Nyt alan olemaan jo melkein oma itseni, kun synnytysurakasta on viikko aikaa. On se vaan sellainen urakka, että kestää tovi toipua, vaikka pääsinkin kai helpolla. Poika on vielä toistaiseksi kova nukkumaan: syö vain ja simahtaa taas koisimaan. Kokemuksesta tiedän, että meno muuttuu suunnilleen parin viikon iässä. Nautin nyt vielä tästä lungimmasta viikosta, kohta saan vain haaveilla päiväunista (tuskinpa esikoinen ja kuopus nimittäin vetelevät jatkossa tirsoja samaan aikaan).
Kroppa on... noh, kuin olisin edelleen raskaana. Tiedän, normisettiä, sillä vastahan tässä oltiin raskaana. Vatsa on kyllä pienempi kuin tovi sitten, mutta kyllä mä vielä ihan raskaana olevasta kävisin. Hissukseen, hissukseen. Tunnustan, suklaa ja herkut ovat maistuneet nyt. Ajattelin antaa itselleni tämän viikon luvan mässyttää mitä tahansa ja nyt ensi viikosta lähtien (eli huomisesta) alan katsoa vähän tarkemmin. En tosiaan siis ala vielä laihduttaa tai karppaamaan, mutta jos nyt edes jättäisin (joka toisen) suklaalevyn kauppaan ;)
Ohessa kuva kolme päivää synnytyksen jälkeen. Voisin ensi viikolla ottaa uutta ja verrata, onko tuo hyytelömaha pienentynyt yhtään.
Aijoo, ei tullut YHTÄÄN raskausarpea odotusaikana :) Paino kipusi sinne 96 kg asti ja eilen vaaka näytti 91,6 kg.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Nyt se on tehty!
Nimittäin saatoin vauvan maailmaan viime sunnuntaina, eli kolme vuorokautta sitten! Eilen päästiin kotiin, mikä on erittäin jees, koska mä en niin erityisemmin sairaaloissa viihdy. Kaikki meni superhyvin. Okei, sattuihan se ihan p#rkeleesti enkä usko suostuvani hommaan enää uudestaan, mutta selvisin silti tosi vähällä. Mä pystyin jo seuraavana päivänä istumaan, eli ei auta valittaa. Vauva on supertyyppi, tarkkaavainen poika, joka painoi 3,7 kg, eli ei sentään ollut mikään viisitoistakiloinen, kuten pelkäsin :D Olen harvinaisen onnellinen.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Melkeinpä altaan muhkein
Mä kävin tänään järkyttämässä kanssauimareita, kun kävin polskimassa esikoisen kanssa. Oma liikunta jäi nollaan, mutta mikäpä siellä altaassa lojuessa. On tämä vatsa sen verran vaikuttavan kokoinen, ettei katseilta välty millään. Mut väliäkös sillä, ylpeydellä itseni kannan. Siis vielä toistaiseksi, nyt mulla on hyvä syy olla ISO. Sitten, kun en ole enää raskaana, meininki on eri. Mut murehditaan sitä sitten myöhemmin ;) Altaassa tosin oli isompiakin vatsoja, eikä suinkaan raskaana olevilla, VAAN raavailla miehillä. Miten ihmeessä ne saavat vatsansa kasvatettua tämän kokoiseksi, kun siellä ei kuitenkaan ole ketään tyyppiä sisällä? Hämmentävää.
Kävin tuossa alkuviikolla ultrassakin ja tyyppi painoi 3,3 kg. Täysin keskikäyrällä siis, jeah. Tuo myös tarkottaa sitä, että ainakin sellaiset vajaat nelisen kiloa poistuu vaakalukemista ilman, että pitää pupeltaa salaattia ;) Tosin "vähän" muuta urakkaa se kyllä edellyttää.
Ostinpa myös vadelmanlehtiteetä. Ihan puhdasta hokkuspokkushuuhaata varmaan, mutta olen kuullut, että voisi jotenkin jeesata synnytyshommissa ja ehkä käynnistääkin sitä, joten mikäpäs tässä. Pari kuppia päivässä maistuu, kun se on hyvääkin jopa. Hemmetin epäilyttävän näköistä kyllä, sellaista eristevillan näköistä höttömössöä, mutta onneksi se näyttää kupissa ihan normiteeltä.
Syömiset menee miten menee. Välillä repsahdan isosti ja toisinaan syön tyytyväisenä salaattia. Joku kultainen keskitie olisi vallan jees, mutta miten sinne löytäisi?
Kävin tuossa alkuviikolla ultrassakin ja tyyppi painoi 3,3 kg. Täysin keskikäyrällä siis, jeah. Tuo myös tarkottaa sitä, että ainakin sellaiset vajaat nelisen kiloa poistuu vaakalukemista ilman, että pitää pupeltaa salaattia ;) Tosin "vähän" muuta urakkaa se kyllä edellyttää.
