torstai 12. heinäkuuta 2012

Hölkkää ja tööttäilyä

Kävinpä tuossa vetäisemässä Me Naiset -juoksuohjelman neljännen viikon treenin (jos muistan oikein), johon kuului 3 x 10 minuutin juoksua ja siinä välissä 2-3 minuutin kävelyt + alkuun ja loppuun 5 minuutin kävelyt. Meni huippuhyvin. Ikinä ei uskoisi, että olen aina ennen inhonnut hölkkäämistä koko sydämestäni. Rullasi siis mainiosti. Okei, kyllähän mä olin punainen, syke nousi turhan ylhäälle ja hengästyttikin sopivasti, mutta silti. Paluumatkalla sain vielä mopopojilta torvensoitot, hihihi! Tuli kyllä aika puuma olo, kun puolet nuoremmat jätkät osoittivat huomiota. Mutta kaikki otetaan vastaan ;)

Salipäivä

Olen vähän laiskotellut salijutuista, koska on mukamas ollut liian kuuma treenata ilmastoidulla salilla. Olen kyllä sen sijaan käynyt kuitenkin hölkkäämässä kolme kertaa viikossa, eli ihan löpinäksi en ole koko hommaa vetänyt. Tänään on salipäivä ja nyt aion sinne myös raahautua. Lupaan!

lauantai 7. heinäkuuta 2012

The Juoksutrikoot

Sen voin sanoa, että on kyllä aikamoinen näky, kun tällainen matami ahtautuu koon 46 (!!!) juoksutrikoisiin ja ampaisee menemään. Tuli kyllä varsin sporttinen fiilis, mutta samalla mietin, että väistämättä tuollaiset asusteet näyttävät HUOMATTAVASTI paremmilta kymmenisen kokoa pienemmän muidun päällä. Sorry naapuruston immeiset, tällä kertaa näin. Katsotaan sitten kesällä 2020, kirmaanko menemään koossa 36. No okei, 38:kin ois kiva. Jopa 40. Enempää ei mulle kiitos.

Hölkkätreeni sujui kyllä vallan mainiosti. Suorastaan Hölkkäoscarin arvoisesti, etenkin kun ottaa huomioon, että mun juoksukunto on ollut NOLLA jo ennen kahden ipanan pyöräyttämistä, saati nyt, kun olen vasta rapiat 3 kk sitten ollut maitovalaan kokoinen. Ohjelmassa oli kirmata pari 10 minuutin pätkää ja sitten vielä yksi vitosen pätkä sekä siinä välissä astella reippahasti. Tunti meni moisessa puuhassa enkä edes tullut ihan täysin pilkullisena ja punaisena takaisin. Juoksuohjelman mukaan viikon päästä mun pitäisikin sitten olla valmis oman elämäni maratoniin, eli yhtäjaksoiseen 30-40 minuutin juoksuun. Siinä ajassa pitäisi taittaa matkaa viitisen kilsaa. Ja minähän taitan! Ja jahka olen siitä suoriutunut, kaivan esiin 10 kilsan hölkkään tähtäävän treeniohjelman ja alan suorittaa sitä. On meinaan melkoisen motivoivaa katsoa sykemittaria hölkkätreenin jälkeen: eilenkin se lupasi kaloreita kuluneen sellaiset 600. Että on tästä rapakunnosta ja fläsästä hyötyäkin.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kaksi puolta

Menin aiemmin tällä viikolla "melkein" uimaan.

Hölkkätreenit sujuvat hienosti koirien kanssa. Ihan kuumimpaan aikaan päivästä ei voi lähteä, mutta enpä muutenkaan pääsisi kuin iltaisin, sillä hölkkätreenit ovat mun omaa aikaa ilman jälkikasvua.
Toisethan ovat urheiluhulluja henkeen ja vereen, toisia ei saa sohvalta muualle kuin jääkaapille ja takaisin. Mä olen kumpaakin. Olen nyt noin kuukauden päivät harrastanut hölkkäämistä 3 kertaa viikossa (se Me Naisten "Nollasta vitoseen treeni", jossa siis noustaan rapakunnosta 5 km hölkkääjäksi). Toissapäivänä oli taas hölkkäpäivä ja ohjelmassa oli 2 x 8 min ja 2 x 4 min hölkkää + reippaat kävelyt siihen väliin. Olin reilun tunnin lenkillä koirien kanssa ja oli aivan ihanaa :) Siinähän tunsi itsensä vallan aktiiviseksi, kun pisti menemään lenkkipolulla ja kuntokin oli vielä huimasti kasvanut. Juoksin yhden ylimääräisen 4 minuutin hölkkäpätkänkin siinä, kun oli niin kivaa jotenkin. Eilen olisi ollut salipäivä (jota sitäkin harrastan 3 x viikossa), MUTTA muapas laiskotti. Menin siis alennusmyyntejä kiertelemään ja (nolottaa myöntää), kävin salilla suihkussa ja saunassa sen jälkeen ;) Hölkkäpäivänä syömiset oli järkeviä, mut eilen söin typerästi ja se näkyi taas huonoina yöunina. Tänään on mennyt vallan mainiosti syömisten suhteen ja illalla koittaa taas hölkkätreenit. Nyt vuorossa on muistaakseni pari 10 minuutin juoksupätkää ja sitten pari jotain lyhyempää.

