Mä kävin tänään järkyttämässä kanssauimareita, kun kävin polskimassa esikoisen kanssa. Oma liikunta jäi nollaan, mutta mikäpä siellä altaassa lojuessa. On tämä vatsa sen verran vaikuttavan kokoinen, ettei katseilta välty millään. Mut väliäkös sillä, ylpeydellä itseni kannan. Siis vielä toistaiseksi, nyt mulla on hyvä syy olla ISO. Sitten, kun en ole enää raskaana, meininki on eri. Mut murehditaan sitä sitten myöhemmin ;) Altaassa tosin oli isompiakin vatsoja, eikä suinkaan raskaana olevilla, VAAN raavailla miehillä. Miten ihmeessä ne saavat vatsansa kasvatettua tämän kokoiseksi, kun siellä ei kuitenkaan ole ketään tyyppiä sisällä? Hämmentävää.
Kävin tuossa alkuviikolla ultrassakin ja tyyppi painoi 3,3 kg. Täysin keskikäyrällä siis, jeah. Tuo myös tarkottaa sitä, että ainakin sellaiset vajaat nelisen kiloa poistuu vaakalukemista ilman, että pitää pupeltaa salaattia ;) Tosin "vähän" muuta urakkaa se kyllä edellyttää.
Ostinpa myös vadelmanlehtiteetä. Ihan puhdasta hokkuspokkushuuhaata varmaan, mutta olen kuullut, että voisi jotenkin jeesata synnytyshommissa ja ehkä käynnistääkin sitä, joten mikäpäs tässä. Pari kuppia päivässä maistuu, kun se on hyvääkin jopa. Hemmetin epäilyttävän näköistä kyllä, sellaista eristevillan näköistä höttömössöä, mutta onneksi se näyttää kupissa ihan normiteeltä.
Syömiset menee miten menee. Välillä repsahdan isosti ja toisinaan syön tyytyväisenä salaattia. Joku kultainen keskitie olisi vallan jees, mutta miten sinne löytäisi?
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Pistin sulle tunnustuksen, käy katselemasta mun blogista :)
VastaaPoista