Influenssa on pitänyt otteessaan kolmisen viikkoa ja edelleen on tukkoinen olo. Mutta jotain myönteistä kuitenkin: olo alkaa olemaan jo melkein ihmismäinen. Ehkä mä uskallan pian taas alkaa liikkumaan.
Muu perhe kyllä sairastelee vielä. Poika on jo melkein tervehtynyt, mutta mies kaatui eilen illalla sänkyyn 39-asteen kuumessa. Oh shit.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)