Yksi yö näin unta mun vatsasta. Tai siis siitä, että se on iso ja KOKO maailma varmasti luulee mun olevan raskaana. Etusäkki ahdistaa mua valveillaoloaikanakin varsin reippaasti. Silti en saa itsestäni irti niin paljoa, että saisin sen lituskammaksi. Pah, ihminen on kummallinen otus.
Eilen olin pitämässä ystävien kanssa hauskaa. Päivään sisältyi niin auringonottoa uikkareissa kuin ulkona syömistä ja juomistakin. Olin kyllä varsin ihmisiksi. Ensinnäkin pyöräilin kaupungille ja takaisin (yhteensä noin 30 km ja takaisin siis keskellä yötä, aiha HC-meininkiä), ravintolassa söin salaattia (joka oli varsin hyvää) ja alkoholiakin otin kohtuudella. Eli sellainen pieni sievä päällä, muttei mitään känniä. Aamulla ei ollut krapulaa, morkkista eikä muutakaan ahdistusta. Ainoastaan pieni ylpeys siitä fillaroinnista.
Elämä ei saa olla liian ryppyotsaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)