Menin tänään paikalliseen perhekahvilaan, eli äiti+lapsi-tapaamiseen, koska ajattelin tarjota tuolle esikoiselle jotain virikkeitä. Kotona tyyppi vaan haluaisi toljottaa TV:tä enkä ihan aina halua antaa periksi, jotenka suuntasimme sinne. Mutta joo, ihan en tosiaan ollut kotonani siellä. Ei mua kiinnosta lätistä tuntemattomien kanssa (tai ylipäätään kenenkään) mistään ruumiineritteistä tai kuunnella, kun toiset päivittelevät, että "se laihtui tosi paljon viime vuonna, mutta kyllä se on nyt taas lihonnut". Lapsellani oli kyllä kivaa, joten ehkä mun vaan pitää taipua taas ensi kerralla ja toivoa, että mäkin viihdyn paremmin. Tai uskaltaako sitä toivoa? Ehkä mä olen ensi kerralla vaahtoamassa siitä, millaiset jöötit esikoinen väänsi tänään tai paljonko mun tisseistä tulee maitoa. Auts.
Tänään tasan kuukausi laskettuun aikaan. Paino kiipeää uhkaavasti aina vaan ylöspäin, koskaan en ole painanut näin paljoa. Aamulla vaaka näytti 95 kg, eli onhan noita tullut. Mut kyllä ne vielä lähtevätkin, saatte nähdä.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ihanan henkevää keskustelua indeed :D
VastaaPoista