Elämää ilman keittiötä

Onneksi tätä saa ilman hellaakin. Eli Pepsi Max, namnamnam.

Uutta ripsaria.

Mitäs tuumitte, onko meidän keittiössä Feng shuit kohdillaan? Aika askeettista vähintään.

Ihana juttu tuo vesivahinko. Nimittäin oppii arvostamaan sitten aikanaan taas omaa kotia, ei tunnu varmaan yhtään pieneltä enää jatkossa. Nyt ollaan elelty jo tovi ilman keittiötä ja kaikki sieltä tyhjennetty romu + kaapistot ajelehtivat kaikkialla muualla. Lapset syövät Saarioisten valmisruokia, sillä hellaa ei ole. Mikro on tässä tietokoneen vieressä. Hirrrrrrveeen näppärää. Mä en tykkää valmisruoista, joten syön mitä milloinkin. Yleensä jotain typerää. Jospa nyt ensi kerralla saisin kaupasta ostettua vaikka valmissalaattipussin ja sit siihen kylkeen jotain kinkkua, niin se olisi aika hyvä.

Remonttireiskaa ei ole nyt näkynyt ollenkaan useampaan päivään. Pitää vissiin soitella perään, että muistaako se vielä, että täällä elää lapsiperhe ilman keittiötä. Meillä oli vähän aikaa vuokrakämppäkin, mutta irtisanoin sen remonttimiehen kehotuksesta, koska tässä ei kuulemma kauaa kestä (ei tarvittu kuivureita, kun vesivahinko ei ollutkaan niin suuri kuin pelättiin).

Mut hei, mulla on kivaa uutta ripsiväriä ja tänään ei sada ainakaan nyt, joten ihan jees päivä ;)

Voi p#rs#: ylinopeussakot!

Mä olen periaatteessa aika positiivinen ihminen (mitä nyt murehdin asioita ja ajattelen usein sitä pahinta vaihtoehtoa tai mitä voisi ylipäätään mennä pieleen). Mutta siis noin periaatteessa. Mutta tämä vuosi on ollut kyllä niin syvältä sieltä heti alusta alkaen, että jo alkaa meitsiäkin kenkuttaa. Alkuvuotta leimasin mun äidin rintasyöpäuutiset, sitten tuli koiran syöpäuutiset ja murheellinen kuolema, miehen yt-neuvottelut, nuorimmaisen järjetön kiukkuaminen noin 24/7, nyt uusimpina keittiön vesivahinko ja tämän päivän jättipotti, ylinopeussakot. VOI ARSE, sen mä vaan sanon. Okei, ihan hyvin, että ehdin 30-vuotiaaksi, kunnes sain ekat ylinopeussakot. Mutta voi hemmetinhemmetti, jokainen lati on menossa nyt tuohon keittiöurakkaan (vakuutusyhtiön omavastuu 500 e, uudesta tiskikoneesta 30 %, lattialämmityskaapeli ja laitto noin 900 e, kaikki ruokaeinekset ja mahdolliset ravintolakäynnit, koska kotona ei voi syödä, XX e... Ja mun tulot tosiaan ovat näin hoitovapaalla sellaiset 500 e/kk. Hienoa. Hyvä minä! Nimittäin tuo ylinopeussakko oli ihan oma kämmi. Minähän sitä kaasua painoin. Meitsi sähläsi itselleen noin 160 euron sakot, jotka tosin saan ehkä anottua alemmiksi, koska mun tulot ovat tosiaan eri luokkaa kuin verotuksesta löytyvät kahden vuoden takaiset tulot. Mutta juu, minimissäänkin tuo summa on kai 115 euroa. Sillä olisi saanut vaikka yön jossain kivassa hotellissa tai nippukaupalla valokyniä. Mutta minäapina kiihdytin 60 km/h alueella yli 80 km/h, koska pikatie oli juuri alkamassa ja pöljänä ennakoin. ÄÄÄÄÄÄÄH. Tosin olen tuossa kohtaa ennakoinut jo vuosikaudet, joten olkoon tämä sitten mun hinta näistä kaikista vuosista. Jatkossa ajan suunnilleen alinopeutta.

