Mä olen periaatteessa aika positiivinen ihminen (mitä nyt murehdin asioita ja ajattelen usein sitä pahinta vaihtoehtoa tai mitä voisi ylipäätään mennä pieleen). Mutta siis noin periaatteessa. Mutta tämä vuosi on ollut kyllä niin syvältä sieltä heti alusta alkaen, että jo alkaa meitsiäkin kenkuttaa. Alkuvuotta leimasin mun äidin rintasyöpäuutiset, sitten tuli koiran syöpäuutiset ja murheellinen kuolema, miehen yt-neuvottelut, nuorimmaisen järjetön kiukkuaminen noin 24/7, nyt uusimpina keittiön vesivahinko ja tämän päivän jättipotti, ylinopeussakot. VOI ARSE, sen mä vaan sanon. Okei, ihan hyvin, että ehdin 30-vuotiaaksi, kunnes sain ekat ylinopeussakot. Mutta voi hemmetinhemmetti, jokainen lati on menossa nyt tuohon keittiöurakkaan (vakuutusyhtiön omavastuu 500 e, uudesta tiskikoneesta 30 %, lattialämmityskaapeli ja laitto noin 900 e, kaikki ruokaeinekset ja mahdolliset ravintolakäynnit, koska kotona ei voi syödä, XX e... Ja mun tulot tosiaan ovat näin hoitovapaalla sellaiset 500 e/kk. Hienoa. Hyvä minä! Nimittäin tuo ylinopeussakko oli ihan oma kämmi. Minähän sitä kaasua painoin. Meitsi sähläsi itselleen noin 160 euron sakot, jotka tosin saan ehkä anottua alemmiksi, koska mun tulot ovat tosiaan eri luokkaa kuin verotuksesta löytyvät kahden vuoden takaiset tulot. Mutta juu, minimissäänkin tuo summa on kai 115 euroa. Sillä olisi saanut vaikka yön jossain kivassa hotellissa tai nippukaupalla valokyniä. Mutta minäapina kiihdytin 60 km/h alueella yli 80 km/h, koska pikatie oli juuri alkamassa ja pöljänä ennakoin. ÄÄÄÄÄÄÄH. Tosin olen tuossa kohtaa ennakoinut jo vuosikaudet, joten olkoon tämä sitten mun hinta näistä kaikista vuosista. Jatkossa ajan suunnilleen alinopeutta.
Kehtaakohan tätä edes tunnustaa, mutta puhkesin itkemään siellä jepareiden takapenkillä. Oli se sen verran kamalaa jotenkin, vaikkeivät edes olleet mitenkään ilkeitä. Tärisin jo ihan jostain ahdistuksesta/jännityksestä siinä ajokorttia ja rekisteriotetta ojentaessa, mutta siellä poliisiautossa alkoi ensin nyyhkytys ja sitten vaan kyyneleet valuivat. Joku pieni toivonkipinäkin tuli jossain vaiheessa mieleen, että EHKÄ selviän huomautuksella näin ensikertalaisena persaukisena, mut ei. Ei niin ei. Eikä siinä mitään, väärin tein eikä puolusteluja ole. Ei se silti kauhean kiva juttu ollut.
Mutta joo. Loppupäivän olen pakoillut kotosalla näiden pillittämisestä paisuneiden pallokalasilmieni kanssa. Jotenkin ahdistaa mennä rattiin, kun jos epähuomiossa taas vähän kaahaa, niin sakot napsahtaa. Oih ja voih.
Ruokailutkin ovat menneet nyt ihan kyynärvartta myöten päin ahteria. Oltiin eilen perheen kanssa laivalla ja buffetissa söin hyvällä halulla vähän kaikenlaista. En kyllä onneksi mitään Rax-övereitä, mutta kuitenkin enemmän, kuin on järkevää. Eikä tosiaan mitään proteiinia pelkästään, vaan mm. tyhjensin pojan lautaselta lasten ranskalaisia (joissa oli muuten ihan törkeänä suolaa) ja jälkkäripöytääkin tyhjensin ainakin parin jäätelöpallollisen verran. Ihme kyllä, mitään karkkimässyä en kotiin ostanut. Että edes yksi piste mulle ;)
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Kyllä sua nyt koetellaan! Mä en ole vielä saanut sakkoja ja reaktio olisi vähintään sama kuin sulla siellä poliisiauton takapenkillä. Saati sitten kun pitäisi ajaa kotiin ja selittää miehelle mitä on tapahtunut. Sehän luulisi, että olen ajanut jonkun tarharyhmän päälle. Eli paljon tsemppiä täältä! Et varmasti ole ensimmäinen etkä todellakaan viimeinen nainen, joka siellä itkee. Sen takia ne eivät ehkä heltyneet pelkkään huomauttamiseen :( Ja mä ajattelin heti samalla, että mitäs kaikkea muuta kivaa tuolla sakkorahalla olisi saanut.
