Eriskumallisia hakusanoja

Osuipa tuosta blogin tilastoista silmiin, että tänne on päästy mm. googlettamalla hakusanat "wilma schlizewski pituus". Mahtavaa! En edes muista, että olisin Wilmaa koskaan käsitellyt. Tai no, taisin silloin joskus, kun hänhän teki aikamoisen mahtavan muodonmuutoksen. Vaikkei häntä ehkä perinteisellä tavalla voikaan kuvailla kauniiksi, niin on tuo laihdutusurakka kyllä upea. Silti mun tämähetkinen esikuva on häikäisevä Rakel Lignell, joka otti ja laihdutti 50 kg. En nyt itse ajatellut ihan 50 kg laihduttaa, koska silloin mä painaisin sellaiset 38 kg ja olisin ihan sairaalakamaa. Mutta jos nyt alkuun saisi 10 kg pois, kaikki sen päälle olisi mojova ja ihana yllätys.

Nyt kokkailen kaalipataa, vauva tuhisee päiväunilla. Mies lähti esikoisen kanssa uimahalliin ja mä NAUTIN tästä hiljaisuudesta.

Kilo pois

Nyt olen syönyt järkevämmin taas ja se näkyi kivasti vaa'alla, joka näytti lukemaa 87,9 kg (kun viime kerralla se oli vielä 88,6 kg). Tekee hyvää olla kotona miehen kanssa, niin ei kehtaa syödä koko ajan ;)

Kävin tunnin kävelylenkilläkin. Se oli ihan superkivaa, erityisesti, kun pääsin karkaamaan ilman lapsia ja mies kaitsi heitä sen aikaa. Tosin sitten illalla sattui alakertaa, ei vissiin ihan vielä kestä painetta kävellä noin pitkään. Tai sitten oli vain sattumaa, kun eipä kyllä uskoisi, että siitä synnytyksestä on niin vähän aikaa. Ei satu eikä tunnu mitään muutakaan epämiellyttävää. Onneksi. Pelkäsin nimittäin, että synnytyksen jälkeen ei voi istua kuukausiin ja elämä on yhtä kidutusta. (Jotenkin ajattelin, että alakerta kokee väistämättä räjähdyksen ja rämmäleet roikkuu jossain polvissa asti. Että sporttisesta ferrarista tuleekin kulahtanut, vanha ja väsynyt perhevolvo vm. 1983).

Kiitos taas kommentista, ihanaa, kun saan niitä :) Piristävät mahtavasti, kun kännykkä piippaa, että uusi meili tuli ja vieläpä myönteinen :)

Kannustimet funtsittu uusiksi

Päivitin tuolta yläpalkista löytyvien sivujen sisältöä, mm. lisäilin kuvia, mittoja sekä uusin kokonaan nuo kannustuspalkinnot. Nyt lista näyttää tältä:

85 kg keväinen kynsilakka tai joku muu kiva
83 kg koru tai muu asuste
80 kg hemmotteluhoito
77 kg vaatekokonaisuus
74 kg shoppailupäivä itsekseni tai ystävättären kera
71 kg matka
68 kg tatuointi?
65 kg extrahulppea matka

Hieman vaikeaa oli kyllä keksiä ja luultavasti tulen muuttamaan näitä vielä. Mutta just nyt nämä tuntuivat kivoilta :)

Vatsa kolmisen viikkoa synnytyksen jälkeen

Koska kuvat kertovat paljon enemmän kuin pelkät mun jorinat, niin ohessa kaksi kuvaa tältä aamulta. Vaatteet päällä vatsa näyttää vähän paremmalta kuin paljaana, mutta kyllä näistä nyt taas näkee, että kroppa alkaa hiljalleen palata normaalitilaan. Vai mitä sanotte? Onhan tuossa tuota löysää taikinaa noin sadan leipomon tarpeiden edestä, MUTTA on se nyt sentään vähän mennyt kasaankin. Tosin yhdestä asiasta olen katkera: raskausaikana ei tullut yhtään raskausarpea, mutta raskauden jälkeen tuli pari! Siis MITÄ IHMETTÄ? Ei onneksi mitään överipahoja, jotka seivästävät koko mun vatsan ja tuomitsevat mut ikiajoiksi bikinittömäksi, vaan sellaiset lyhyet viirut. Ja nekin jäävät onneksi alushousujen alle piiloon. Mikään iso juttuhan tämä ei ole, mutta pitipä siitäkin purkautua.

