Joulusta selvitty ilman lisäkiloja

Ihmeellistä kyllä, joulu ei tuonut ollenkaan lisäkiloja. Oh my. Olo on jotenkin niin tuhti, että olin aika varma kiloja rapisseen lisää. Aikalailla plusmiinusnolla. Tosin tuhdissa kunnossa olin kyllä jo ennen joulua, vaatteet eivät istu nätisti ja tekisi mieli paeta säkkiin.

Mua on riesannut joku mystinen flunssa nyt jo tovin. On nenä tukossa ja jomottaa, ehkä poskionteloissa jotain. Lämpöilyäkin on ollut välillä. Veikkaan kyllä ihan tavalliseksi flunssaksi, mitä nyt vain on vähän sitkeämpää sorttia. Salilla olen ollut joskus viimeksi joulua ennen. Mieli polttelisi kovasti mennä taas, mutta toivutaan nyt ensin.

Mutta itseinho. Se on kyllä jännä juttu. En pidä kropastani ja häpeän kilojani. Mietin, että kaikki huomaavat mun raskausmahalta näyttävän pötsin ekana ja ihmettelevät, miksen saa otettua itseäni kunnolla niskasta kiinni. Samaa mietin minäkin. Miksi himoitsen suklaata, kun samalla haluaisin näyttää muulta kuin turvonneelta laiskiaiselta? Miksi tahdon herkkuja, kun farkunkaulus puristaa jo nyt ikävästi ja joudun ostamaan kokoa 44 tai 46. Se on muuten se vaatekaupan isoin koko: jos tästä vielä kasvaisin, pitäisi asioida jossain matamiosaastolla.

Teinpä raskaustestinkin. Koska maha nyt on mitä on ja kilot nyt ovat mitä ovat. Menkkojakaan mulla ei ole hormonikierukan takia ollenkaan. Kuulemma noin 80 % sen käyttäjistä pääsee eroon kuukautisista ja näin mulle on käynyt. Mutta ilman kuukautisia ja ison mahan kanssa sitä alkaa väkisinkin miettimään, että "perskules, olenko mä paksuna muustakin kuin ylisyöntisyistä". Mutta ei, en ole raskaana.

Omituinen aamupala

Yleensä teen aamuisin pirtelön, mutta tänään sheikkeri oli pesussa ja kiire painoi päälle, niin nappasin pikavaihtoehdot mukaan. Omituista settiä ehkä, mut on tässä sentään proteiinia, rasvaa ja hiilareita :)

D-vitamiinia ja sinkkiä taistelussa flunssaa vastaan

Tuntuu, että joka toisella vähintään on joku flunssa. Välillä meinaa iskeä itseenkin, mikä saa mut aina tankkaamaan kunnolla vitamiineja. Otan arkisin 100 mg D-vitamiinia, lisäksi koneistoon menee sinkkiä joka päivä. Näillä eväin on tauti pysynyt poissa koko syksyn. Tuuria tai ei, ni jatkan.

Tänään on Xycling-päivä. Sykevyö unohtui kyllä harmikseni kotiin, mut ei haittaa!

Läski olen edelleen, paino ei ole tippunut. En stressaa aiheesta.

Uusi lelu: Polar M400

Mä rakastan tekniikkaa ja vanha sykemittari oli niin pahasti raappeutunut näytöstä, että tarvitsin uuden. Se näyttö oli edellisessä Polarissa ihan surkea ja meni nopeasti huonoon kuntoon. Silti päädyin tälläkin kerralla ostamaan Polarin, josko se kestäisi paremmin.

Polar M400 on ollut mulla nyt käytössä isänpäivästä saakka ja tykkään. Kyllä se motivoi liikkumaankin, kun se seuraa aktiivisuutta koko ajan ja näyttää, kuinka paljon päivän aikana on esim.  kertynyt askeleita.

Eilen olin Pt:n treenattavana. Oli rankkaa ja kivaa. Kehui voimakkaaksi ♡

Treeni sujuu, suklaa uppoaa

Olen urheillut mukavan aktiivisesti. Kolme kertaa viikossa  kuntokeskuksessa vähintään, lisäksi lenkkeilyä joka päivä rennosti. MUTTA paino ei putoa, koska ruokavaliossa olisi vielä siivottavaa. Juuri tänään tuli taas syötyä suklaata. Uaah.

Aktiivinen elämä on kuitenkin jo parempi kuin ei mitään, joten hyvä alku sekin:) Huomenna on taas personal trainerin kanssa treenit (sain neljä treenikertaa liittyessäni jäseneksi ja tuotuani kaverin samalla). Se PT on kyllä niin hurja mimmi, että ekan treenin jälkeen olin ihan ykä kurkussa. Hui!

Ryhmäliikunnasta hurmaantunut hyytyi bodypumpissa

Minä, kuka vannoin pitkään vain ja ainoastaan kuntosalilla käymisen nimeen, olen nyt innostunut ryhmäliikuntatunneista uuden kuntokeskuksen myötä. Selkeästi painojen nosto ei tuonut toivottua tulosta, joten hyvä vähän vaihdella repertuaaria ja käydä myös aerobista treenaamassa. Olen nyt käynyt tasaisesti 3-4 kertaa viikossa kuntoilemassa, lisäksi koiran lönköttelylenkitykset siihen päälle.

Eilen oli bodypumpin vuoro. Pitkästä aikaa siis. Hävetti kyllä, miten huonoon jamaan olen itseni päästänyt, kun tehot loppuivat ihan täysin joissain liikkeissä. Ne sarjat vaan ovat niin pitkiä, etten jaksanut tehdä samoilla painoilla kuin kuntosalilla olen tehnyt. Esimerkiksi hauiskääntöjä treenaan salilla useimmiten 10 kg painoilla/käsi, pumpissa otin eilen 5 kg kiekot tankoon ja loppui aivan totaalisesti habateho jo puolivälissä sarjaa. Sit piti vaihtaa 2,5 kg käsipainoihin ja silti tärisi loppua kohti. Muahah. Samoin askelkyykkyjä ja kyykkäyksiä tehdessä 2x5 kg oli aivan mun jaksamisen äärirajoilla. Hooverissa olin ihan raato varsin nopeasti, kylkihooverista puhumattakaan.

Silti oli hauskaa kyllä. Ja se tunti meni aika nopsaan. Nyt reisissä tuntuu, että jotain on tehty.

Kankku kipeänä spinningistä

Kiitos ihana aktiivinen lukija, kuka kyselit, miten menee. Sillä täältä pesee! :) Olen ollut vähän väsynyt bloggaamiseen, kun tuntuu, että urakka on hidas ja pudotettavia kiloja roppakaupalla. Myöskään mitään uutta jännää ei tunnu tapahtuvan, kunhan koitan tehdä ateria aterialta järkeviä valintoja. Enimmäkseen menee hienosti, välillä tulee ylilyöntejä. Vaakalukema on oikeastaan pysynyt melkolailla samassa, sen sijaan vaatteissa olen huomannut, että vähän olen päässyt kiristymään. Jeah!

