Hiukan harmaata

Punnitsen mun sapuiskoita ja kirjaan niitä Kiloklubiin. Tämä tuntuu nyt onnistuvan jotenkin paremmin kuin ruoka-aineksiin liittyvä ehdottomuus. Tosin vaakalukemissa ei ole näkynyt juuri yhtään.

Vettä, vettä, vettä! Yritän juoda sitä joka päivä aika reippaasti.

Otsikko oli kiinnostavampi kuin lyhyt juttu, mutta silti.

Musta on ollut jo pidempään vähän puhti poissa. Osasyy siihen on melko varmasti lasten jatkuva kitinä - ainakin se tuntuu jatkuvalta, vaikkei varmasti sitä olekaan. Ei tunnu ainakaan vielä yhtään pahalta palata töihin tammikuussa. Tai okei, YKSI asia siinä jännittää mua: niin kuvittelin olevani jossain missimitoissa sinne palatessani, mutta ihan niin ei käynyt. Tuhti tyttö olin lähtiessä ja tuhti oon palatessa (ellei nyt tapahdu jotain todellista herätystä ja ala taas dieettaaminen kiinnostaa ihan kympillä). Uskon, että pieni erossaolo tekee hyvää meille kaikille. Siellä hoitopaikassa on ihminen, jonka työtä on keksiä ipanoille virikkeitä ja joka jaksaa kokata ipanaystävällistä, terveellistä ruokaa päivästä toiseen. Mä voin sitten sen ajan käyttää mun älynystyröitä duunissa ja toteuttaa mun ammatillista kunnianhimoa. Ehkä mä sitten jaksan iltaisinkin paremmin olla läsnä mun lasten elämässä, kun ei tunnu, että virta on vähissä. Tai ainakin toivottavasti. Vaikka eipä sillä, silloin mulla on vielä vähemmän aikaa, kun arki on enemmän aikataulutettua ja duunissakin pitää hyppiä jonkun muun kuin oman pillin mukaan.

Mut hei, tänään aamulla sain nukkua vähän sitä normia aamukuutta pidempään (eli peräti melkein kymppiin, koska mies nousi lasten kanssa) ja sitten vielä mulla oli oikein hierontakin varattuna. Teki hyvää :)