Kehtaakohan tätä edes tunnustaa, mutta puhkesin itkemään siellä jepareiden takapenkillä. Oli se sen verran kamalaa jotenkin, vaikkeivät edes olleet mitenkään ilkeitä. Tärisin jo ihan jostain ahdistuksesta/jännityksestä siinä ajokorttia ja rekisteriotetta ojentaessa, mutta siellä poliisiautossa alkoi ensin nyyhkytys ja sitten vaan kyyneleet valuivat. Joku pieni toivonkipinäkin tuli jossain vaiheessa mieleen, että EHKÄ selviän huomautuksella näin ensikertalaisena persaukisena, mut ei. Ei niin ei. Eikä siinä mitään, väärin tein eikä puolusteluja ole. Ei se silti kauhean kiva juttu ollut.

Mutta joo. Loppupäivän olen pakoillut kotosalla näiden pillittämisestä paisuneiden pallokalasilmieni kanssa. Jotenkin ahdistaa mennä rattiin, kun jos epähuomiossa taas vähän kaahaa, niin sakot napsahtaa. Oih ja voih.

Ruokailutkin ovat menneet nyt ihan kyynärvartta myöten päin ahteria. Oltiin eilen perheen kanssa laivalla ja buffetissa söin hyvällä halulla vähän kaikenlaista. En kyllä onneksi mitään Rax-övereitä, mutta kuitenkin enemmän, kuin on järkevää. Eikä tosiaan mitään proteiinia pelkästään, vaan mm. tyhjensin pojan lautaselta lasten ranskalaisia (joissa oli muuten ihan törkeänä suolaa) ja jälkkäripöytääkin tyhjensin ainakin parin jäätelöpallollisen verran. Ihme kyllä, mitään karkkimässyä en kotiin ostanut. Että edes yksi piste mulle ;)

Taas dieettitakapakkia

No just, tauti iski päälle ja syömiset eivät kiinnosta. Eli en tosiaan ole ollut Dukan-dieetillä. Enkä oikeastaan kyllä millään dieetillä. En silti ole porsastellutkaan. Olla möllöttänyt ja syönyt jotain, kun on ollut nälkä tai tehnyt mieli.

Just katsoin kalenterista, että mä olin flunssassa tasan kuukausi sitten. ÄÄÄÄÄÄÄÄH. En mä jaksa taas sairastaa. Ostin jo viime flunssan aikana epätoivoissani jotain Aloe vera -mehua vastustuskyvyn kasvattamisen toivossa, mutta tuolla se on vielä avaamattomana jääkaapissa... Hehe, hups.

Vesivahinkoakin on jo korjattu vauhdilla. Tänään tosin muutamme vähäksi aikaa vuokrakämppään evakkoon, niin remppatyypit saavat paukuttaa rauhassa. Olis täällä kotona vähän hasardia lasten ja koiran kanssa. Kotoa ei kyllä yhtään huvittaisi lähteä, kun ei siellä toisessa kämpässä ole mitään omia juttuja ja se on aika pieni, mutta ehkä sellainen olla möllöttäminenkin tekee ihan hyvää. ;)

Hyviä uutisia vakuutusyhtiöstä

Tunnelmointia kynttilän valossa. Takana kaiken pahan alku ja juuri, eli meidän tiskikone...

Ihme kyllä, pelkäämäni puhelinsoitto olikin suorastaan mieluisa! Nimittäin vakuutusyhtiö korvaa vesivahingon tekemät tuhot, wuhuu! Kivaahan tämä ei tietty tule urakkana olemaan, koska pitää repiä keittiön lattia auki ja jotenkin siinä sivussa pyörittää lapsiperhearkea. Mutta hienoa, ettei sitä tarvitse maksaa omasta pussista. Okei, omavastuu kyllä on aika suolainen meidän vakuutuksessa (500 e), mutta loput hoitaa vakuutusyhtiö. Jeee :)

Ollaan kaikki oltu kotona aika äksyjä tässä, mutta ehkä tämä hyvä vakuutuspäätös tuo jotain sopua tähän huusholliin. Itse tosin stressaan kyllä vieläkin tuota tulevaa remonttia.