Tein myös aika ison päätöksen viime viikolla. Vaihdan nimittäin kuntokeskusta, koska olen vähän puutunut tuohon edelliseen. Uusista tiloista, isommasta kuntosalista ja kattavammasta ryhmäliikuntavalikoimasta saa kivaa pientä kipinää urakkaan. Toki tiedän, että painonpudotuksessa ruokavalio on avainasemassa ja liikunta on ihan kärpäsenroska siinä hommassa. Mutta tukee se kuitenkin yleistä hyvinvointia ja jaksamista normiarjessa, joten ei paha. Liityin siis uudestaan Sats Elixian jäseneksi. Aina mä sinne jotenkin päädyn, olisikohan tämä nyt kolmas kerta jäsenenä ;) Poskettoman kallista hommaa kyllä, mutta tuhlaan mä paljon turhempaankin rahaa. Nyt oli joku kampanja, että sai liittyä ilmaiseksi (normisti maksaa 59 euroa) ja treenata marraskuun loppuun saakka veloituksetta, sen jälkeen homma kustantaa 69 e/kk. Töistä saan liikuntaseteleitä ja koska käytän palveluja kolmisen kertaa viikossa minimissään, niin ei se niin paha ole.

Eilen olin spinning-tunnilla (tai Elixiassahan se on Xycling) ja oli kyllä kovin kivaa! Syke nousi mahtavasti ylöspäin ja oli sellainen iloinen fiilis koko tunnin ajan. Ajattelinkin, että ehkä mä vauhditan vähän mun painonpudotusta noilla aerobisilla lajeilla. Ennen tuli käytyä vain kuntosalilla ja sehän on tietty hyvä juttu myöskin, mutta nyt yritän vähän monipuolistaa mun repertuaaria.

Mun uuteen aamupalaan olen kyllä kovin ihastunut. Siihen tulee heraproteiinijauhetta, vettä, pellavansiemeniä, OptiMSM-jauhetta, marjoja, pieni banaani ja chia-jauhetta. Erinomainen makukombo ja pitää nälkää todella hyvin ja pitkään.

Smoothie + heraa aamupalalla

 Mun ruokavalion ryhtiliike sujuu erinomaisesti. Yritän olla olematta täysin ehdoton, ettei taas lähde mässäämiseksi. Se oli ehkä mun ongelma esimerkiksi Dukan-dieetissä: jos ei KOSKAAN saa syödä jotain, niin sitä juuri alkaa tekemään mieli. (Joskin Dukanissahan on ajatuksena, että kun normaalipaino on saavutettu, ei ole enää noita kieltolistoja. Mutta koska en koskaan päässyt sinne asti, koin sen ongelmaksi.)

Nyt tähtään syöväni neljä kertaa päivässä. Aamupalaksi vetelen yleensä smoothien, johon laitan marjoja, vettä, heraproteiinijauhetta ja toisinaan banaanin. Päivän muut ateriat pyrin koostamaan siten, että niissä on paljon vihanneksia ja jotain hyvälaatuista proteiinia. Esimerkiksi tänään lounaslautasella on paistettua kesäkurpitaa ja herkkusieniä sekä uunissa paahdettua lohta. Mahdollisesti kuorin siihen kylkeen porkkanan.

Välipalana mulla on usein esimerkiksi kourallinen manteleita, proteiinijauhetta + vettä ja vaikkapa porkkanoita, koska ne ovat helppoa konttorirotan välipalaruokaa. Toimiston keksihyllyt on ollut helppo kiertää taas kaukaa. :)

Maitotuotteita en käytä tällä hetkellä juurikaan. Kokeillaan nyt sitten tätäkin. Eli ei rahkaa tai raejuustoa, niitä on ehtinyt syömään koko iän jo niin paljon, että tulee korvistakin ulos. Kahvimaidon pyrin korvaamaan kookosmaidolla tai jos koittaisi vaikka mantelimaitoa seuraavaksi. Tässäkään en ole ehdoton: jos kookosmaitoa ei ole ulottuvilla, niin kahviin voin lorauttaa hieman ihan normimaitoa. En mä siitä hajoa.

Olen nyt jatkanut tätä sellaiset parisen viikkoa (OH my, se on se Kriittinen Pari Viikkoa, jonka jälkeen aina yleensä into lopahtaa). Paino on tippunut parisen kiloa. Siis siitäkin huolimatta, että välillä on tullut herkuteltua vaikka pannukakulla, omenapiirakalla tai irtsareilla. Yritän siis syödä niin, kuin normaalipainoinen söisi. Ilman, että se ruokavalio on joku mörkö.

Ruokaremontti sujuu

Jummijammi, olen pysynyt hienosti ruokavaliossa. Kasviksia menee urakalla. Eilen kyllä meni listan ohi hieman, kun söin hieman pannukakkua hunajalla. Se sallittakoot: liian ehdoton ei saa olla :)

Proteiinia ja rehuja, siitä on painonpudottajan ateriat tehty

 

Pakkohan sitä on ottaa itseään niskasta kiinni, kun päälle mahtuvat vaatteet tuntuvat olevan kaapissa vähemmistö. Että hittoako mä mussutan epäsopivia ruokia ja leviän, kun en kerran viihdy kropassani tällaisena. Hetken saan nautintoa herkuista, mut kärsin kokoajan mun kropasta. 

Kuvista näette vähän osviittaa siitä, mitä syön tällä hetkellä. Koitan tehdä kerralla monta eri annosta valmiiksi, niin on sitten helppo lämmittää nälän iskiessä. Katsotaan, katsotaan... 

Viikonloppu sai ahmimaan

Mulla on mennyt mielestäni varsin kohtuullisesti ruokavalion kanssa. En ole noudattanut mitään varsinaista dieettiä, mutta lisännyt ruokavalioon kasviksia ja proteiiniä sekä kiinnittänyt huomiota rasvan laatuun. Liityin myös Kiloklubiin, jonne olen ahkerasti kirjannut syömisiäni. Vielä ruokavaliotakin paremmin liikkuminen on ollut hallinnassa: olen nyt käynyt jo lähes kolme kuukautta kuntosalilla kolmesti viikossa. Teen siellä kunnolla ja ahkerasti, aina maksimipainoilla ja liikkeisiin keskittyen. Tulostakin on syntynyt ainakin voimassa: painoja olen saanut lisättyä useampaankin liikkeeseen.

Kirjaan syömisiä Kiloklubiin. Tähtäimessä on saada noita palluroita vihreiksi joka päivä.

Mutta sitten tulee se Mutta. Nimittäin mulla on joku vinksahtanut näkökulma syömiseen ja se paljastui taas viikonloppuna. Mun mies lähti anoppilaan lasten kanssa koko viikonlopuksi. Itse en voinut mennä, koska olin sopinut jo paljon muuta. Heti, kun joku ei näe, alan miettiä, mitä söisin ja ruokavalio heittää häränpyllyä. Siis ihan tosissaan. Itse sain esimerkiksi töistä kuusi donitsia, jotka kaikki tuhosin yksin viikonlopun aikana. Siis K-u-u-s-i donitsia. Piti viedä perheelle ne, mutta eivät koskaan päätyneet lasten eikä miehen käsiin.

