Olen nyt hyvällä tavalla ylpeä itsestäni. Olen useamman päivän syönyt hyvin, eli järkeviä juttuja ja huolehtinut, etteivät ruokailuvälit kasva liian pitkiksi. Olen juonut paljon vettä (ja liikaa Pepsi Maxia sekä kahvia, myönnän). Lisäksi olen nyt napsinut Konjak-tabletteja, joiden toivon tuovan vähän lisätehoa tähän hommaan. Edes jonkun pienen plasebo-vaikutuksen, jos saisi ;) Tiedä sitten, onko niistä mitään apua. Ainakin lompakko kevenee. Noh, okei, luultavasti jokin muukin, ainakin aineenvaihdunta tuntuu tehostuneen. Ramppaan vessassa useammin kuin ennen, toki juon aika paljon vettä. Ajattelin, että jatkan Konjak-tabujen napsimista ja tietysti tätä ruokavalion järkeistämistä ja tsekkailen tarkemmin noin viikon välein vaa'alla, näkyykö puntarilla muutoksia.
Eilen iski kyllä taas joku itseinhokohtaus mulle. Menisin ihan täydestä raskaana olevasta. Istuskelin siinä sohvalla telkkaria katsellen ja katse osui omaan mahaan. Vitsit, mikä kasa ihraa. Uaah. Hiljaa hiipien ylikiloja vaan on kertynyt ja sitten sitä havahduu siihen, että näyttää kaikissa kuteissa melkoiselta mammakasalta. Oh my.
Tosin samaan syssyyn ajattelin, että maailmassa on paljon mua isompiakin ihmisiä. Ja oikeasti isompia ongelmia. Ja sitten mä olen aivan murheissani, että "voivoivoivoi, mulla on iso maha". No mutta, tällaista se joskus on. Harvapa tuskin on täysin itseensä tyytyväinen ja näkeehän sen vaikka päällään, että ylikiloja on tälläkin mammalla sellaiset 20 ainakin.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Totta sekin ettei paino tai ylipaino ole elämän suurin ongelma. Ystäväni laihtui 20 kg syövän vuoksi ja taistelee hengestään. Enää ei tarvitse murehtia ylipainoa. Silti olisi kivaa viihtyä omassa kropassaan vaikka se onkin pieni ongelma tässä maailmankaikkeudessa :) jos saisi käännettyä ne ällöfiilikset motivaatioksi ja tsempiksi ja muulloin yrittäisi pitää itsestään sellaisena kuin on. Tätä itse opettelen. Tsemppiä ja iloa sinulle, t. Fredrika, toinen mammamahanen
VastaaPoistaKiitos Fredrika! Mukavaa, että saa tukea ja kannustusta :) On ollut tämä blogikin vähän retuperällä tässä ja silti löytyy välillä ihania ihmisiä, jotka jättävät palautetta. Toivottavasti ystäväsi saadaan pian kuntoon, pidän hänelle peukkuja. Juuri näitä juttuja miettii välillä, kun rypee omassa itseinhosuossaan löysän vatsan takia. Että onko se nyt NIIN vakavaa, että kannattaa sen takia ahdistua. Toki ihan terveydellisistäkin näkökulmista kilot pitäisi saada kuriin, ettei niiden takia sairastu.
PoistaAurinkoa sullekin :)