu, ettei vatsakaan pömpötä yhtään samalla tavalla. Faktahan toki on se, että ylikiloja on edelleen roimasti ja että mä edelleen painan sellaiset 97 kg, MUTTA se on jo 4 kg vähemmän kuin ennen karppausta.

101 kg --> 96,8 kg

Suunta on oikea ja minä tosi iloinen! Paino kyllä jumitti jokusen päivän, mutta ei käynyt mielessäkään luovuttaa. Tänään se oli taas nytkähtänyt alaspäin. Jes!

Karppaus on kulinaristin tapa laihduttaa. Saa syödä oikeasti maukkaita juttuja: itselläni se on esimerkiksi salaattia vuodenjuustolla ja nyhtöpossulla. Omnom. Kahviin lorauttelen kotona kuohukermaa ja Skyr-rahkoihin lisään rasvaa mm. Mascarpone-juuston muodossa. Töissä kahviin lisään kuitenkin vain maitoa, koska kuohukerma jääkaapissa herättäisi liikaa huomiota ja kysymyksiä.

Tänään söin lounaaksi tekemääni karppajan kaalilaatikkoa. Ihan hurjan hyvää! Siihen tuli vain kaalia, sika-nautajauhelihaa, kaksi munaa, vettä, mausteita ja voita. Aiemmin olen aina kyllästänyt mun kaalilaatikon siirapilla, mutta ihme kyllä, en kaivannut sitä yhtään. Pahaltahan mun pöperö haisi ja vähän näyttikin, mut maku oli A-luokkaa.