Ihan kuin sitten ei lihoa, jos syö salaa. Että se ei muka näy ulospäin, että ahtaa jotain tuollaista kurkusta alas ja vielä ihan järjettömiä määriä. Äsh. Siinä herkkuja ahmiessani kyllä tiedän, että en saisi toimia niin ja ettei se ole ollenkaan järkevää. Ja silti syön. Huono omatunto tulee vasta sitten, kun mättö on nielty.

Onneksi perhe tuli sunnuntaina takaisin ja paluu järkevään ruokavalioon on taas helpompaa. Tosin sanottakoot vielä, että liikuin kyllä viikonloppunakin: kävin molempina aamuina hölkkäämässä ja kuntosalillakin sunnuntaina. Myös tänään aamu alkoi hölkkälenkillä. Kivan reipashenkinen tapa aloittaa päivä.

Vaa'alle en ole nyt uskaltautunut ollenkaan. Tiedän kyllä lihonneeni, sillä vaatteet puristavat. Siitä johtuu myös tämä pieni blogihiljaisuuskin. Onneksi nyt ei ole hetkeen tiedossa mitään kokonaan itsekseni vietettävää viikonloppua, joten toivottavasti ruokapuolikin pysyy ruodossa. Lihaksia mulla on jo jossain tuolla laardin alla, vielä kun saisi kiristettyä löysät päältä pois.

Terveellisiä valintoja

 Kaikki se kura, mitä ahdan kurkustani alas, saa joskus seuraakseen myös astetta parempia valintoja. Vai mitä tuumitte mun työpöydän ääressä nautituista eväistä? Okei, ihan koko näkkäripakettia en kyllä vetänyt, mutta pari palaa päivässä :)

Kuvia kesä"kunnosta"

Kuntosalin jälkeen pikapose peilin kautta. Tässä näytän mielestäni ihan mukiinmenevältä, vissiin hyvät housut. Ja takki antaa ryhtiä omppuvartaloisellekin.

Eläimellistä hillumista.

Tytär, 4 v, otti meistä kuvan ;D (Hänen edukseen on sanottava, että tuo yllä oleva kuva on myös saman neidin ottama, joten osuu joskus kyllä maaliinkin).

Uusi kaloriton ja hiilihydraatiton tuttavuus: Shirataki-nuudelit

Olen lukenut useista blogeista Shirataki-nuudeleista ja törmännyt niihin mm. nettikaupoissa. Ne ovat ohuita, läpikuultavia nuudeleita, jotka on valmistettu vedestä ja konjac rotenista (Jamssijuuri). Yritin vähän etsiä näitä kaupoistakin, mutten onnistunut löytämään. Niinpä lopulta sain aikaiseksi ja tilasin netistä. Ja mä kun olen tällainen hurahtaja, niin tilasin samantien pahvilaatikollisen ;D

Nyt on kaksi Shirataki-nuudelilounasta takana. Ekan vedin ihan vain purkkitonnikalan kanssa töissä. Superhelppoa sapuskaa kyllä: ensin nuudelit huuhdellaan vedessä, sitten lämmitetään. Jotkut syövät kuulemma kylminäkin. Mä en oikein tykännyt pelkästään tonnikalasta ja näistä, sillä nuudelit itsessään eivät maistu oikeastaan yhtään miltään. Lisäksi ne haisevat ihan kamalilta, kun sen pakkauksen avaa. Jotenkin kalalta tai vastaavalta, yrh!

Seuraavaan lounaaseen pistinkin jo vähän yritystä mukaan. Wokkasin vihanneksia sekä paistoin kanaa ja sieniä mukaan. Sitten ripottelin sekaan reippaalla kädellä mausteita. Yllättävää kyllä, maistui ihan "Ihmisten ruoalta", eli voin suositella. Tärkeää myös laittaa tarpeeksi proteiinia ateriaan mukaan, koska Shirataki-nuudelit ovat lähestulkoon kokonaan kalorittomia eivätkä siten voi kauheasti nälkääkään pitää.

Hatunnosto ja lisäboostia laihdutuspillereillä

Olen nyt hyvällä tavalla ylpeä itsestäni. Olen useamman päivän syönyt hyvin, eli järkeviä juttuja ja huolehtinut, etteivät ruokailuvälit kasva liian pitkiksi. Olen juonut paljon vettä (ja liikaa Pepsi Maxia sekä kahvia, myönnän). Lisäksi olen nyt napsinut Konjak-tabletteja, joiden toivon tuovan vähän lisätehoa tähän hommaan. Edes jonkun pienen plasebo-vaikutuksen, jos saisi ;) Tiedä sitten, onko niistä mitään apua. Ainakin lompakko kevenee. Noh, okei, luultavasti jokin muukin, ainakin aineenvaihdunta tuntuu tehostuneen. Ramppaan vessassa useammin kuin ennen, toki juon aika paljon vettä. Ajattelin, että jatkan Konjak-tabujen napsimista ja tietysti tätä ruokavalion järkeistämistä ja tsekkailen tarkemmin noin viikon välein vaa'alla, näkyykö puntarilla muutoksia.

Eilen iski kyllä taas joku itseinhokohtaus mulle. Menisin ihan täydestä raskaana olevasta. Istuskelin siinä sohvalla telkkaria katsellen ja katse osui omaan mahaan. Vitsit, mikä kasa ihraa. Uaah. Hiljaa hiipien ylikiloja vaan on kertynyt ja sitten sitä havahduu siihen, että näyttää kaikissa kuteissa melkoiselta mammakasalta. Oh my.

Tosin samaan syssyyn ajattelin, että maailmassa on paljon mua isompiakin ihmisiä. Ja oikeasti isompia ongelmia. Ja sitten mä olen aivan murheissani, että "voivoivoivoi, mulla on iso maha". No mutta, tällaista se joskus on. Harvapa tuskin on täysin itseensä tyytyväinen ja näkeehän sen vaikka päällään, että ylikiloja on tälläkin mammalla sellaiset 20 ainakin.

Kerran lihava, aina lihava?

Otsikosta voitte päätellä, että ihan nappiin ei tämän daamin ruokaremontti ole mennyt. Omat ylikilot ahdistavat entistä enemmän ja ovat läsnä elämässä ihan kaikkialla. Pari viikkoa sitten olin esimerkiksi viettämässä mökkiviikonloppua naisporukalla, joista osan tunsin ja osaa en. Hävetti välillä hakea ruokaa, kun pohdin, päivitteleekö joku mielessään, että "taasko se syö" ja saunassa vertailin omaa kroppaa muiden kroppaan. Juhannuksena taas oltiin kyläilemässä miehen perheen luona, siellä yritin piiloutua säkkimäisiin vaatteisiin ja vältellä kaikenlaisia aihetta sivuavia keskusteluja.

Herääkin kysymys, että kun tämä asia on mulle näin suuri ja koska mä kerran inhoan tätä vartaloani, niin miksi en saa itsestäni sen vertaa irti, että sulattaisin nämä ylikilot? Voi kunpa tietäisin vastauksen.