Ostinpa myös vadelmanlehtiteetä. Ihan puhdasta hokkuspokkushuuhaata varmaan, mutta olen kuullut, että voisi jotenkin jeesata synnytyshommissa ja ehkä käynnistääkin sitä, joten mikäpäs tässä. Pari kuppia päivässä maistuu, kun se on hyvääkin jopa. Hemmetin epäilyttävän näköistä kyllä, sellaista eristevillan näköistä höttömössöä, mutta onneksi se näyttää kupissa ihan normiteeltä.
Syömiset menee miten menee. Välillä repsahdan isosti ja toisinaan syön tyytyväisenä salaattia. Joku kultainen keskitie olisi vallan jees, mutta miten sinne löytäisi?
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Vielä yksi ärsyttävä lisä sanastoon
Mä kun olen aiemminkin purkautunut siitä, kuinka jotkut raskautta ja vauvaa kuvaavat sanat ottavat pattiin jotenkin, niin tässä yksi lisää: yksiö. Tyyliin "Saas nähdä, kuinka kauan masukas viihtyy yksiössään." Tupla-AUTS!
torstai 15. maaliskuuta 2012
"Sä mikään valtava ole"
Aina jengi jeesustelee mulle, että HÄRREGOOD, kun sä oot iso. Mutta tänään kohtasin tuntemattoman naisen, joka ei meinannut uskoa, että mulla on laskettu aika parin viikon päästä. Sanoi, etten mä ole siihen nähden mitenkään valtava ;D Jeah! Lisäksi pari viikkoa sitten uimahallissa joku tuntematon mummo sanoi, että "taitaa olla sun eka, kun oot niin nuoren näköinen". Kylläpäs nyt on tullut monta mahtavaa kehua ihan lähiaikoina. Näitä lisää :)
Eli kiitos kommentoinnista, mutta en ole vielä läpikäynyt teurastusta, jota synnytykseksikin sanotaan. (Juuri pari päivää sitten yksi tyyppi kysyi multa oikeinkin kuvaavasti, että "Millons meinaat räjähtää?".) Tuskin maltan odottaa. AUTS jo etukäteen.
Liikuntakärpänen on purrut pahasti. Sehän tietty liittyy varmaan siihen, että kun ei VOI liikkua, niin sitten HALUAA liikkua. Nojoo, olen kyllä melkeinpä päivittäin käynyt rauhallisilla kävelylenkeillä ja lisäksi pari kertaa viikossa uimassa. Siellä olenkin aikamoinen nähtävyys tämän vatsani kanssa. Jengi tuijottaa ihan oikeasti suut auki ja supisevat keskenään. Aikuiset koittavat vähän peitellä kiinnostustaan, mutta lapset ovat ihan ihmeissään. Toisaalta aika hassua. On se laittanut myös miettimään, että raskaus on sentään ihana ja luonnollinen asia. Mahtaisi tuntua kurjalta, jos olisi vaikka joku epämuodostuma jossain ja porukka tuijottaisi yhtä estoitta. Viime reissulla tosin en ollut ainoa paikallisnähtävyys, sillä suihkutiloissa oli mun lisäksi yksirintainen nainen (mitä ilmeisimmin siis entinen rintasyöpäpotilas) sekä kaunis tummaihoinen nainen. Sain vain murto-osan niistä katseista, joita yleensä kohdistuu tähän vatsaan.
Pieni synnytysahdistuskin iski, kun täysin ajattelematon kaverini infosi, että Suomessa Hesan suunnalla oli kuollut hänen seuraamansa bloggaaja synnytykseen (tai tarkemmin sen jälkeisiin seurauksiin, eli verenvuotoon sektion jälkeen). Hän vielä lisäsi loppuun, että "toivottavasti kuitenkin sun synnytys menee hyvin". Hieman ajattelematonta kertoa näin kammottavasta tragediasta naiselle, jota synnytysurakka odottaa aivan lähiaikoina.
Eli kiitos kommentoinnista, mutta en ole vielä läpikäynyt teurastusta, jota synnytykseksikin sanotaan. (Juuri pari päivää sitten yksi tyyppi kysyi multa oikeinkin kuvaavasti, että "Millons meinaat räjähtää?".) Tuskin maltan odottaa. AUTS jo etukäteen.