Kaiken keskellä mulle iskee taas flunssa. Tai on se yrittänyt tulla päälle jo monta päivää, mutta olen vetänyt överisti jotain valkosipulitabuja, C-vitamiinia ja D-vitamiinia. Tänään kiskoin jo Echinaforte-tippoja (kaikki kukkahattutädit sanoo JEE). Yhtään en jaksaisi taas sairastaa, joten toivotaan, että saan tämän menemään ohi. En kyllä ihan tiedä, uskonko noihin luontaistuotteisiin taistelussa flunssaa vastaan, mutta aina sitä voi kokeilla ;)

Vielä ei uutta vakuutusyhtiöstä

Just nyt kaikki mun ajatukset pyörivät tuon uunituoreen vesivahingon ympärillä. Että kuinka meidän käy ja miten isossa lirissä ollaan. En kyllä ymmärrä, miksei vakuutusyhtiö korvaisi vesivahinkoa, koska se on yllättävä, äkillinen eikä meidän aiheuttama. Olin myös itse kotona veden syöksyessä köökin lattialle, joten pisteet siitäkin. Silti mä pelkään, että keksivät jotain, minkä perusteella vahinkoa ei korvata. Bläh. Soittaisivat jo...

Vesivahinko keittiössä

Voi saakeli. Eilen petti tiskikoneen poistoletku ja vettä suihkusi lattialle ihan iloisesti. Olin onneksi kotona ja pääsin heti väliin, sammutin tiskikoneen, suljin vedet ja kuivasin kaiken näkyvän veden pyyhkeillä. Mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Vettä oli jo laminaattien alla: kun niillä käveli, raoista pursusi vettä ja se piti sellaista ääntä, kuin olisi kävellyt pesusienien päällä.

Nyt sitten sydän syrjällään tässä jännitetään, korvaako vakuutusyhtiö. Puhelimessa sanoivat, että "kyllähän tämä sellaiselta vahingolta vaikuttaa, mikä kuuluu vakuutukseen, MIKÄLI ei mitään asennusvirhettä todeta". Aina, kun on tuo "mikäli"-sana, olen ihan varma, että lirissä ollaan. Mistä mä tiedän, onko tuossa poistoletkussa joku asennusvirhe tai ei... Apuva. Ahdistaa. Ei just nyt (eikä kyllä koskaan) ole tällaisia summia missään ylimääräisenä, jos joudutaan itse maksumiehiksi. Ja jos joudutaan, niin tosi mukavaam aksaa hulluja summia vakuutusmaksuja vuodessa, jos ne eivät edes korvaa mitään.

Vahinkotarkastaja kävi tuossa tunti sitten mittaamassa kosteuden. "Joo, kyllä täällä vettä on". No aijaa, sen olisin itsekin voinut todeta. Hän lähettää huomenna jonkun raportin aiheesta ja vakuutusyhtiön päätös tulee sitten muutaman päivän sisällä. Voi jeesus, että ahdistaa.

Onko kellään kokemusta vesivahingoista, niiden korjaamisesta tai vakuutusyhtiön kanssa toimimisestä näin isojen ongelmien kanssa?

Pepsi Max-addikti

 

Mä kittaan Pepsi Maxia vähän liikaa ja myönnän sen auliisti. Eihän siinä mitään järkeä tietysti ole, mitä lie lisäainemyrkkyä. Ei taatusti terveellistä. Kaloreita nolla, mutta kaikkea muuta onkin sitten sen edestä. Jossain tutkimuksissa on todettu noiden makeutusaineiden yhteys jopa syöpään, lisäksi olen lukenut, että niiden käyttäminen jotenkin sekottaisi kropan himoitsemaan yhä enemmän makeaa. Ettei se tunnista makeutusaineen ja sokerin eroa, jolloin kroppa vain janoaa lisää, lisää ja lisää.