Yritän olla suuremmin ääneen tätä asiaa päivittelemättä, koska en halua, että mun lapset perivät saman itsetunto-ongelman. Välillä jopa juttelen tyttärelle, että "näytänpäs mä tänään hyvältä" tai että "olen just sopiva tällaisena". Vaikka todellisuudessa mietin ihan muita juttuja. Olen myös sitä mieltä, että oman miehen kuullen ei ole hyvä dissata omaa kroppaa. Tokihan se näkee, millainen tuhti daami mä olen ja tietysti se tietää, etten tykkää kropastani yhtään. Mutta jos edes piirun verran saisi säilytettyä seksikkyyttä sillä, ettei ruoski itseään maahan liikakilojen takia.

Musta tuntuu, että mitä enemmän mä yritän laihduttaa, sitä vääriintyneemmäksi mun suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin menee. Suurimmat ylilyönnit, eli salaa ahmimiset, ovat yleensä juuri tapahtuneet mun noudattaessa jotain ruokavaliota. Että jos syö salaa, ei liho.

Jostain luin, että olisi hyvä opetella sellaista sallivampaa herkuttelua. Että antaisi itselleen luvan syödä jotain hyvää toisten läsnäollessa. Tällä hetkellä mua ihan totisesti hävettää mussuttaa yhtään mitään esimerkiksi duunikavereiden nähdessä. Luultavasti enemmistö ei sen kummemmin mun syömisiä mieti, mutta itselle se on iso peikko.

Joskus olen jopa miettinyt, pitäisikö mun käydä jollekin psykologille juttelemassa tästä. Että saisi jotain ajatuksia siihen, miksi mä suhtaudun ruokaan näin kummallisesti ja inhoan jokaista ylikiloa. Mutta jotenkin sekin tuntuu liioittelulta. Toiset kärsivät tyyliin työuupumuksesta tai niiden mies on ottanut ja jättänyt, läheisiä kuollut tai talo palanut - mä vaan syön liikaa, vatsa hölskyy ja housuista tursuaa sellainen ei kovin viehkeä pelastusrengas vyötärölle. Ehkäpä nyt kuitenkin vain yritän jotenkin omatoimisesti avata näitä lukkoja ja toivoa, että siinä samalla teen parempia ratkaisuja sen suhteen, mitä työnnän suustani alas. Ehkä se näkyy joskus vaa'allakin miinuslukemina.

Anteeksi siis radiohiljaisuus. On ollut pientä motivaatio-ongelmaa kirjoitella tänne, kun puntarilla ei ole ollut myönteisiä muutoksia ja muutenkin vähän hailakka fiilis. Yritän ryhdistäytyä! :)

Ahmintaa ja salasyöpöttelyä

Äsh, nyt on kyllä mennyt oikein urakalla penkin alle. Olen lipsunut kaikesta järkevästä ruokavaliosta, ahminut herkkuja lähipiiriltä salaa yms. Ihan tolkutonta touhua. Vaakalukemakin näyttää plussaa. Musta tuntuu, että mitä enemmän yritän laihduttaa, sitä enemmän mun suhde ruokaan häiriintyy ja paisun. ÄÄÄÄÄH. Vitsit kun löytäisin tähän jonkun viisastenkiven. Tekisin järkeviä valintoja nälkäisenäkin. Ja yksin ollessa. Tai ollessani yksin nälkäisenä.

Puuh.

Anteeksi blogihiljaisuus ja tämä synninpäästöni. Masentaa vain oma itsekurin puute.

(Mutta jos jotain myönteistä, niin tänään olen syönyt taas järkevästi ja eilenkin oikeastaan) :D

Reissukiloja ja same old sh#t

Mun lupaavasti alkanut "uusdukanismi" (eli Dukan-dieetin pariin siirtyminen jälleen kerran) sai vähän iskua, kun tehtiin kaupunkireissu. Matkalla kului paitsi alkoholia, myös jonkinsortin pubimättöä ja mitä nyt vaan kuraa sattui eteen osumaan. Kerran kävin jopa Starbucksissa kiskomassa kitusiin jonkun juoman, jossa oli kermavaahtoakin aimo annos päällä.

 Vaakalukemat olivatkin melkoiset reissun jälkeen. Jaiks! Tosin kasvattivat taas motivaatiota tarkkailla vähän syömisiään enemmän. Sellainen löysin rantein elely ei sovi mulle, tai sopii toki muuten, mutta näkyy sit vaa'assakin ja puristavina vaatteina.

 Että uuteen laskuun taas, jälleen kerran. Huoh... Mikäköhän siinä on, että vaikka kuinka tietää olevansa ylipainoinen ja ei viihdy kiloissaan, niin on vaikeaa noudattaa järkevää ruokavaliota.

Puuh!

11 asiaa minusta

Haastetta pukkaa... :)

Kiitoksia Merille haasteesta!

1. Haastetun pitää kertoa itsestään 11 asiaa.
2. Haastetun pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä heille, joita aikoo haastaa.
4. Haastetun pitää haastaa 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun tulee kertoa kenet on haastanut.
6. Ei haasteta uudestaan häntä, jolta haaste saatiin.

Tässäpä 11 asiaa minusta:

1. Olen 172 cm pitkä.
2. Painoindeksini on tällä hetkellä 29.1, joten olen lievästi lihava.
3. Minulla on hieman ongelmallinen suhtautuminen ruokaan: syön mm. salaa herkkuja toisinaan.
4. Olen kokeillut melkein kaikkia mahdollisia dieettejä, mutta ote alkaa aina joskus lipsumaan.
5. Tykkään käydä kuntosalilla, tosin voisin käydä siellä huomattavasti useamminkin.
6. Perheeseeni kuuluu mies, kaksi lasta sekä koira.
7. Teen koulutustani vastaavaa työtä ja tykkään duunistani.
8. Ajan pientä uudehkoa autoa, joka kuluttaa vähän bensaa.
9. Olen 30-vuotias.
10. Kahvia aloin kuitenkin juomaan vasta viime vuonna.
11. Olen koulussa Salatut Elämät -sarjaan.


Tässä ovat kysymykset joihin minun on vastattava:

1. Viimeisin ostoksesi (ei ruokaostos)?
 Ostin juoksupohjalliset, jotka tosin on tarkoitettu lenkkareihin, mutta itse ajattelin vuorata niillä hieman liian isot korkokengät sopivamman kokoisiksi.

2. Lempi elokuva?
Saksikäsi Edward on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.

3. Mihin olet tyytyväinen omassa elämässäsi?
 Mulla on vakkarityö, hyvä mies, kaksi enimmäkseen hyvin käyttäytyvää lasta ja tottelevainen koira. Meillä on kiva talo, joka ostettiin hyvään aikaan kymmenisen vuotta sitten. Enää ei saisi vastaavaa samalla hinnalla.

4. Kaksi asiaa joista et voisi koskaan luopua?
 Jos nyt ihan esineitä ajattelee, niin pesukone ja tiskikone ovat kyllä melkoisen must.

5. Jos saisit valita niin minne matkustaisit, mikä maa se olisi?
 Australiaan. Haluaisin kovasti sinne vielä joskus...

6. Lempi ruoka?
 Tonnikala-pinaatti-lasagne on kyllä hyyyyyväääääää. Just nyt välttelen kuitenkin hiilareita parhaani mukaan, joten just nyt valitsisin vaikka jonkun runsaan salaatin lihalla, kananmunilla yms.

