maanantai 7. lokakuuta 2013

Täysin turha kestopigmentointi



No niin, nyt on silmien rajaukset parantuneet ja pystyin ottamaan teille lopputuloksesta kuvaa. Kuten huomaatte, lopputulos on oikeastaan sama kuin lähtötilanne, eli homma oli täysin turhaa. Ihan hennot rajaukset on, jos oikein tiirailee. Kuvissa mulla on meikkinä ripsiväriä, joka jo itsessään tummentaa vähän. Alla vielä lähtötilanne, tosin siinä mulla ei ole meikkiä ollenkaan.



Eli en kyllä suosittelisi yhtään kenellekkään silmien eyelinereiden kestorajaamista. Kerta maksoi 240 euroa ja jos haluaa käydä vahvistamassa, se maksaisi 140 euroa joka kerta lisää. Mitään takeita ei lopputuloksesta ole silloinkaan, joten huonossa tapauksessa kaikki roposet valuvat hukkaan eikä silmissä näy edelleenkään juuri mitään.

Mutta hei, kaikenmoista pitää kokeilla. Nyt olen taas piirun verran fiksumpi ;)

Hyvä meininki, kaikesta huolimatta ;)

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kadoksissa ollut itsekuri on löytynyt

Nyt näyttää varsin hyvältä, eli olen pysynyt vahvana ja vetänyt proteiinia kokonaisen kylän tarpeiksi varmaan. Huomenna sitten rehutkin kehiin. Hyvä meininki!

Eilen tosin oli kotona pientä vääntöä miehen kanssa omasta ajasta. Itse olen päässyt ihan mukavasti iltamenoihin, tyyliin parina, kolmena iltana viikossa jonnekin kahdeksi tai kolmeksikin tunniksi joskus. Osa tuosta Mikä on mun mielestä ihan reilua, koska hoidan kuitenkin lapsia kaikki päivät ja siinä samassa teen kaikki kotityöt, ruokaostokset ja pyöritän tätä huushollia. Hän taas harrastaa lajia, jota voi treenata pari tuntia kerrallaan TAI sitten hänen tyylillään, eli vähintään neljä tuntia kerrallaan ja välillä menee kaikki viikonloput kokonaan. Esim. tänä viikonloppuna on ollut lajinsa parissa koko eilisen päivän ja tänään samatien. Sitten hieman arvostelin asiaa ja ukkokulta ei ymmärtänyt yhtään. Kumpikin on mielestään oikeassa. Mullahan ei siis ole hänen harrastuksiaan vastaan mitään, mutta toivoisin, ettei niihin menisi kerrallaan koko lasten hereilläoloaikaa. Tosin onneksi näitä tällaisia viikonloppuja on lähinnä vain näin kesäisin ja syksyisin, talvella kun tuota lajia ei voi oikein tähän malliin harrastaa.

Jep, eksyin sivuraiteille, mutta joskus pitää eksyä, että löytää perille. (Vitsit mikä aforisminiekka musta on tullutkaan).

perjantai 4. lokakuuta 2013

Paluu Dukan-dieetille sekä uudet itse tehdyt geelikynnet

Tein uudet geelikynnet. Kuvassa siis elämäni toiset geelikynnet. Yllättävän helpot tehdä ja lopputulos on kiva. Ekat pysyivät siisteinä aika pitkään, vaikka pelkäsin, että alkavat tippuilemaan irti suunnilleen heti seuraavana päivänä.

Timantteja sen olla pitää. Melkein aitoja ;)

Lounaaksi pihvi ja köntsä raejuustoa.



Tiedän, että lukijoissa on skeptikkoja mun onnistumisen suhteen. Tai lähinnä motivaation säilymisen suhteen. Mulla puolestaan on vahva kutina siitä, että nyt motivaatio säilyy ja pysyn ruodussa. Päivä on tähän asti ainakin ollut todella helppo syömisten suhteen. Kiva!

Auttoi, kun eilen sai pitää hauskaa ystävän kanssa. Lisäksi tosiaan paiskattiin kättä, että NYT palataan ruotuun ja toiselle pitää raportoida, jos meinaa lipsua. Olen hänet innoittanut aikoinaan Dukan-dieetin pariin, hänkin pääsi hyvin vauhtiin ja matkusti Espanjaan, jonka jälkeen ruotuun ei ollutkaan niin helppoa päästä. Jotenkin tuttua ;) Mutta NYT minä ja hän olemme molemmat kunnolla Dukan-iskussa ja paino alkaa sulamaan taas pois.

Kävin muuten eilen elokuvissa katsomassa Millerit. Eli sen komedian, jossa Jennifer Aniston näyttelee stripparia. Ihan huippuhauska elokuva! Ja tuli dieettimotivaatiotakin, sillä waude sentäs, kuinka upealta hän näyttää alusvaatteisillaan. Wau.

