Ihmeellistä kyllä, joulu ei tuonut ollenkaan lisäkiloja. Oh my. Olo on jotenkin niin tuhti, että olin aika varma kiloja rapisseen lisää. Aikalailla plusmiinusnolla. Tosin tuhdissa kunnossa olin kyllä jo ennen joulua, vaatteet eivät istu nätisti ja tekisi mieli paeta säkkiin.
Mua on riesannut joku mystinen flunssa nyt jo tovin. On nenä tukossa ja jomottaa, ehkä poskionteloissa jotain. Lämpöilyäkin on ollut välillä. Veikkaan kyllä ihan tavalliseksi flunssaksi, mitä nyt vain on vähän sitkeämpää sorttia. Salilla olen ollut joskus viimeksi joulua ennen. Mieli polttelisi kovasti mennä taas, mutta toivutaan nyt ensin.
Mutta itseinho. Se on kyllä jännä juttu. En pidä kropastani ja häpeän kilojani. Mietin, että kaikki huomaavat mun raskausmahalta näyttävän pötsin ekana ja ihmettelevät, miksen saa otettua itseäni kunnolla niskasta kiinni. Samaa mietin minäkin. Miksi himoitsen suklaata, kun samalla haluaisin näyttää muulta kuin turvonneelta laiskiaiselta? Miksi tahdon herkkuja, kun farkunkaulus puristaa jo nyt ikävästi ja joudun ostamaan kokoa 44 tai 46. Se on muuten se vaatekaupan isoin koko: jos tästä vielä kasvaisin, pitäisi asioida jossain matamiosaastolla.
Teinpä raskaustestinkin. Koska maha nyt on mitä on ja kilot nyt ovat mitä ovat. Menkkojakaan mulla ei ole hormonikierukan takia ollenkaan. Kuulemma noin 80 % sen käyttäjistä pääsee eroon kuukautisista ja näin mulle on käynyt. Mutta ilman kuukautisia ja ison mahan kanssa sitä alkaa väkisinkin miettimään, että "perskules, olenko mä paksuna muustakin kuin ylisyöntisyistä". Mutta ei, en ole raskaana.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)