torstai 15. marraskuuta 2012

Lähti muuten nälkä

Olen pohtinut, että mulle toimii parhaiten hiilihydraattien vähentäminen. Joten tästä se taas lähtee, vai mitä sanotte mun herkullisesta lounaasta?


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Repsahdus

Nyt, kun en pääse liikkumaan, en näköjään osaa myöskään syödä oikein. Tai se hyvä puoli tässä taudissa kyllä on, ettei jaksa lähteä kauppaan ostamaan mitään herkkuja. Mutta sitten tulee vedettyä mm. hyvin tuhtia kaakaota kaapista, syötyä jotain vaikkei ole nälkä ja santsattua vielä vähän sapuskaa, koska ei keksi muutakaan. Välttelen vaakaa just nyt ja yritän ottaa itseäni taas niskasta kiinni.

Joku ongelmakäytös mulla kyllä on. Nimittäin esimerkiksi tänään molemmat lapset riehuivat jotain samaan aikaan. Ratkaisuni siihen oli yrittää saada heidät jotenkin rauhoittumaan ja kun se ei heti onnistunut, kävin keittiön kaapilla hakemassa jotain syötävää ja palasin sitten taas asiaan. En ehkä lohtusyömiseksi sitä sanoisi, enemmänkin se on jotain itseni rankaisua siitä, kun en saa lapsia käyttäytymään tai pakomatka siitä tilanteesta.

Tänään ajattelin mennä illalla lojumaan infrapunasaunaan, koska olen lukenut, että se saattaisi auttaa flunssaan. Eikä mene ihan kuntokeskuksen kallis jäsenyys hukkaan, kun kuitenkin käyttää palveluita ;D

maanantai 12. marraskuuta 2012

Räkänokka

Sisko oli viikon kylässä ja yski siihen malliin, että osasin jo vähän tätä odottaakin. Nimittäin eilen illalla iski aivan tökerö kurkkukipu, sitten alkoi vuotamaan myös nenä ja lämpöäkin tuli. Erittäin blääh. Nyt sitten ei treenata yhtään ennen kuin olen taas täysin terveen kirjoissa. Tämä olisi tosin voinut iskeä vaikka vasta ensi kuussa, sillä mun jäsenyys suosikkikuntokeskukseeni umpeutuu tämän kuun lopussa ja olisin halunnut nauttia siitä koko rahalla. Toivokaamme siis, etä menee nopeasti ohi.

Syömiset ovat menneet tänään varsin huonosti. En saanut rahkaa alas aamupalalla kuin alle puoli purkkia, lounaaksi söin jäätelöä (!!!) ja välipalaksi kurkkua puuduttavia turkinpippurikarkkeja ja jäätelöä (!!!!). Joo, morjes.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Jännitysnäytelmä: jääkö mässäily päälle?

Ihan mitään kakkublogia tästä mun blogista ei tule, tämmöiset kun eivät oikein sovi sellaisen tyypin ruokavalioon, joka tahtoisi tiivistyä timmiksi.
Tänäänhän vietetään kaikkien ihanien isien päivää. Ja siksi meikäläinenkin on tänään noussut kukonlaulun aikaan väsäämään kakkua. Meinasi tosin pari ärräpäätä siinä päästä, koska A) vauva kiljui koko yön enkä saanut nukkua, B) esikoinen kiljui kerran yöllä enkä saanut nukkua, C) mies ei herännyt niihin vaan sai nukkua, D) mun piti kuitenkin nousta aamulla, koska on isäinpäivä ja E) vauva pisti vähän haasteita kehiin, kun yritin leipoa kakkua ja jätkä huusi kurkku suorana koko sen ajan. Eli ei ollut ihan mikään Strömsö-olo. Mut joo, sainpa tehtyä tuon kuvan tekeleen, joka ainakin etäisesti muistuttaa kiivi-mango-toffee-kakkua.

Nyt vain jännityksellä odotan, jääkö tämä mässääminen taas päälle. Mä kun tunnun olevan Joko/tai-ihminen, eli joko mässään ihan huolella joka päivä tai sitten syön järkevästi. Viime vuodet on tullut syötyä selkeästi liikaa ja vääriä juttuja, kun joka paikka hyllyy.