Siinä vähän kroppainnoitusta eilisestä elokuvasta. Kuva www.filmaatikko.fi.

torstai 3. lokakuuta 2013

Energiaa tyttöjenillasta

Musta on jotenkin käsittämättömästi vähän puhti poissa, vaikka olen saanut aika hyvin nukuttuakin öisin. Mitään syytä pieneen alakuloon ei kuitenkaan ole, joten ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja järjestää jotain mukavan piristävää. Tänään se tarkoittaa iltaa mun hyvän ystävän kanssa. Käymme jossain syömässä/istumassa/juttelemassa ja sitten suuntaamme elokuvateatteriin tsekkailemaan komediaa. Odotan innolla.


Repsahduksen kautta ruotuun

Ohessa Jutta Gustafsbergin kolumni, jossa käsketään vain ottamaan itseään niskasta kiinni.  Nyt mulla on sellainen olo, että onnistun. Löin eilen kaverin kanssa kättä päälle, että Dukan alkaa nyt uudestaan  kolmen päivän proteiiniputkella. Nyt jaksaa taas! Peukut pystyyn. Paino oli aamulla 82,3 kg.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Olenko laihtunut?

Heti alkuun järkytyskuva, eli ahterilähikuva. ;) Sorry mates!

Tykkään jotenkin tämän kuvan haikeasta tunnelmastakin, tyyliin "Tällainen olen, kelpaanko?" :D

Pyöreä maha, mutta ehkä vähän vähemmän pyöreä.

Meitsi täällä taas! Otinpa tuossa valokuvia päivän ratoksi tämänhetkisestä tilanteesta. Noissa mä näytän ihan OK:lta, vaikka olenkin kaikenmaailman taulukoiden ja lääkäreiden ja muiden arvostelijoiden mukaan merkittävästi ylipainoinen, kokoa L, XL, 44 ja 46 käyttävä matami.

Yllätyin kuitenkin ihan positiiviesti, että oon mä ollut joskus pahempikin. Tsekatkaa vaikka alta!

Maaliskuusssa 2013, muutama päivä kuopuksen syntymän jälkeen.

Heinäkuussa 2013.

Kun ruoka ei kiinnosta

Helppoa ja sopii laiskalle ruoanolaittajalle. Tähän kylkeen jotain proteiinia, niin jees.
Pikkulapsilla on aina jotain vaiheita menossa ja niin taitaa olla mullakin. Välillä olen ihan into piukassa jostain ruokavaliosta ja vaakalukemat vähenevät. Sitten iskee kyllästyminen, repsahdus, turhautuminen. Nyt olen jossain ihmeellisessä vaiheessa, jossa ruoka ei kiinnosta yhtään. Olen vähän väynyt miettimään ruokaa tai tekemään ruokaa, joten syön vähän mitä sattuu. Vaa'allakaan en ole jaksanut käydä, joten paha sanoa, miten tällainen "Ruoka on ihan blääh" -meininki vaikuttaa lukemiin. Nyt jalassa on tosin Lindexiltä ostetut L-koon housut, jotka olivat ennen hyvät, mutta nyt ahteri roikkuu jotakuinkin polvissa. Tiedä sitten, johtuuko tämänhetkinen hiphop-look kutistumisesta vaiko Lindexin pöksyjen löystymisestä. Ehkä mä tsemppaan huomenna aamulla ja käyn vaa'alla. Ehkä mä jopa vien sen yläkerran vessaan, niin voin pompata sen päälle heti herättyäni aamutuimaan.

  Kommenttiboksissa kyseltiin, pitäisikö kenties vain ryhtyä järkevälle ruokavalioremontille eikä palata Dukan-dieetin oppeihin. Jotain sellaista tässä nyt olen yrittänyt, eli syödä normaalisti, mutta aiempaa fiksummin. Silti kokoajan takaraivossa jyskyttää, että Dukanilla lähtisivät nämä ekstralaardit. Jotenkin harmittaa ja hävettää, etten saa itsestäni irti. Tai korjaan: ole saanut itsestäni irti. Ehkä mä löydän sen tehokkaan draivin jostain vielä.

Entä mitä kuuluu mun kestopigmentoiduille eyelinereille? Noh, pigmentointi tuntui valitettavasti kuluvan about kokonaan pois. Tai jäljellä on ihan hento viiva molemmissa silmissä. Se näyttää enemmänkin huonosti pestyiltä meikeiltä kuin kunnon rajaukselta. Eli sinne meni 240 euroa. Hoitola suosittelee 1-4 kerran pigmentointia, joista seuraavat maksavat 140 euroa. Itse en luultavasti ole kuitenkaan menossa vahvistamaan rajauksia, sillä on melkoisen kallista ja epämiellyttävää hommaa. Tai noh, aion pohtia asiaa ja tsekkailla mun silmiä sillä silmällä. Just nyt tuntuu siltä, että nämä hennot rajaukset ovat ihan fine ja jos haluan voimakkaampia, niin vedän itse meikillä. Ei mun niin nätiltä tarvitsee näyttää heti sängystä ylös hypättyäni ;) Eikä toisaalta siihen Tukka pystyssä -lookkiin mitkään rajaukset taida auttaa ;)

Kaikesta huolimatta mitä mukavinta keskiviikkoa ihan jokaiselle :)