keskiviikko 25. marraskuuta 2015

101 kg --> 96,8 kg

Suunta on oikea ja minä tosi iloinen! Paino kyllä jumitti jokusen päivän, mutta ei käynyt mielessäkään luovuttaa. Tänään se oli taas nytkähtänyt alaspäin. Jes!

Karppaus on kulinaristin tapa laihduttaa. Saa syödä oikeasti maukkaita juttuja: itselläni se on esimerkiksi salaattia vuodenjuustolla ja nyhtöpossulla. Omnom. Kahviin lorauttelen kotona kuohukermaa ja Skyr-rahkoihin lisään rasvaa mm. Mascarpone-juuston muodossa. Töissä kahviin lisään kuitenkin vain maitoa, koska kuohukerma jääkaapissa herättäisi liikaa huomiota ja kysymyksiä.

Tänään söin lounaaksi tekemääni karppajan kaalilaatikkoa. Ihan hurjan hyvää! Siihen tuli vain kaalia, sika-nautajauhelihaa, kaksi munaa, vettä, mausteita ja voita. Aiemmin olen aina kyllästänyt mun kaalilaatikon siirapilla, mutta ihme kyllä, en kaivannut sitä yhtään. Pahaltahan mun pöperö haisi ja vähän näyttikin, mut maku oli A-luokkaa.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Karppausta vol. 151 899

En ole vielä uskaltanut teille hihkua aiemmin, sillä mulla on taipumus lipsua ruokavalioista. Mutta nyt tätä hommaa on jatkunut menestyksekkäästi niin kauan, että uskaltanen avata sanaisen arkkuni. Mun paino kohosi jotenkin käsittämättömästi 101 kg:n lukemaan, kunnes 27.10. aloitin karppaamisen. En oikein edes tiedä, miksi juuri silloin ja mikä aiheutti taas karppauskipinän. Pääasia kuitenkin, että se tuli jostain. Nimittäin tänään painoin 96,9 kg eli yli 4 kg vähemmän kuin kolmisen viikkoa sitten.

Ihmeellistä, miten karppaaminen oikeasti toimii näin hyvin. Nyt paino tosin on jumittanut tässä -4 kg:ssa jo muutaman päivän, mutta olo on hyvä ja mulla on vakaa usko, että paino nytkähtää taas alaspäin.

Hienointa karppaamisessa on se, ettei se ole mitään kituuttamista. Tänäänkin söin lounaaksi vuohenjuustosalaattia, joka oli aidosti tositositosi hyvää.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Arjen aikataulut: ongelmia ehtiä kaikkialle

Olen monta asiaa: muun muassa pienten lasten äiti, urastaan innostunut nainen, kuntosalitreenistä tykkäävä plösö, joka haluaisi toisinaan myös tavata ystäviään. Olen viime aikoina huomannut, että on yllättävän hankalaa ehtiä kaikkialle. Juuri nyt pähkäilen sen asian kanssa, että MITEN järjestän tämän viikon. Tai lähinnä siis, että milloin ehdin kuntosalille. Tänään on lapsilla harrastuksia, joiden aikana on pakko olla läsnä hallilla (toinen on niin pieni, ettei sieltä voi lähteä), lisäksi kahtena iltana tällä viikolla on vanhempainilta. Viikonloppuna pesueemme suunnistaa laivalle, josta palaamme seuraavana iltana. Perjantaina olen luvannut puolestaan mennä uimaan äitini kanssa. Eli ainoastaan keskiviikkoilta on vailla ohjelmaa ja haluaisin kuntosalille vähintään 2, mieluiten 3 kertaa viikossa. Mun mies ei syyllistä mua treenaamisesta yhtään, mutta on sitä väkisinkin vähän syyllinen olo, kun on niin monena iltana jossain menossa.

Aionpa siis seuraavaksi selvittää, mihin asti kuntosalini on auki. Ehkä ehtisin sinne vanhempainiltojen jälkeen, saatuani lapset unille. Mies kuitenkin luultavasti jumittaa joka tapauksessa kotona PS3:sta pelaten.

Puuh! Samaan aikaan mietitään, josko työaikoja pitäisi pidentää yms... Nyt jo hieman haastavaa ehtiä tekemään kaikkia niitä asioita, joita haluaisi tehdä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Salitreeniä ja pysyviä kiloja

Blogihiljaisuus johtuu siitä, että vaa'alla ei tapahdu mitään ja sekös mua turhauttaa. Vitsit kuin vain olisi joku naps-kytkin aivoissa, että saisi kilot tippumaan ja homman skulaamaan. Mutta ei. Kilot on ja pysyy. Painan enemmän kuin varmaan 90 % miehistä.

Mut hei, eipäs anneta sen masentaa.