Liikuntakärpänen on purrut pahasti. Sehän tietty liittyy varmaan siihen, että kun ei VOI liikkua, niin sitten HALUAA liikkua. Nojoo, olen kyllä melkeinpä päivittäin käynyt rauhallisilla kävelylenkeillä ja lisäksi pari kertaa viikossa uimassa. Siellä olenkin aikamoinen nähtävyys tämän vatsani kanssa. Jengi tuijottaa ihan oikeasti suut auki ja supisevat keskenään. Aikuiset koittavat vähän peitellä kiinnostustaan, mutta lapset ovat ihan ihmeissään. Toisaalta aika hassua. On se laittanut myös miettimään, että raskaus on sentään ihana ja luonnollinen asia. Mahtaisi tuntua kurjalta, jos olisi vaikka joku epämuodostuma jossain ja porukka tuijottaisi yhtä estoitta. Viime reissulla tosin en ollut ainoa paikallisnähtävyys, sillä suihkutiloissa oli mun lisäksi yksirintainen nainen (mitä ilmeisimmin siis entinen rintasyöpäpotilas) sekä kaunis tummaihoinen nainen. Sain vain murto-osan niistä katseista, joita yleensä kohdistuu tähän vatsaan.
Pieni synnytysahdistuskin iski, kun täysin ajattelematon kaverini infosi, että Suomessa Hesan suunnalla oli kuollut hänen seuraamansa bloggaaja synnytykseen (tai tarkemmin sen jälkeisiin seurauksiin, eli verenvuotoon sektion jälkeen). Hän vielä lisäsi loppuun, että "toivottavasti kuitenkin sun synnytys menee hyvin". Hieman ajattelematonta kertoa näin kammottavasta tragediasta naiselle, jota synnytysurakka odottaa aivan lähiaikoina.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Vahva, lihava nainen
Ihan en ole vielä tottunut mun uuteen sivuprofiiliin, joka lyö ällikällä kyllä ihan joka kerta. On vaan niin muhkeat muodot. Tosin olen mä ennenkin ollut tuhti, mutta nyt sitä on suorastaan massiivinen. Kuuluu tietty jossain määrin asiaan, mutta on se silti merkillistä.
Otsikon vahva-sanalla viittaan mun toimintaan tänään. Ruokakaupassa on ostanut yhtään mitään pölöä (paitsi pari pullollista Pepsi Maxia, mutta siinähän ei ole sokeria tai kaloreita, joten siitä en suostu itseäni sättimään). Lisäksi kotimatkalla oli nälkä ja muistin käsilaukussa polttelevat Hese-kupongit (miksi mulla ylipäätään on sellaisia?), mutta ajoin silti reippaasti kotiin syömään eilen tehtyä tonnikalasapuskaa.
Mä olen ylpeä.
Huomenna neuvolaan seisomaan taas vaa'alle. Ehkä se vaikutti tänään ;)
Otsikon vahva-sanalla viittaan mun toimintaan tänään. Ruokakaupassa on ostanut yhtään mitään pölöä (paitsi pari pullollista Pepsi Maxia, mutta siinähän ei ole sokeria tai kaloreita, joten siitä en suostu itseäni sättimään). Lisäksi kotimatkalla oli nälkä ja muistin käsilaukussa polttelevat Hese-kupongit (miksi mulla ylipäätään on sellaisia?), mutta ajoin silti reippaasti kotiin syömään eilen tehtyä tonnikalasapuskaa.
Mä olen ylpeä.
Huomenna neuvolaan seisomaan taas vaa'alle. Ehkä se vaikutti tänään ;)
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Ei tosiaankaan kuin kala vedessä
Menin tänään paikalliseen perhekahvilaan, eli äiti+lapsi-tapaamiseen, koska ajattelin tarjota tuolle esikoiselle jotain virikkeitä. Kotona tyyppi vaan haluaisi toljottaa TV:tä enkä ihan aina halua antaa periksi, jotenka suuntasimme sinne. Mutta joo, ihan en tosiaan ollut kotonani siellä. Ei mua kiinnosta lätistä tuntemattomien kanssa (tai ylipäätään kenenkään) mistään ruumiineritteistä tai kuunnella, kun toiset päivittelevät, että "se laihtui tosi paljon viime vuonna, mutta kyllä se on nyt taas lihonnut". Lapsellani oli kyllä kivaa, joten ehkä mun vaan pitää taipua taas ensi kerralla ja toivoa, että mäkin viihdyn paremmin. Tai uskaltaako sitä toivoa? Ehkä mä olen ensi kerralla vaahtoamassa siitä, millaiset jöötit esikoinen väänsi tänään tai paljonko mun tisseistä tulee maitoa. Auts.
Tänään tasan kuukausi laskettuun aikaan. Paino kiipeää uhkaavasti aina vaan ylöspäin, koskaan en ole painanut näin paljoa. Aamulla vaaka näytti 95 kg, eli onhan noita tullut. Mut kyllä ne vielä lähtevätkin, saatte nähdä.
Tänään tasan kuukausi laskettuun aikaan. Paino kiipeää uhkaavasti aina vaan ylöspäin, koskaan en ole painanut näin paljoa. Aamulla vaaka näytti 95 kg, eli onhan noita tullut. Mut kyllä ne vielä lähtevätkin, saatte nähdä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