Munarikasta pääsiäistä! (Itselleni sellaista ei tosin ole luvassa, sillä mä en ole oikein suklaamunien ystävä ja mitä tuohon toiseen munapuoleen tulee, niin synnytyshommista on vielä sen verran vähän aikaa, että jätetään toistaiseksi vielä moiset huvittelut toisille) ;)

Shoppailuhimo

Koska mä olen nyt enemmän tai vähemmän sidottu kotiin seuraaviksi kuukausiksi vähintään eikä sovituskopeissa hikoileminen napostele, jos vaihtoehdot ovat:
A) kauhea stressi siitä, kuinka pesue pärjää ilman mun meijereitä keskenään
TAI
B) sovituskoppiin ahtautuminen lastenvaunuissa uinuvan, mutta hetkenä minä hyvänsä heräävän vastasyntyneen sekä helposti kyllästyvän parivuotiaan kanssa
NIIN olen kehittänyt jonkinsortin nettishoppailuhimon ja huomaan säännöllisesti ajautuvani eri putiikkien nettikauppoihin. Rahaahan ei tietty ole kuin roskaa, mutta silti tulee klikkailtua ostoskoreihin vähän sitä sun tätä. Piristystä nääs ja kiva, että vatsa alkaa normalisoitua eikä tarvitse enää pukeutua raskausvaatteisiin. MUTTA eivät hienoimmatkaan vaatteet muuta sitä asiaa, että näyttäisivät paljon paremmilta siromman kropan päällä. Parasta olisi, jos vaan kutistuisin sievän kokoiseksi ja ottaisin nuo omasta vaatekaapista löytyvät käyttöön. :O

No nytkö se loppui?

Nimittäin hillitön painonpudotustahti? Vaakalukemat eivät ole hilautuneet alaspäin, vaan jämähtäneet tuohon 88 pilkku jotain -painoon. Ehkä jotain tekemistä asialla on sen kanssa, että olen syönyt typerästi ja lisäksi meijerituotanto on aavistuksen verran laantunut.

Mistä tulikin mieleeni se, kun sukulaismies kysäisi pahaa aavistamatta, että "mikäs tuo tuommoinen kone on", kun pöydällä nökötti aataminaikainen, lähinnä joltain ompelu- ja höyrykoneen risteytymältä näyttävä vehje. Siinä sitten ehkä hiukan punasteltiin kummatkin, kun ilmoitin, että "se on mun emakkolaite, eli sähkökäyttöinen rintapumppu". Sain moisen lainaksi sairaalasta, jonne luovutan maitoa. Pari kertaa viikossa oven takaa löytyy sellainen keski-ikäinen sympaattinen rouva, jolla on överit plussalasit. Hän on maitokuski, joka kiertää väsyneiden äitien ovelta toiselle ja noutaa pienten vastasyntyneiden sapuskat.

Kiitos muuten kaikille ihanista tunnustuksista, olen otettu! Juuri nyt olen myös sen verran nuijalla lyödyn oloinen näiden univelkojen takia, etten pysty laittamaan niitä eteenpäin. Mutta työstän mielessä ja ehkä saan joskus tänne blogiinkin asti laitettua tunnustuksia eteenpäin ;)

Miinusta, miinusta, miinusta: JES!

Hihhihhii, tänään vaaka näytti lukemaa 88,6 kg eli eilisestä -400 g. Joka päivä on ollut laskussa, vaikka mä olen syönyt jopa suklaata melkeinpä päivittäin. Mitään järkeähän sellaisen syömisessä ei ole, mutta toistan taas samaa kaavaa kuin esikoisen kanssa aikoinaan. Väsyttää niin perhanasti, että tulee haettua mielihyvää tuollaisesta. Silloinkin painoa lähti reippaasti pois heti synnytyksen jälkeen ja pääsin alkulukemiin, mutta kun maidontulo rauhoittui ja syömiset jatkuivat yhtä hölmöinä, aloin taas kerätä massaa. Nyt koitan kovasti järkeistää hissukseen syömisiä, niin ei mene samalla tavalla kuin edellisellä kerralla. Silloin mun lähtöpaino raskauden alkaessa oli 77 kg, nyt taisi olla 84 kg. Haaveilen siitä, että pääsisin tuohon ekaa raskautta edeltäneeseen painoon tässä jossain vaiheessa ja sitten siitä vielä himpun verran alaspäin. Pituutta mulla on kuitenkin 172 cm, eli ihan 50 kg ei tarvinne painaa enää, mutta joku 75 kg olisi vallan mahtavaa.