NIMITTÄIN olen käynyt ahkerasti salilla ja mun voimat kasvaa kokoajan. En mä vieläkään mikään Maailman Vahvin Nainen ole, mutta vahvempi kuin moni muu. Esimerkiksi jalkaprässissä on tällä hetkellä sellaiset 135 kg ja siitä olen kovin iloinen. Tiedän, ettei vertailu muihin kannata, mutta omiin tuloksiin vertailu kannattaa aina ja on ihanaa, kun saa lisätä painoja.

Lisäksi olen käynyt nyt säännöllisesti sauvakävelemässä rivakasti. Siinä syke on sellaiset 130, mikä lienee aika hyvä rasvanpolttoa ajatellen. Toisinaan käyn myös hölkkäämässä, mutta siinä mun syke kohoaa tosi nopeasti yli 165:n. Vaikka kuinka maltilla koittaisi vetää, silti sitä menee sen verran rivakasti, että syke kohoaa kattoon. Siksi se sauvakävely taitaa olla mulle hyvä vaihtoehto. Kunto kasvaa ja pää tuulettuu.

Olen myös aivan koukussa putkirullailuun kotona. Mulla on sekä sellainen Hong Kongista ostettu halpisvaahtomuovirulla että Blackrollin Duoball -rulla, joilla sitten puuhastelen vähän vuorotellen. Lisäksi salilla on Casallin kunnon Hard Core -rulla, joka tekee mulle näyttävät tiikeriraidat selkään. Ne tekee niin hyvää. Se ihana rutina, mikä tulee selkärangasta <3 Kannattaa kokeilla, jos et ole vielä testannut.

tiistai 11. elokuuta 2015

Ainahan ne ovat mielessä; kilot

Se on hämmentävää, miten paljon voi miettiä kilojaan. Vaikka mut herättäisi kesken unien yöllä, muistaisin välittömästi ylikilot. Kilot, kilot, kilot. Välillä olen itselleni ystävällinen ja suvaitsevainen. Mietin, että pääasia, että mä olen tyytyväinen ja että onnellinen voi olla vähän pyöreämpänäkin. Mutta ongelma on siinä, että mä en ole tyytyväinen enkä vain vähän pyöreämpi, vaan ihan kunnon matami.

Viikko on nyt takana tarkkaa ja täsmällistä syömistä. Vaa'alla ei minkäänlaista tulosta eikä ulkoisessa habituksessa. Tosin jaksanut olen hyvin ja fiilis muuten oikein jees, joten ehkä ne kilot lähtevät viiveellä. Tiedä sitten. Jotenkin vaan pöljää, että sitä painaa miehen verran riippumatta siitä, syökö broileria, rahkaa ja parsakaalia vai piispanmunkkeja, suklaata ja juustoaterioita. Itse olen nyt elänyt niin kurinalaista elämää kuluneen viikon, välttänyt kiusauksia ja pöljyyksiä, eikä se näy missään. MIKSI EI? Kysynpä vaan.

Liikuntapalettikin on nyt hienosti kasassa :) Viime viikolla kävin tunnin ryhmäliikuntatunnilla tanssimassa, lisäksi kolme kertaa kuntosalilla tekemässä oikein kunnon treenin. Hiki virtasi ja syke huiteli siellä 190:ssä. Mä teen supersarjoina kaikki, eli monta liikettä putkeen ja vasta sitten taukoa. Sen ansiosta syke pysyy korkealla ja salitreenikin menee aerobisesta. On se hyvä, että tykkään käydä salilla. Eipähän kukaan voi sohvaperunaksi syyttää. ;)

perjantai 7. elokuuta 2015

Vihdoinkin hikoilua pinnassa

Olen ollut hyvin ihmeissäni (ja tavallaan edelleenkin olen), miten nopeasti ja helposti lihon. Huomaamattani paisun. Tässä sadan kilon pintaan olevassa massassa olen jatkuvasti tietoinen mun koosta ja ihmettelen, miksei se pienene näillä treenimäärillä. Kuntosalilla käyn kolme kertaa viikossa, siihen päälle satunnaiset sykettä nostavat ryhmäliikuntatunnit ja lenkkeilyt pihalla. Toki tiedän, ettei liikunta itsessään laihduta yhtään ketään. Siitä todisteena otettakoot vaikka pulleat kuntokeskusohjaajat; heidänkään liikuntamäärillään ei ole taattua, että kroppa on tikissä. Toisaalta, ei kaikkien kropan tarvitsekaan olla. Jos itse viihtyy vähän muodokkaampana, niin hienoa! Mutta minä en viihdy. Ja silti olen varsin kurvikas ja höttöisä. Ärh.