En silti oikeastaan pode tästä pahaa omaatuntoa. En sentään tupakoi ja alkoholiakin käytän ehkä kerran vuodessa, silloinkin lonkeroa tölkin tai pari vain. Että kai sitä ihmisellä voi jotain paheita olla. Joskus jopa vitsailen, että jos tämä aiheuttaa syöpää, niin kuolenpa sitten onnellisena. No joo, pölö ja järjetön läppä.

Lasten saamisen jälkeen lanseerasin miehelle "Perjantaipulloperinteen". Eli perjantaiksi sai ostaa Pepsi Maxia, mutta muulloin ei. Noh, sitä kestikin kyllä vähän aikaa, kunnes kuplajuoma rupesi maistumaan arkenakin. Täytyisi varmaan enemmän rajoittaa, jos lapset innostuisivat tästä kanssa. Pienempi onneksi ei vielä ymmärrä yhtään vanhempien evästen päälle ja isompikin vain toteaa, ettei tykkää hiilihaposta.

Onko teillä muilla jotain Melkein Sallittuja -paheita? Sellaisia, ettei niitä ehkä niin lueta paheiksi, mutta silti vähän arveluttavia.

Bling-bling when you don't got much ching-ching

Kaksi bling-bling sormusta, jotka ostin Espanjasta elokuussa. Maksoivat iiiiihan hulluna, eli 2 e/kpl ;D

Tänään ostin Ikeasta tällaisia sisustustarroja mun autoa varten. Jäi vähän ylikin, niin liimasin vessan seinään. Aika nätit.

Mä tykkään kaikesta luksuksesta, kiiltävästä ja ihanasta. Olenkin aika taitava löytämään kaikkea ihanaa huokealla tai muuten vain ilahduttamaan itseäni edullisestikin. Toki välillä lähtee lapasesta eikä kaikki aina ole kauhean edullista, mutta nyt on kerrankin jotain huokeaa JA nättiä. Ylhäällä pari esimerkkiä, kuinka edullisestikin voi saada jotain nättiä. Tai kaipa se on katsojan silmissä, mutta mua ainakin miellyttää.

Eilistä lounasta. Tosin näistä söin itse sentään vain yhden. Ovat kyllä porsasta, vaikkei Mysjöö Dukan sellaista sallikaan ollenkaan. Mutta nauta on ihan törkeän kallista, uaah.

Joku liikuntakärpäsen syysväsymys on kyllä iskenyt, sillä mua ei ole yhtään kiinnostanut kuntoilu viime aikoina. Eilen sentään tuli taas haravoitua parisen tuntia, että edes jotain muuta kuin yleistä löysäilyä. Onnistuin saamaan paljon lehtiä pois pihalta JA niskat ihan törkeän kipeiksi, hehe. Sitten nakitin miehen hieromishommiin, mikä oli kyllä oikein hyvä palkkio ;D

Ja loppuun yksi alennuskoodi muillekin shoppailusta tykkääjille. Kattavan laukku-, kenkä- ja vaatevalikoiman omaava Spartoo tarjoaa nyt 15 % alennusta  yli 100€ ostoksesta koodilla SPFIKTAH15. Mä en kyllä taida uskalla käydä kurkkaamassa niiden tarjontaa, ettei taas lähde lapasesta... ;)

Viime hetken chillailua

Ostin tämän ihanan liljaoksan eilen torilta. Aika huokealla sai, 3 e.

Että on mennyt viikonloppu nopeasti. On kyllä ollut kivaa. Olen saanut harjoittaa mun epäsosiaalista puolta, eli ollut ihan itsekseni. Aina ei jaksa seuraa :D

Syömiset pysyivät hyvin aisoissa, tosin en ihan 100 % pysynyt ruodussa. Mielihalut voittivat ja söin kaksi sämpylää, mikä ei näin jälkeenpäin ajateltuna ollut kauhean järkevää. Tosin eipä mun ruokaremontti siihen kaadu, nyt vain uudella tarmolla eteenpäin. Ainakin on levännyt olo ja jaksaa hyvin.