7. Lempi vaatteesi?
 Mulla ei ole yhtä lempivaatetta, mutta tykkään ylipäätään sellaisista vaatteista, jotka eivät purista ja näyttävät hyviltä. Vatsaa en halua korostaa, sillä siitä en tykkää yhtään.

8. Kuvaile tämän hetkistä mielialaasi värillä.
 Just nyt tulee mieleen joku haalea sininen. Viime yönä lapset valvottivat, aamulla he kiukuttelivat ja työmatkalla viedä onnistuin kaatumaan suojatielle.

9. Puhelimesi merkki ja malli.
 Samsungin joku älyluuri, ei pysty muistamaan mallia. Muutaman vuoden vanha.

10. Tennarit, sandaalit, saappaat vai paljaat varpaat?
 Tennarit. En tykkää paljaista varpaista... :D

11. Mitä aiot tehdä tänä kesänä?
 Enimmäkseen töitä, koska mulle ei ehdi kertymään kunnolla lomaa ennen kesää. Mutta vietämme kyllä perheen kanssa runsaan viikon Espanjassa.

Tässä vaiheessa vähän lusmuan, eli EN haasta 11 blogia. Mut haastan seuraavat blogit vastaamaan minun kysymyksiini. Klikkaamalla linkkiä pääset lukemaan suosikkiblogejani.


http://thelittlethingsblog1.blogspot.fi/
http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/


Kysymykset joihin toivon vastausta ovat:
1. Lempidrinkkisi?
2. Mistä biisistä tulet hyvälle mielelle?
3. Paras TV-sarja?
4. Miten voit tänään?
5. Millaisia unia näit viimeksi?
6. Paras kauneuskikkasi?
7. Oletko joskus ollut ihastunut/rakastunut? Kerro siitä.
8. Paras rantalomakohde?
9. Onko sinulla vakioruokaa, jota tilaat aina ravintolassa?
10. Milloin itkit viimeksi? Miksi?
11. Mistä olet onnellinen juuri nyt?

Melkein kuperkeikkaa koroilla

Nämä korot ovat syyttömät päivän episodiin. Nyt jalassa olevat piikkikorkoiset kipittimet sen sijaan saivat allekirjoittaneen pienesti punastumaan.

Jeps. Äsken kipittelin kaupungilla korkeissa koroissani, tyylikkäästi Ray Banit silmillä, keväisen värikkäässä trenditakissani. Tuuli tuiversi hiuksia, linnut lauloivat, asfaltti tuoksui. Kuorma-auto pysähtyi suojatien eteen ja lähdin hiukset hulmuten ylittämään tietä. Korko osui jotenkin suojatien korotukseen siten, että se taittui taaksepäin, tasapaino petti ja tämä trenssitakkinen Ray Ban -nainen levisi ihan totaalisesti katuun siihen pysähtyneen kuorma-auton eteen. Siihen kuulkaa vaan mätkähdin. Muualle ei sattunut, paitsi kolahti kyllä hippusen verran itsetuntoon ;) Nousin ylös kyllä salamannopeasti ja hipsin siitä pois leveä hymy naamalla, koska oli se nyt kyllä NOLOA.

Just lähtiessä olin sanonut, että "oi voi, mä niin tykkään käyttää korkokenkiä ja osan kanssa on oikeasti helppo kävelläkin".

Muahahaaa. Tänään varmaan hymyilyttääkin sit loppupäivän... :D

Treenihousut kuin miehen kalsarit

Muahahahaaaa! Ostin KappAhlista itselleni kuvan treenipökät, koska ne olivat niin kivan pirtsakat ja raikkaat (ja alessa, miksiköhän?) ;) Pöksyt olivat mulla jalassa kuntosalitreenin jälkeen. Mies ei meinannut saada niistä katsettaan irti eikä niinkään mistään kivasta syystä, vaan kuulemma näyttävät ihan miesten pitkiltä kalsareilta. Ja juu, nappasin kuvat. Myönnettävähän se on, etteivät ehkä ihan nätimmästä päästä ole ;) Että jos ensi kerralla vaikka jotain vähän pidempää toppia päälle, kun ei tuo ahteri ihan paraatikunnossa ole vielä pariinkymmeneen kiloon... ;)

Hyvä fiilis näkyy

Tässä perheenäidin "arkieleganssia": paljetteja sen olla pitää ;)

Pientä panostusta kylppärissä.

Mulla on jotenkin kauhean kiva ja energinen olo. Kevät on kaunis (vaikka välillä ripsii vettä), töissä on kivaa, kotona on kivaa, mies on kiva, harrastukset on kivoja, elämä on kivaa :) Ylikilot eivät ole kivoja, mutta niistäkin toivottavasti pääsen hissukseen eroon.

Siitä olen kovin iloinen, että mulle ei tuota vaikeuksia juoda vettä tarpeeksi. Kun aina laihdutusjutuissa sanotaan, että MUISTA juoda tarpeeksi. Moni valittaa, ettei vettä vaan millään kulu ja voivoivoi. Itselläni on aina ihan jäätävän kokoinen tuoppi työpöydällä ja kotona samoin, tulee litkittyä ihan reippaasti siitä päivän mittaan. Tosin sen tuloksena ravaankin sitten myös vessassa koko ajan. Duunikamut varmaan ihmettelevät, että mikä tuota vaivaa ;)

Sama paita, kaksi lookia

 

Oon niin ihastunut kuvan paitaan, jonka ostin jostain teinirytkyliikkeestä (olisikohan ollut Gina Tricot). Se on takaa läpinäkyvä, mutta toki mulla on siinä päällä jotain. Tulee aina matkakuume, kun pitää sitä päällä... :)

Onneksi tänä vuonna on luvassa matkojakin, niin ei tarvitse haaveilla niistä vain paidan kautta. Keväällä olen lähdössä kaupunkireissuun ja loppukesästä rantalomalle pesueen kanssa. Uu jea! Ihan varsinaisessa bikinikunnossa en kyllä taida olla silloin rantareissulla vielä, mutta jos edes viitisen kiloa kevyempänä. Toivotaan!

Viikonloppuna lipsuttu, muuten sujuu

Hyvin menee ja antaa mennäkin! Proteiinia menee kurkusta alas ja se pitää ihanan kylläisenäkin. Vuorottelen proteiini ja proteiini+kasvis-päivien välillä, tulosta syntyy ja olo on jotenkin hoikempi. Tosin tunnustan, että viikonloppuisin en ole noudattanut dieettiä vaan syönyt perheen kanssa samaa ruokaa. Mitään mässäilyä ei ole kuitenkaan tullut eikä leipääkään esimerkiksi ole mennyt yhtään.