VastaaPoistaNyt vähän huvittaa. Meille on tulossa keittiön sijaan remppa kylppäriin, koska siellä on vissiin jokin vuoto laattojen alla. Vakuutusyhtiön lähettämä mittaaja tulee huomenna laitteen kanssa tutkimaan tilannetta. Jihaa. Että tunnen sympatiaa sua kohtaan myös keittiökriisin keskellä! Onneksi menitte muualle asumaan siksi aikaa, vaikka onkin pienempi asunto niin tuhat kertaa kivempaa siellä olla kuin joidenkin työmiesten jaloissa pyörimässä (ei ne kuitenkaan olis mitään kuumia tapauksia vaan tyyliin Pertsa ja Kartsa 57v.).
Mä tässä kerään rohkeutta, tietoutta ja ennen kaikkea motivaatiota kuntoprojektia varten. Sitä nopeuttaa tänään napaan vedetty kermainen pasta ja siitä johtuva ’hieman’ täysinäinen olo. Että rouva on nyt hyvä vaan ja palaa taas ruotuun, kunhan paranee ja pääsee kotiin laittamaan keittiön kohilleen.
Superpaljon tsemppiä!
t. pitkä nimimerkki
Haa, ihanainen, taas sun kommentti piristi tätä ankeaa päivää noin... öööö... 100 %. Että kiitos, oot huippu!
PoistaMä selvisin siellä takapenkillä aika pitkälle kunnialla, mutta sitten just alkoi selvitä, että tästäpä ei muuten selvitäkään huomautuksella. Ja pennoset tosiaan ovat "vähän" tiukassa nyt, niin sitä pohtiessa aloin vollottaa. Jälkeenpäin mietin, että tulikohan niille edes vähän sääli mun tilanteesta vai nauroivatko vain partaansa, kun lähtivät siitä.
Tuollainen kylppärivuoto kuulostaa kyllä myöskin olevan syvältä hanurista. Mutta mitä ilmeisemmin menee vakuutuksen piikkiin? Toivottavasti teillä on siellä jotkut edellisen Irma-asukkaan 1987 valitsemat "kullitetut", vihersävyiset ja ah niin romanttiset kaakelit, niin ei tee pahaa vaihtaa? Ja jos teillä kävisi parempi tuuri työmiesten kanssa, kun tuo Pertsa ja Kartsa löytyy jo meiltä. Joku aamu ovikelloa soittaa sellainen paidaton, öljytön hunksi, joka kysyy, "olitteko TE kaakeloitsijaa vailla, arvon kaunis neiti?"
:)
Hihihii... ai sitä sä itkit, että rahat on vähissä! Mä varmaan itkisin säikähdyksestä. Tai no, hoitovapaan koittaessa todennäköisesti samasta syystä (tai oikeastaan jo aiemminkin, koska ei toi äitiyspäivärahakaan päätä huimaa) :D
VastaaPoistaJa ei, meillä ei valitettavasti ole Irman kaakeleita. Meillä on ihan uusi oma talo, joten sydäntä riipii kyllä todella paljon :´´( Ja arvaa vaan saako sitä lattialaattaa enää? Ostinko kenties hyvin edullisesti poistuvan erän? Tietysti! Mutta ajattelen sen olevan kuin synnytys - sitä ei pääse pakoon, tuntuu tosi pahalta, mutta sitten kun kaikki ohi niin voi taas keskittyä olennaiseen. Toivotaan, että vakuutus korvaa edes jotain, koska muuten niitä maksuja kyllä maksellaan ihan turhaan, kun tuntuu että aina on joku pikku printti jossain jonka takia evätään korvus. Toi kaakeli-hunksi ois kiva, mutta mä tälleen tuoreena äitinä heti mietin et ressukka tärisis tuolla ulkona kylmässä...paidattomana...ja öljyttynä...
Mutta hei, tulin tänne takas pälyilemään ja kysymään yhtä juttua. Miten sun mies reagoi/kommentoi, kun lähdit tälle dieetille (tai mille tahansa niistä monista)? Mä oon nyt innostunut tästä dukaani-jutusta (aika paljon sun syytä!) ja oon lueskellut netistä paljon siitä. Ja äsken änk änk änkytin miehelle, että haluisin kokeilla sitä ja voisiko hän mahdollisesti tukea hyvää asiaa parhaansa mukaan (eli ei tarvis tulla lässyttää jostain salilla käyvälle miehelle sopivasta treenistä ja ruokavaliosta). Tossa dukaanissa olis se kiva juttu, että liikuntaa on aika kevyesti alkuun joka sopis mulle oikein mainiosti. Meidän poitsu ei ole mikään I love my new vaunut -tyyppi, mutta jonkun puoli tuntia se siellä varmasti viihtyisi päivittäin.
Meen nyt googlaa mistä saan sen kirjan edullisimmin. Että tällästä :)
t. pitkä nimimerkki