sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kadoksissa ollut itsekuri on löytynyt

Nyt näyttää varsin hyvältä, eli olen pysynyt vahvana ja vetänyt proteiinia kokonaisen kylän tarpeiksi varmaan. Huomenna sitten rehutkin kehiin. Hyvä meininki!

Eilen tosin oli kotona pientä vääntöä miehen kanssa omasta ajasta. Itse olen päässyt ihan mukavasti iltamenoihin, tyyliin parina, kolmena iltana viikossa jonnekin kahdeksi tai kolmeksikin tunniksi joskus. Osa tuosta Mikä on mun mielestä ihan reilua, koska hoidan kuitenkin lapsia kaikki päivät ja siinä samassa teen kaikki kotityöt, ruokaostokset ja pyöritän tätä huushollia. Hän taas harrastaa lajia, jota voi treenata pari tuntia kerrallaan TAI sitten hänen tyylillään, eli vähintään neljä tuntia kerrallaan ja välillä menee kaikki viikonloput kokonaan. Esim. tänä viikonloppuna on ollut lajinsa parissa koko eilisen päivän ja tänään samatien. Sitten hieman arvostelin asiaa ja ukkokulta ei ymmärtänyt yhtään. Kumpikin on mielestään oikeassa. Mullahan ei siis ole hänen harrastuksiaan vastaan mitään, mutta toivoisin, ettei niihin menisi kerrallaan koko lasten hereilläoloaikaa. Tosin onneksi näitä tällaisia viikonloppuja on lähinnä vain näin kesäisin ja syksyisin, talvella kun tuota lajia ei voi oikein tähän malliin harrastaa.

Jep, eksyin sivuraiteille, mutta joskus pitää eksyä, että löytää perille. (Vitsit mikä aforisminiekka musta on tullutkaan).

1 kommentti:

  1. Miehil tuntuu olevan välil vähän pidemmät piuhat, kai se on jotenki siin y-kromosomissa :D

    VastaaPoista

Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)