Piti tuossa jo vähän siivota. Tosin koti on kyllä pysynyt ihmeen siistinä, kun olen ollut vain yksin täällä. Jos mä olisin lapseton sinkku, mulla olisi tästä päätellen aina peilikiiltävä koti ;) Tämä nyt vain on hinta, mikä pitää maksaa ja kestää. Ei paha.

Tuli pitkästä aikaa tehtyä koiran kanssa lenkki tyhjällä vatsalla. Normiarjessa ei tunnu siihen oikein riittävän paukut. Ei oikein huvita pukea nälkäisiä lapsia ja lähteä koko porukka ulkoilemaan heti herättyä ja toisaalta en pärjää itse niin kauaa, jos ruokin heidät ensin ja sitten vasta mennään. Mahdollisesti aloitan aamulenkkeilyn kun työt alkavat: herään klo 6 ja lähden koiran kanssa kaksin. Tosin eipä mua mikään estäisi nykyarjessakaan silloin heräämästä ja lähtemästä, eli saapi nähdä, toteutuuko tuo suunnitelma vai jääkö tekosyylimbon jalkoihin. Jonkun tutkimuksen mukaan tyhjällä vatsalla ulkoilusta ei ole mitään merkittävää etua. Mutta eipä siitä kyllä haittaakaan olisi.

Rentoa sunnuntaita kaikille, pysytään kaukana suklaalevyistä ja pikaruokaloista.

Arveluttava aihe, mutta vessajuttuja ;)

 

Tällaisen kun laittaa pytyn eteen, niin johan toimii.

Lehti seuraksi ;)

Olen laihdutus- ja ruokaremonttitelevisio-ohjelmien suurkuluttaja. Joskus mietin, että jos olisin kuluttanut kaiken sen sohvalla niitä tuijottaessa vietetyn ajan vaikkapa kuntoiluun, olisin melkoisen fit. Koska näin ei ole, meikälissu on enemmänkin fat. Mutta ASIAAN: monessa näistä ohjelmista on painotettu, että painavammalla istunnolla käydessä kannattaisi laittaa jalkojen alle joku koroke. Näin kroppa ymmärtää paremmin "päästää tavarasta irti". Olen pitänyt sitä ihan huuhaana. Päätin kuitenkin jostain syystä kokeilla asiaa ja laitoin pytyn eteen lasten korokejakkaran. Menemättä enempiin yksityiskohtiin, niin homma toimii nyt tehokkaammin ja säännöllisemmin kuin ennen. Eli suosittelen vähintään kokeilemaan :)

Aiheesta toiseen, bongasin mukavan alennuskoodin Yves Rocherin nettikauppaan. Koodilla YRFALL5 tilauksesta saa viisi euroa alennusta. Se on voimassa 27.10 saakka. Mä tykkään erityisesti heidän itseruskettavista voiteistaan ja suorastaan palvoin jo valikoimasta poistunutta itseruskettavaa, jossa oli kultaglitterhippusia seassa. Hehe, vähänkö olen teini, vaikka ikää mittarissa onkin jo 30... :P

Mainiota lapsivapaata hyvän tekemisen ja kirjan kera

Viikonloppu on mennyt hienosti. Olen saanut levättyä ja tehtyä asioita juuri omaan tahtiin, kenenkään päiväunista, ruokailuajoista tai mielenliikkeistä välittämättä. Muu perhe lähti eilen illalla viikonlopunviettoon anoppilaan, jotta mä saan vähän ladattua akkuja. Itse kävin sitten eilen illalla kaupassa ja loppuillan vietin kotosalla löysäillen, katselin TV:stä kaikenmoista ja valvoin hiukan liian pitkään hyvän kirjan parissa.

Erinomaisen kiinnostava kirja taistelusta syövän kanssa.