Josko sitä kohta uskaltautuisi ihan oikeasti vaa'allekin astumaan... :)

Dukan-dieetillä kilot karisee

En voi syödä sitä, mutta voin piirtää siihen. Nimim. Halvat huvit

 

Kyllä se vaan on myönnettävä: jos haluaa kiloistaan eroon ja on tällainen mässäilyyn taipuvainen makuri, lienee Dukan-dieetti yksi parhaimmista tavoista ylilaardien pudottamiseen. Jatkan vielä hyökkäysvaihetta, eli silkkaa protskua vetelen ja olo on jo alkanut keventyä kivasti. Ajattelin astua vaa'alle perjantaina ja katsoa, mikä meininki. Toivottavasti hyvä meininki.

 

Dukan-dieetti Vol. 2

Tästä se (taas) lähtee. Nyt toinen päivä Hyökkäystä menossa ja hienosti menee.

Nyt olen kerännyt taas motivaatiota ja kroppa-ahdistusta tarpeeksi, että jaksoin lähteä karistamaan kiloja Dukan-dieetin opeilla. Eilen aloitin proteiinipäivällä ja jatkan niitä yhteensä kuusi päivää. Ohessa kuva suunnitelmasta, jonka mukaan voisin painaa jo ensi elokuussa parisenkymmentä kiloa vähemmän! Toivottavasti hyvä flow pysyy ja kiloja karisee.

Alku oli ainakin lupaavaa, kun nesteet ja pöhötys lähtivät liikkeelle jo yhdessä päivässä. Aamulukema vaa'alla oli reilun kilon vähemmän kuin eilen.

Vatsalihashaastettakin olen hienosti tehnyt, wuhuu! Tosin sen kohdalla olen alkanut miettimään haasteen miellekkyyttä, sillä mulla on ollut ihan sairaan kipeät niskat sen aloittamisen jälkeen. Siis niin kipeät, että särkylääkkeitäkin olen joutunut kiskomaan ja venyttely ei auta. Täytyy katsoa, mihin suuntaan homma kehittyy ja pitääkö esimerkiksi vatsalihassarjoja tehdä useampia pitkin päivää eikä kerralla koko jäätävän pituista settiä.

Iloista viikonloppua, nyt sulatellaan kiloja!

Farkut kiristää --> aamuhölkälle

Olkoot tekosyy tai ei, niin en ole flunssan takia varsinaisesti noudattanut dieettiä. Toisinsanoen, en ole harrastanut ylensyöntiä (paitsi sunnuntaina brunssilla, joka jäikin sitten päivän ainoaksi ruokailuksi), mutta en ole myöskään keskittynyt järkevään syömiseen. Paino on pysynyt samassa. Se lieneekin mun kropalle luontevin paino, se "oma paino", joka pysyy siinä, jos syön kuten luontevalta tuntuu. Ja kun haluan pudottaa tuota painoa, pitää oikeasti vähentää syötyjen kaloreiden määrää.

Aamulla herättyäni olin kiskomassa housuja jalkaan, jotka yllätyksekseni vähän kiristivät. Siinä tovin tuskailtuani päätin, että pah, mun joka-aamuinen koiran kanssa tehty kävelylenkki saa välillä muuttua hölkkäämiseksi. Ehkä pieni sykkeenkohotus tehostaisi mun kutistumisprojektia. Joten ei muuta kuin tossua toisen eteen ja eteenpäin lönkytellen vähän aamukuuden jälkeen. Kuntohan oli ihan mallia rapa tämän pitkään jatkuneen flunssakierteen takia, mutta kumminkin. Teki hyvää ja aion ottaa uusiksi. Jos kerran joka tapauksessa olen aamulla ulkona lenkittämässä koiraa, niin sama se, vaikka vähän ottaisi hölkkäaskeleitakin siinä. Mä kun en edes hikoa kuin pieni sika, niin ei tarvitse varata mitään suihkuaikaakaan.

Varovaista treeniä olen siis ottamassa takaisin ohjelmistoon. Tänään on vatsalihashaasteen kolmas päivä, eli pientä keskivartalotreeniä ja ajoittaista hölkkäämistä. Salille ajattelin mennä rehkimään viimeistään loppuviikolla tai sitten, kun tämä suurin tukkoisuus lähtee.

Musta nyt ei ehkä mitään luontokuvaajaa saa,...

... mutta onnistuinpa kuitenkin ikuistamaan suloisen oravan.

Se nyt ei mitenkään liity mun ruokaremonttiin, hyllyvään mahaan tai ajoittain ilmenevään ahmimiseen ja salasyömiseen. Tai hei, liittyyhän: toi oravakin syö kuvassa! ;)

Pusuja ihanaiset lukijoilleni!

Tervehenkistä lauantaichillailua: 30 päivän vatsalihashaaste ja vihreää savea (sekä LIIAN lyhyt mekko)

Ostin tämän paloautonpunaisen mekon kirpparilta parilla eurolla sovittamatta sitä. Meeeeeeelko lyhyt, etten sanoisi. Siitä syystä en olekaan poistunut tässä mekossa kodin seinien ulkopuolelle. Katsotaan sitten, kun kiloja on merkittävästi vähemmän.

Dieettituristi ja kaikesta innostuja lähti nyt sitten tähän(kin) hömpötykseen mukaan eli 30 day AB challenge. Kyseessä on siis kolmekymmentä päivää kestävä "haaste", jossa tehdään vatsalihaksia kasvavin määrin. Mikään avain onneenhan tämä ei ole, eli tarkoituskaan ei ole, että treenaan kuukauden kerran päivässä jokusen minuutin kerrallaan ja sitten mulla on kasipäkki. Mutta jos nyt edes antaisi lähtölaukauksen terveellisten elämäntapojen noudattamiseen ja ylläpitämiseen. Eka "treenipäivä" meni ainakin hyvin, eli 15 istumaannousua, 5 puristusta, 5 jalkojen nostoa (joita tosin tein epähuomiossa 10) ja 10 sekunttia lankkua.

Tämä ah niin herkullisen värinen juoma etualalla on kuravettä! Ja mä kiskon sitä kurkusta alas! Hullu nainen! Eli siis vihreää savea, jota sekoitetaan yksi teelusikallinen veteen. Sen annetaan seisoa 5 minuuttia, jonka jälkeen tuo kuravesiosuus juodaan. Pohjalle jäänyttä savea ei juoda. Ostin pussin luettuani useammastakin lähteestä, että tekee kropalle hyvää ja se näkyy muun muassa villinä hiustenkasvuna. Joten sitä odotellessa :) Ei onneksi edes ole pahaa, vaikka ulkonäkö onkin mitä on. Mulla on tämä ollut kaapissa jo reilun kuukauden, mutta en ole muistanut juoda sitä kuin jokusia kertoja. Ensi viikolla ajattelin roudata pussin työpöydälle, jos sitten muistaisin sen olemassaolon paremmin. (Ja jos ei muuta, niin saanpahan ainakin hullun maineen duunissa, hihihi).

Melkein terve influenssasta: josko pian salille?

Influenssa on pitänyt otteessaan kolmisen viikkoa ja edelleen on tukkoinen olo. Mutta jotain myönteistä kuitenkin: olo alkaa olemaan jo melkein ihmismäinen. Ehkä mä uskallan pian taas alkaa liikkumaan.

Muu perhe kyllä sairastelee vielä. Poika on jo melkein tervehtynyt, mutta mies kaatui eilen illalla sänkyyn 39-asteen kuumessa. Oh shit.