Siitä kyllä tykkään kovasti, että kunto on ihan silminnähden noussut hurjasti. Mä olen nimittäin aina ennen inhonnut hölkkäämistä, mutta nyt nautin siitä. En ole vielä koittanut juosta 5 km putkeen, vaan treenaan ohjelman mukaan. Syke nousee kyllä korkealle, muttei ole alkanut pistää vatsasta tai tuntunut mitenkään haastavalta. Tänään jopa ostin Stadiumista juoksutrikoot ja -takin, niin kelpaa sitten kuntoilla sadesäälläkin. Aikamoista.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Miesherkku

Ajattelinpa hemmotella teitä muitakin käsittämättömän maukkaalla miesherkulla, käsittämättömän komealla Chris Hemsworthilla, joka näyttelee leffateattereissa pyörivässä Lumikki-leffassa. Nam ja maiskis.

Jo pelkästään tämän hunksin takia kannattaa mennä just nyt leffaan. Melkein piti pyyhkiä kuolaa suupielistä, kun oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kuuma.

Parempi päivä

Livistinpä itsekin pienelle arjen karkumatkalle, kun kävin eilen ystäväni kanssa elokuvissa ja sen jälkeen vielä sushilla. En tosin ollut kuin jokusen tunnin poissa, mutta silti. Vielä edelleen vähän ketuttaa tuo miehen harrastus, joka nielee aikaa ihan älyttömästi. Mutta joo, kestän, koska en jaksa olla nalkuttava vaimo ja on hänenkin saatava tehdä jotain itsekseen tai kavereidensa kanssa.

Olen huomannut mun syömisessä ongelmakäytöksen. Nimittäin mä syön tosi helposti turhautumiseen. Jos (vai pitäisikö sanoa kun) vauva ei suostu nukkumaan päiväunia, mua väsyttää ja hän vain kerta toisensa jälkeen itkee juuri, kun olen itse meinannut nukahtaa, tulee aika helposti kurvattua jääkaapin kautta. Esimerkiksi tänään. Olin ihan finito, vauva mukamas nukahti ja kun itse ummistin silmät, alkoi poika huutaa. Sitten hain pojan ja samalla matkalla kurkistin pakastimeen, oisko siellä jäätelöä. Ei edes tehnyt mieli, mutta se olisi mukamas tuonut jotain lohtua siihen tilanteeseen. Ihan typerää, mutta näin se nyt näyttää menevän.

Tänään vietin aamupäivän leikkipuistossa lapsosten kera. Oli mukavaa ja onnistuin väistelemään kanssaäitien kakkakeskusteluja ;) Törmäsin kyllä pariin tuttuun ja heistä pidän oikein erityisen paljon nyt, kun kummankin kanssa luonnistui jutustelu muustakin kuin jälkikasvusta. Jahka mies tulee kotiin harrastuksensa parista, käyn itse tekemässä pikaisen ohjelman salilla ja SUIHKUSSA, koska mä käryän käyneeltä maidolta. Ja ei, se ei ole kovin nätti tuoksu muutenkaan, saati näin helteellä.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Grr, mur ja #!!#!#!!!!

Just nyt ottaa kupoliin. Mies on isyyslomalla, mutta sen sijaan, että hän auttaisi mua lastenhoidossa, luuttuaisi kämppää, kävisi ruokakaupassa ja valmistaisi sapuskaa, on hän jossain päin Suomea rakkaan harrastuksensa parissa. Lähti sinne aamuseiskalta ja tulee joskus sitten, kun mä ja lapset ollaan nukkumassa. Mua kyrsii, että kodin- ja lastenhoito lankeaa jatkuvasti mun harteille ja että tuo prkeleen harrastus iski silmille jo pari päivää sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Hänen treenikaverinsa (kolmen lapsen isä, ei uskoisi) nimittäin laittoi tuolloin viestin, että "Kuinkas siellä sujuu? Pääset kai tänään koko illaksi treenaamaan?". MUR.  Kysyn vaan, että milloin mä voin karata koko päiväksi johonkin ihan omiin puuhiin? Jo pelkkä parin tunnin salikeikka saunomisineen tuntuu välillä olevan herralle liikaa, kun lapset kuulemma kitisevät. Lisäksi koti on aina ihan törkeän näköinen, jos hän on hetken vastuussa. Esikoinenkin jo sanoo, että "äiti siivoaa, ei isä siivoa". AAAAAAAAAARGH.

Lisäksi mua sieppaa se, että lipsuin jo tänään karppiruokavaliosta aavistuksen. Jaksoinkin oikein kokonaisen päivän. Jotenkin sitä on aina välillä niin kiukkuinen, että tekee moisia typeryyksiä. Ihan kuin se nyt jotain auttaisi.

Mutta hei, oikeasti mä olen tosi aurinkoinen ja hymyileväinen tyyppi. Just nyt vaan on sellainen ärrinmurrin-pilvi mun pään päällä.