Superdieetti työn alla

Olen ottanut (jälleen kerran) itseäni niskasta kiinni viikko sitten ja alkanut noudattaa Jutan Superdieetin pohjaa. Uutta tässä on ainakin säännöllinen syöminen; veikkaan sen olevan yksi mun lihavuuden kulmakivistä. Nyt nautiskelen murkinaa tasaiseen tahtiin ja toivon sen vaikuttavan aineenvaihduntaan. Se kun mulla on about nolla. Tai ainakin tuntuu siltä.

Aloin kiinnittämään ruokarytmiin huomiota jo kesälomalla, eli noin kuukausi sitten. Veikkaan sen tuoneen muutoksia mun aineenvaihduntaan. Siitä lisää alla.

Hikeä pintaan

Yksi toinen mua ihmettänyt asia on se, että mä olen jo pitkään hikoillut tosi huonosti. Vaikka treeni olisi miten järjetön tahansa ja sykkeet jossain 190:ssä, silti ei tipu pisaran pisaraa hikeä. Samoin infrapunasauna on tuntunut ihan pelleilyltä; mä en hikoile siellä ollenkaan. MUTTA tähän asiaan on tullut muutos jossain vaiheessa heinäkuuta. Mä hikoilen treenatessa (jopa jalkapöydät hikoilee) ja eilen olin pitkästä aikaa infrapunasaunassa. Voi pojat, miten mä nautin, kun hikikarpalot valuivat selkärankaa pitkin. Enpä muista sellaistakaan kokeneeni toviin.

Tiedä sitten, onko ihan huuhaata, mutta luulisin hikoilun kertovan jotain aineenvaihdunnasta. Siitä, että kropassa tapahtuu jotain.

Paino junnaa silti

Tai no, junnaa ja junnaa, muttei ole kuitenkaan romahtanut mitenkään vauhdilla alaspäin. Se onkin aika kurjaa, että vaikka porsastelisi miten, söisi kuten muutkin syövät tai noudattaisi jotain kaiken kansan tunteman dieettituotteistajan ruokavaliota, niin silti kilot on ja pysyy. Lohdutan itseäni kuitenkin sillä vanhalla tutulla sanonnalla, ettei niitä ole hankittu viikossa, niin eivät ne viikossa lähdekään. Pääasia, etten mä paisu enää. On tässä kuitenkin jo joitain satoja grammoja menty alaspäin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sauvakävely: mummojen laji vai oikeasti tehokasta treeniä?

Olen lisännyt liikuntapalettiini sauvakävelyn, koska harrastin aiemmin liian vähän aerobista liikuntaa. Kuntosalilla käyn sellaiset 3 kertaa viikossa, juoksemassa joskus ja muuten rauhallista köpöttelyä koiran kanssa. Koiralenkitykset vaan ovat alkaneet käydä tässä vuosien aikana sen verran tylsiksi, että jotain uutta piti keksiä. Juostessa mun syke nousee helposti kenties liiankin korkealle, kävellessä taas ei tarpeeksi. Hommasin kävelysauvat Vapaa Valinnasta (maksoivat muistaakseni noin 14 euroa) ja lähdin kävelemään. Panostan siinä ryhtiin, oikeaan tekniikkaan ja vauhtiin. Askellan määrätietoisesti eteenpäin, samoan metsiä, kiipeän mäkiä, paahdan tasaisilla kaduilla. Vaihtelevaa liikuntaa siis. Olen pitänyt sykevyötä mukana, koska aktiivisuusmittari palkitsee parhaiten sillä tavalla. Eilen tein taas tunnin lenkin ja kaloreita kului mittarin mukaan 526. Aika hyvin tunnin treenistä, joka oli oikeasti mukavaa! :) Suosittelen!

Kävin myös maanantaina työterveyshuollon kautta ravintoterapeutilla juttelemassa. Vein hänelle mun ruokapäiväkirjan ruodittavaksi. Hän tuomitsi nuo 5:2-dieettiräpellykset ja sanoi, että järkevintä on syödä tasaisesti pitkin päivää ja mun kokoisen maksimissaan 1600 kcal päivässä. Jos tulee pitkiä paastokausia, kroppa menee sekaisin. Tiedä sitten, mikä on totuus. Mä en ainakaan selkeästi ole sitä löytänyt, koska vaaka ei ole ollut enää toviin mun kaveri. Sellaisen ongelmakohdan hän ainakin löysi mun syömisistä, että en syö päivällistä ollenkaan ja sen takia voi sitten tulla tehtyä huonoja valintoja illalla. Päivällinen voi kuulemma olla keitto tai vaikka puuroa raejuustolla. Jälkimmäistä syön usein jo aamuisin, joten se olisi ainakin helppo nauttia myös töiden jälkeen.