Eilen kävi liikunnan suhteen vähän ohraisesti. Piti mennä joraustunnille, mutta myöhästyin KAKSI minuuttia eikä sinne saa mennä enää tunnin alettua. Ja ihan hyvä niin tietty, kyllä muakin nyppisi, jos porukkaa rynnisi sinne kesken kaiken ja menisi askelkuviot hetkeksi sekaisin. Mutta kyrsi mua silti seistä siinä lasiseinän takana urpona, kun toiset veivaavat hiphopin tahtiin. Lihakset olivat vielä edellisen päivän tehotreenijumpasta niin hellinä, ettei ajatus kuntosalistakaan liiemmin ilahduttanut, jotenka suuntasin taas vain infrapunasaunaan. Sitä en tosin kertonut kotona lapsia kaitseelle miehelle :P



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Melkein kuntoilua

Muahahaha, tänään tein varsin vitsikkäästi. Pakkasin treenikassin, suhasin kaupungin toiselle puolelle kuntokeskukseen, reippailin parkkipaikan halki respaan vain todetakseni, että "Jaa, en mä ehdikään enää pilatekseen". Ei sillä, että olisi liiemmin harmittanut, koska mua valmiiksi jo vähän väsytti. Niinpä ensin lösähdin siihen respaan lukemaan päivän lehden ja sen jälkeen könysin infrapunasaunaan lueskelemaan lisää lehtiä. Melkein kuntoilua. XD

Huomenna on "tärkeä" päivä. Tai ainakin jollain tavalla kiinnostava. Nimittäin on taas "virallinen" punnituspäivä. Kuulun nykyään myös Kalorilaskurissa ryhmään, jossa skabaillaan viikottaisesta painonpudotuksesta. Ei nyt mitenkään tosissaan, mutta olisihan se kiva, jos en ihan jumbosijalle päätyisi. Saas nähdä. En kyllä ole mitenkään tiukkapipoisesti dieetannut, meikä kun imettää edelleen, mutta Fazerin Sinistä en ole syönyt yhtään ja muutenkin olen melkein täysin syönyt kuten Bodycamp ohjeistaa. Joten kyllä tämä laardi tästä sulaa. Tänään aamupaino oli 86,6 kg.

Tiedä sitten, onko infrapunasaunalla jotain terveyshyötyjä, mutta vallan mukava paikka se on lukea lehtiä :P

perjantai 2. marraskuuta 2012

Parempi ihminen

Ha, pössis on ehkä noin ziljoona kertaa parempi, koska lähdin viiden kilsan hölkkälenkille. Jotenkin sitä mieli keventyy, kun hölkkäilee omaa tahtia menemään hyvän musan tahtiin. Ehkä siinä samalla Ahteri Maximuskin edes inasen verran pienenee ;)

Väsyttää

Tänään on vähän huono päivä. Hermot ovat kireänä, ketuttaa. Tai okei, puhtaasti ihan v#!!+##!ttaa. En saa nukkua öisin, koska vauva valvottaa enkä päivisin, koska lapset eivät nuku samaan aikaan. Siitä ehkä vielä selviäisin jotenkin, jos mies osallistuisi tähän huushollinpyöritykseen enemmän. Ei se vaan tajua. Ja juu, olen sanonut, pyytänyt, käskenyt. Nytkin keittiön pöydällä on herran likaiset lautaset lounaan jäljiltä. En saakeli siivoa. Eikö se jo riitä, että mä raahaan ruokaa selkä vääränä himaan lapset kainalossa ja väännän sen ruoan (lapset kainalossa edelleen, muahhaha). Se on omassa lapsuudenkodissaan tottunut, että Äiti siivoaa ja korjaa jäljet. Stana sentään, nyt eletään 2000-lukua eikä mitään viiskytlukua. Seuraan mielenkiinnolla, kauanko nuo lautaset lojuvat tuossa.

Mä oon niin huonolla päällä, etten tykkää ees itse itsestäni ny. Lapsirukat, kun äitiä kiristää enkä jaksa hupsutella tänään tai leikkiä mitään vtun piirileikkejä.

Oli niin lähellä tänään, etten sortunut suklaaseen. Onneksi skippasin kaupassakäynnin eikä meillä ole mitään viarasvaroja missään.

Salilla kyllä kävin. Ipanat vein lapsiparkkiin, minkä takia en tosin malttanut treenata kuin joku 40 minsaa. Tuntuu pahalta viedä vauvaa sinne, kun jätkä on vasta 7 kk. Tosin hyvin se oli pärjännyt ja oon ihan siinä lähellä. Oon aina sanonut niille, että hakekaa herkästi, jos poikaa kiljuttaa.