Motivaatiopula

Mulla on suuria vaikeuksia pysyä dieetissä. Kun lipsui vähän, oli matalampi kynnys lipsua lisää ja samalla pirullisella polulla olen edelleen. Toisaalta ajattelen niin, että pyrin tässä muuttamaan syömisiäni loppuiäksi ja silloin on tärkeintä syödä järkevästi, ei pilkulleen kuten joku Jutta Gustafsberg ohjeistaa. Tosin jos se toimisi, niin meitsihän olisi timmi eikä painaisi saman verran kuin keskivertomies (eli jotakuinkin 83 kg).

Nämä ajatukset mielessäni suuntasin netin syövereihin ja kaivelin vähän motivaatiokuvia :)

Suru on läsnä jo etukäteen

Vaikka koira voi toistaiseksi hyvin, tulee surtua sitä jatkuvasti. Silittelen aina ohimennen ja kerron, kuinka rakastan. Ihan kamalaa tämä, että tietää päivien olevan vähissä. Toisaalta ehkä hyvä tietää etukäteen, niin ehtii olemaan aidosti läsnä eikä sitten tarvitse jälkeenpäin surra, jos lenkit jäivät oman laiskuuden takia nopeiksi tai rapsutuksia ei tullut annettua tarpeeksi. 

Koska mä itkeskelen jatkuvasti ja se on aika rankkaa, pyysin eilen ystävää leffaan. Suomalainen uutuus, 21 tapaa pilata avioliitto, oli huippuhauska ja vei hienosti ajatukset jonnekin muualle. Suosittelen lämpimästi!

Musertava suru

Kirjoittelinkin aiemmin, että koiralta löytyi pernasta kasvain ja perna poistettiin. Eläinlääkäri sanoi, että jos kasvain oli pahanlaatuinen, on koiralla elinaikaa enää 2-3 kk. Hajosin jo siihen. Naistenpäivänä eläinlääkäri sitten soitti ja valitettavasti uutiset olivat todella huonoja. Kasvain oli paitsi pahanlaatuinen, myös kovin aggressiivinen eikä toivoa ole.

Tämä nyt ei mitenkään liity painonpudotukseen, mutta koira on niin suuri ja rakas osa mun elämää, että halusin kertoa siitä teille. Yritän nauttia jäljellä olevista päivistä ja olla itkemättä ihan koko aikaa.

Rehui akalle

Olisi tietty kiva kirjoittaa, että joku jumalainen adonis polvistui mun eteen kuvan ruusu suussaan. Tai että se samainen tyyppi ratsasti mua vastaan paidatta, vauvaöljyllä sivellyt lihakset auringossa kimmeltäen, vinkkasi silmää ja ojensi kukan. No okei, okei, okei. Ihan kiva, että niin ei oikeasti käynyt, koska ei se jumalainen adonis olisi kuitenkaan ollut mun Rakas Ukkokultani ja siksi kukan vastaanottaminen olisi ollut vähintäänkin arveluttavaa. Kuvan rehun sain kuntosalilta tänään, mimmi tiskin takaa iski sen käteen mun lähtiessä kotiin. Tulipa hyvä fiilis.

 

 

 

Ukkokulta

Aina välillä tulee napistua, kun mies ei siivoa oma-aloitteisesti tai tekee jotain urpoa, mutta nyt pitää sanoa, että meillä menee ihan superhyvin ja olen valtavan onnellinen siitä, että meidän tiet kohtasivat joskus 15 vuotta sitten. Oltiin ihan kakaroita silloin (ja välillä ollaan edelleen, haha), mutta pelataan edelleen hyvin yhteen. Huumorintaju on tosi samanlainen, mitään muuta yhteistä meillä ei sitten varmaan olekaan ;) Taidetaan täydentää toisiamme. Nämä tunteet ovat aina suoraan verrannollisia petihommiin ja jos sallitte liialliset yksityiskohdat, niin sillä saralla rullaa taas hienosti.

Ruokavaliouudistusmotivaatio(wau, mikä sana!) on hieman kadoksissa, mutta kuitenkin melkein tallella. Hieman olen syönyt ohi ruokalistan, myönnetään. Mikä on toki aivan järjetöntä, koska ei se bikinikunto löydy läskien alta, jos ei sen eteen näe vaivaa. Onneksi tänään on taas salipäivä, ne kasvattavat aina motovaatiota ja tulee heti fitimpi olo.

Koiran koepalatulokset eivät ole vielä tulleet. Ehkä saadaan ne tällä viikolla tai sitten ensi viikon alussa. Yritän varautua niihin huonoihin, etten sitten täysin lamaannu, mutta miten ihmeessä sellaiseen voisi edes varautua?

Koiralla synkkä tulevaisuus

Sallittu herkku, eli Pepsi Max mun uudessa suosikkilasissa.

 

Edellisen kirjoituksen lopussa jo nopeasti viittasinkin tragediaan, joka kohtasi meidän perhettä. Vein perjantaina rakkaan koiran eläinlääkäriin turvonneen vatsan takia. Röntgenkuva paljasti, että vatsa oli täynnä verta ja verikokeet kertoivat samaa synkkää tarinaa. Lääkäri leikkasi koiran samantien ja löysi vatsasta ison pernakasvaimen, joka oli revennyt. Hän leikkasi pernan kokonaan pois. Nyt pitää odottaa 1-2 viikkoa tuloksia siitä, oliko kasvain pahan- vai hyvänlaatuinen. Valitettavasti 2/3 on pahanlaatuisia ja se tarkoittaa, että koiralla on elinaikaa enää sellaiset 2-3 kk. Toivon kuitenkin suuresti, että meidän koira kuuluisi siihen lottovoittajasakkiin, joka saa elää porskuttaa vielä pitkään. Eli hyvänlaatuinen kasvain tilattu. 

Perjantai meni ihan kokonaan itkiessä enkä muistanut yhtään katsoa syömisiäni. Söin olemattoman vähän, etten kyllä lihomaan kuitenkaan päässyt. Sitten loppuviikonloppu meni myös murehtiessa asiaa ja oli hieman vaikea motivoida itseäni taas. Tosin tekosyitähän kaikki. Ei se mun koiraa paranna, jos porsastelen tai laiminlyön itseni. Eli ruodussa taas. 

Buzzausta

Meitsi kun on hoitovapaalla, kaikki ilmainen on erittäin jees. Lisäksi diggaan tutustua uusiin tuotteisiin. Olen rekisteröinyt Buzzadoriksiwww.buzzador.fi ja nyt uusin kamppis on Möllerin (www.moller.fi)fisukkaat ipanoille. Esikoinen tykkää noista ihan simona, itselleni olivat jotenkin limaisia. Veikkaan, että ostan näitä jatkossakin. 

Oma dieetti on mennyt tänään ihan reisille, kun koira sai eläinlääkärissä miltei varman kuolemantuomion. En ole jaksanut kiinnostua ruoka-asioista yhtään. Tsemppaan taas huomenna, vaikka koiran tulevaisuus onkin ihan kamala. Ei sen elämä silti saa jatkoaikaa, vaikka mä laiminlöisin itseäni.