Eli kiitos kommentoinnista, mutta en ole vielä läpikäynyt teurastusta, jota synnytykseksikin sanotaan. (Juuri pari päivää sitten yksi tyyppi kysyi multa oikeinkin kuvaavasti, että "Millons meinaat räjähtää?".) Tuskin maltan odottaa. AUTS jo etukäteen.
Liikuntakärpänen on purrut pahasti. Sehän tietty liittyy varmaan siihen, että kun ei VOI liikkua, niin sitten HALUAA liikkua. Nojoo, olen kyllä melkeinpä päivittäin käynyt rauhallisilla kävelylenkeillä ja lisäksi pari kertaa viikossa uimassa. Siellä olenkin aikamoinen nähtävyys tämän vatsani kanssa. Jengi tuijottaa ihan oikeasti suut auki ja supisevat keskenään. Aikuiset koittavat vähän peitellä kiinnostustaan, mutta lapset ovat ihan ihmeissään. Toisaalta aika hassua. On se laittanut myös miettimään, että raskaus on sentään ihana ja luonnollinen asia. Mahtaisi tuntua kurjalta, jos olisi vaikka joku epämuodostuma jossain ja porukka tuijottaisi yhtä estoitta. Viime reissulla tosin en ollut ainoa paikallisnähtävyys, sillä suihkutiloissa oli mun lisäksi yksirintainen nainen (mitä ilmeisimmin siis entinen rintasyöpäpotilas) sekä kaunis tummaihoinen nainen. Sain vain murto-osan niistä katseista, joita yleensä kohdistuu tähän vatsaan.
Pieni synnytysahdistuskin iski, kun täysin ajattelematon kaverini infosi, että Suomessa Hesan suunnalla oli kuollut hänen seuraamansa bloggaaja synnytykseen (tai tarkemmin sen jälkeisiin seurauksiin, eli verenvuotoon sektion jälkeen). Hän vielä lisäsi loppuun, että "toivottavasti kuitenkin sun synnytys menee hyvin". Hieman ajattelematonta kertoa näin kammottavasta tragediasta naiselle, jota synnytysurakka odottaa aivan lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)