Hyviä uutisia: ei rintasyöpää!

Tuijotin hissinovia lievän pakokauhun vallassa mammografian jälkeen.

Olen jo pitkään pelännyt, että rintasyöpä on pesiytynyt mun rintoihin. Että tämä vaarallinen sukurasite on jo ottanut mut otteeseen. Valvonut välillä öitä ja tunnustellut mahdollisia patteja pitkin päivää. Lopulta päätin, että pakkohan tämä homma on nyt tsekata. Että jos siellä jotain kamalaa onkin, niin hyvä se on löytää ajoissa. Joten tieni vei tänään mammografiaan ja rintojen ultraäänitutkimukseen. Ja voi pojat: tuli hyviä uutisia! Ei muutoksia rinnoissa, kaikki näyttää olevan kunnossa! Olen niin onnellinen :) Saattaa olla, että vaikka en normaalisti juo kuohuviiniä, niin ehkä nyt voisi pienen pullollisen sitä ostaakin. Ihan vain juhliakseen ja arvostaakseen elämää entisestään.

Mitä ruokaremonttiin tulee, niin nyt taas vaakalukemat jumittaa. Enimmäkseen olen syönyt fiksusti, MUTTA töissä on keksejä melkoisen helposti saatavilla ja niitä kyllä on eksynyt suuhun. Sinänsä aivan järjetöntä, koska eivät ne edes ole järin hyviä ja jo yhdessä Domino-keksissä on kai ihan iloisesti kaloreita.

Influenssa pitää edelleen otteessaan. Taidetaan mennä jo kolmatta viikkoa näin, bläh! Mutta ehkä tämä tästä pian lähtee pois, luulisi ainakin. Jos ei muuta, niin onpa tullut ainakin tuettua nenäliinateollisuutta viime aikoina :)

Proteiinipitoista aamupalaa

Ha, on siinä aamupalapurkilla kokoa! Ostin nimittäin tuollaisen Protein 3 Phase -proteiinijauhepurkin, jolla on kokoa massiiviset 4 kg. Piti tilata vain kilon purkki, mutta laskeskelin hintoja ja totesin, että tulee paaaaaljon halvemmaksi ostaa isompi. Sitä en kumminkaan ajatellut, kuinka kauan tällainen jättiXXXXXXXL-pakkaus kestää. Nyt olen jo useamman viikon vedellyt aamupalaksi kaksi kauhallista pulveria ja kasan vettä, eikä pinta ole laskenut purkissa yhtään. :)

 

Olen kyllä kovasti tykästynyt tällaiseen aamupalaan, koska tuntuu, etten ehdi oikein syömään aamuisin kunnolla. Ennen join juotavan jogurtin työmatkalla, joskus aikoinaan söin kaurapuuroa ja raejuustoa. Se on kyllä ihan hyvää, mutta duunissa keittely ei kovin helposti onnistu eikä huvita myöskään. Proteiinilitku on helppo kippaista naamaan samalla töitä tehden ja se pitää mahan tyytyväisenä pitkälle. Lounasaikana ei  välttämättä vielä edes ole nälkä, mutta hyvin kumminkin on aina maistunut.

Huomenna on jännä päivä, kun käyn siellä mammografiassa ja rintojen ultraäänitutkimuksessa. Melko kuumottavaa. Toivon hyviä uutisia ja pelkään pahoja. Pitäkäähän peukkuja!

Rintasyöpäpelko

 

Ehkä osa lukijoista muistaakin, että mun suvussa on melkoisen suuri syöpärasite. Naisilla on paljon rintasyöpiä, viimeksi diagnoosin sai mun äiti runsas vuosi sitten. Hän taisi taudin selättää ainakin toistaiseksi, mutta jäi siitä sellainen pelko pyllyssä -olo varmasti hänelle itselleen ja koko lähipiirille.

Mulla on ikää "vasta" 30 vuotta, mutta varasin kuitenkin ajan mammografiaan ja rintojen ultraäänitutkimukseen. Nimittäin pelkään ihan tosissani, että tuolta tissiosastolta löytyy joku pommi. Mitään pattia en ole löytänyt, mutta mulla rinnat tuntuvat sellaisilta paukuraisilta muutenkin, eli mitään pattia en varmaan edes löytäisi, vaikka siellä sellainen olisi. Lisäksi mua välillä nipistää rinnoista, joten ainahan sitä pelkää pahinta. Mä olen liian kallisarvoinen mun perheelle, joten pakko päästä tutkimuksiin ja jos sieltä jotain kamalaa löytyy, niin lähteä taistoon hyvissä ajoin.

Eli torstaina on "tuomiopäivä". Toivokaamme, että mitään poikkeavaa ei löydy. Että voin elää jatkossakin huoletonta elämää pelkästään kiloistani stressaten. 

Jääkiekkoa ihan yleisfiiliksen vuoksi ;)

 

Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Tämä pirun influenssa on vetänyt melko matalaksi mun energiatason ja arki on ollut lähinnä töistä selviytymistä ja sohvalla koomaamista. Puuh! Nyt alkaa kai vihdoin vähän helpottaa, vaikka edelleen yskin ja on veto pois. Olen jo alkanut miettiä, että mahtoiko olla sikainfluenssa vaiko ihan "tavallinen" influenssa. Pirullinen tauti anyway eikä kyllä mieli tekisi sairastaa moista uudestaan.

Nyt meitsi, kuten varmaan noin viisi miljoonaa muutakin suomalaista, seurailen meneillään olevaa Suomi-Ruotsi-jääkiekko-ottelua. Eipä sillä, että sen lopputulos mua nyt niin kauheasti kiinnostaisi, mutta pieni "ryhmäpaine" ajaa seuraamaan ;) 

Paino ei vielä(kään) ala seiskalla, mutta sinne suuntaan olen menossa. Hiljaa, hiljaa, hiljaa. Mutta kumminkin. Itsetuntokin on kropan suhteen jotenkin parempi, kun olen päässyt vähän kutistumaan. Vielä kun pääsen liikkumaan tämän saakelin taudin jälkeen, niin whoa. Tulosta syntyy! 

Influenssan kourissa edelleen

Ajatella, maanantaina iskenyt influenssa on pitänyt nyt otteessaan viikon. Nyt ei tosin enää ole kuumetta ja pystyn tekemään muutakin kuin makaamaan, mutta olo on varsin raihnainen edelleen. Pää ei toimi kunnolla ja kävely muistuttaa paikoitellen Ozzy Osbournen liikkumista, eli melkoista valumista paikasta toiseen. Puuh! En suosittele influenssaa hankkimaan. ;)

Mutta jos jotain positiivista, niin vaaka on taas ystävä. En ole oikein saanut syötyä mitään, kun ei ole vain uponnut. Taisin viime viikolla syödä yhden lämpimän aterian. Muihin tuli stoppi heti ekan haarukallisen jälkeen: ei vain mennyt alas. Söin siis minimaalisen vähän ja pääasiassa kylmiä juttuja, parhaiten maistui rahka, jossa oli kiiviviipaleita ja joskus banaania.

On jotenkin laihempi olokin, vaikka tuhti tyttöhän mä edelleen olen.

Töissä jengi ihan aiheestakin varmaan hieman välttelee kontakteja mun kanssa, pelkäävät vissiin sikainfluenssaa. Tiedä sitten, oliko tämä sitä vaiko ihan "tavallista" influenssaa.

Fyysistä rasitusta välttelen tässä siihen asti, että olen taas kunnossa. Sitten aion suunnata jälleen kuntosalille, se tuntuu olevan se mun juttu. Tykkään nostaa rautaa ja laittaa lihakset tärisemään. Tai ehkä pitäisi sanoa "lihakset", mutta anyway ;)

Saakelin influenssa

Täällä sohvalla lojun, koska tauti on vienyt kaikki mehut. Eilen oli 39 astetta kuumetta :/

Mielensäpahoittaja juhlimassa

Huh, olipa eilen ilta! Vietimme aikaa työkavereiden kanssa ja oli todella kivaa. Enimmäkseen join dieetticolaa, tosin venyin yhteen alkoholilliseen ja yhteen alkoholittomaan drinkkiin. Nauru raikasi ja poskipäät nytkyivät. Mutta SITTEN yksi mun työkavereista kysyi, että "Jaajaa, meinaatko kohta taas jäädä äitiyslomalle?". Mä tulkitsin sen omasa mielessäni niin, että näytän siltä ja että ovat porukalla pohtineet, että mun muhkumaha näyttää raskausmahalta. Pääsin siitä tilanteesta kyllä suht hienosti pois, mitä nyt ketutti ihan kympillä ja fiilikset lässähtivät aika tehokkaasti. Myöhemmin seisoskelin jossain ko. työkaverin vieressä ja päätin nostaa kissan pöydälle. Sanoin, että en tykännyt kommentista ja koin sen arvosteluna mun linjoja kohtaan. Sanoin sen ihan nätisti, mutta yllätyksekseni kyyneleet kohosivat silmiin ja yllätin meidät molemmat. Hän ei kuulemma ollut tarkoittanut sitä niin vaan lähinnä vain heittänyt jotain huonoa läppää. Mä taas olen niin kroppatietoinen ja ahdistunut omasta vyötärönseudusta, että otin sen solvauksena.

Meillä duunissa on myös ollut sellainen kulttuuri työntekijöiden kesken, että toisten vyötäröitä tsekkaillaan ja sitten porukoissa pohditaan, onko joku raskaana. Siksikin se tuntui ilkeältä, kun ajattelin heidän miettineen tätä.

Ehkä eniten tilanne kyllä osoitti mulle mun kroppainhon mittasuhteista. Pitäisi pystyä vain kuittaamaan moiset huumorilla tai olla ottamatta niitä heti itseensä. Toisaalta homma teki hyvää: syömiset ovat todellakin pysyneet hallinnassa. Jutta G:n sanoin: "Jos herkuttelee, ei voi valittaa kiloista".

Tuo työkaverikin pyysi nopeasti anteeksi. Sanoi myös, että hienoa, kun otin asian puheeksi ja päätin selvittää sen. Etten jäänyt hautomaan sitä tms. Enkä usko, että hän kysyy enää koskaan yhdeltäkään naiselta, mahtaako hän olla raskaana. Oli se sen verran traumatisoituneen oloinen ;)

Mässyttämällä saa vain vatsakipuja

Viime viikonloppuna vierailimme kaksissa juhlissa, vietimme yön kylpylähotellissa ja söimme vähän mitä sattuu. Juhlissa piti tietty syödä posket pullollaan herkkuja ja ruoka-ajat olivat itsellä vähintäänkin epäsäännölliset. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin ihan jäätäviin mahakipuihin. Ajattelin, että nytkö iski vatsatauti ja ounounounou! Niiden kanssa kärvistellessä hiipi mieleen, että tällä SAATTAA olla jotain tekemistä syömisten kanssa.

Nyt eletään tiistaita ja olen taas syönyt vähähiilihydraattivoittoisesti. Ei voi kutsua karppaamiseksi, koska en pelaa rasvan kanssa kauheasti ja hiilareitakin saattaa mennä päivässä enemmän kuin "laki" sallii. Mutta siis tällaista tervettä syömistä. Eikä ole enää sattunut mahaa.

Työkaverin muuten innostin Dukan-dieetille. Nyt se on vetänyt tiukkaa hyökkäyslinjaa uskomattomat 10 päivää. Ehkä saan itsestäni taas kunnolla irti, jos hän laihtuu merkittävästi ;) Jos en, niin jatkan tällä hiilareiden vähentämisellä.

Ajatuksia omasta ajasta

Hoitovapaalla tuntui perustellummalta käydä iltaisin liikkumassa, kun oli jo ollut koko päivän lasten kanssa muutenkin. Mutta nyt vietän jo päivät töissä, joten tuntuu hurjalta lähteä illalla vielä salille. Tosin itse tähtään käyväni siellä pari kertaa viikossa, mikä ei kyllä ole mahdottomuus millään saralla. Kun vaan saa itsestään irti, eivät lapsetkaan varmasti huomaa niin kauheasti kaivata hoitopäivän päälle: saavat kuitenkin olla kotona toisen vanhemman kanssa.

Pohdin edelleen, olisiko mulla varaa ottaa Fustra-valmentaja tukemaan mun treenejä vai jatkaisinko ihan perinteisellä kuntosalihuhkimisella. Fustraa puoltaisi se, että tulisi ainakin tehtyä säännöllisesti ja kunnolla, koska siitä maksaa ihan sairaasti ja vierellä on ammattilainen ohjaamassa. Toisaalta omatoimisestikin treenaamalla saa tuloksia irti ja niillä säästyneillä rahoilla voisi sitten vaikka matkata jonnekin lämpimään saavutettuaan bikinikunnon ;) Tosin rahaa ei kyllä koskaan tunnu olevan ylimääräistä, valuu kuin hiekka sormien välistä, oli sitä sitten tosi vähän tai aavistuksen enemmän. Että en mä vaan kanssa tiedä. Pohdiskelen asiaa ja tsekkailen vähän, mitä tilillä tapahtuu.

Suuri vaakahuijaus: melkein -20 kg

Siirsin vaa’an yläkerrasta alakerran kylppäriin. Yllätys oli melkoinen, kun astuin vaa’alle ja se näytti lukemaa 68 kg. Tietysti tiesin, että paikkaansahan se ei voi pitää, koska A) melkein -20 kg varmasti näkyisi jossain eikä TODELLAKAAN jäisi multa tai keneltäkään muulta huomaamatta ja B) vielä samana aamuna se näytti 20 kg enemmän. Mutta silti mä seisoin siinä vaa’alla tovin ja katselin ihaillen sitä lukemaa. Ajatella, 68 kg. Joskus se vielä näyttää ihan oikeaa lukemaa, kun siihen näytölle piirtyy punaiset numerot lukemassa 68. Mutta sitä odotellessa toki siirsin sen paikkaa ja totuus oli taas melkein 20 kg enemmän, mut anyway! Näistä lukemista on vain suunta alaspäin!