Luen parhaillaan syöpään menehtyneen Laura Saven pitkälti omaelämänkerrallista teosta Paljain jaloin. Ei todellakaan mitään rentoa luettavaa, muttei toisaalta (aiheen tietäen, ihmeellistä kyllä) ainakaan vielä liian synkkääkään. Kirjaa ei malttaisi laskea käsistään ja se kiinnostaa, vaikkei itsellä tai lähipiirissä syöpää olisikaan. Laura kirjoitti aikoinaan myös Kovaluu-nimistä blogia.


Kiinnostuin aiheesta melko pitkälti siksi, että olen jo tovin aikaa lueskellut erinomaista The Little Things -blogia. Sitä kirjoittaa vain 25-vuotias Hodgkinin lymfoomaa sairastava nuori nainen ja tämä blogi on monesti herättänyt mut ajattelemaan, kuinka paljon sitä huolehtii aivan tyhjänpäiväisistä asioista. Harmikseni sitä ei aina muista, vaan tänäänkin olen mm. harmitellut pullottavaa mahaani tai kotitöitä, joita en aina jaksaisi tehdä ja kämppä sitten välillä näyttääkin juuri siltä.

Aamusaunassa aivan yksin, kuinka luksusta. 

On ihan hyvä laittaa asioita välillä tärkeysjärjestykseen. Keskittyä nauttia niistä hyvistä jutuista ja elinehdoista, terveydestä ja siitä, että voi elää ilman konkreettista pelkoa huomisesta. Tosin myönnän, että äitini rintasyöpädiagnoosin jälkeen aloin itsekin ajattelemaan syövän mahdollisuutta enemmän. Ja nyt tuota kirjaa lukiessani olen miettinyt asiaa entistä enemmän, vähän kyllä pelännytkin. Ei silti auta liikaa alkaa pelkäämään, koska syöpä tulee jos tulee, oli sitä sitten pelännyt tai ei.

Jos sitten vielä vähän kevyempiin asioihin. Kuten jo alussa mainitsin, viikonloppu on mennyt hienosti. Tänään on ollut ihan luksuspäivä, sillä aloitin aamuni nukkumalla niin pitkään kuin halusin (ihme kyllä, heräsin jo 8:30), lämmitin itselleni aamusaunan ja heitin ihan hulluna tervantuoksuista löylyä. Tämän jälkeen viihdytin naapureita hakemalla sanomalehden pelkästään pyyhkeeseen kääriytyneenä, hiukset vielä vettä valuen ja iho pakkasaamussa höyryten.

Mitään ei pitänyt ostaa, mutta silti ostin, hups! Hankinnat Hulluilta Päiviltä.

Aamupäivällä suuntasin rentouttavaan hierontaan ja siitä sitten kaupungille. Piti mennä leffaan päivänäytökseen katsomaan The Heat -komedia,
mutten löytänyt kuin 1 h parkkipaikan. Siihen en uskaltanut jättää, koska leffa kuitenkin kestää parisen tuntia. Niinpä sitten palloilin kaupoissa ja ostin torilta mm. callunan terassille ja yhden oksan liljoja kotiin. Käväisin myös kirpputorilla hypistelemässä vaatteita.Hulluilta päiviltä löytyi myös mainiota kosmetiikkaa.

Oli niin helmi myyjä, että sain tällaiset kaupanpäälliset. Vähänkö tuli hyvä mieli.

Liikuntakeskukseen en saanut itseäni raahattua, mutta ajoin tuossa meidän ison pihan ruohonleikkurilla (hähää, maahan pudonneet lehdet!) ja kohta suuntaan lenkille koiran kanssa. Illaksi en ole vielä tehnyt suunnitelmia, mutta ehkäpä voisin ihan chillata kotona.

Huomenna aion nukkua taas niin pitkään kuin huvittaa. Loppupesue tulee kyllä kotiin aika pian sen jälkeen luultavasti, mikä on oikein jees. On mulla niitä jo vähän ikäväkin kyllä :)

Jättimäiset alushousut

Selailin tuossa jotain vanhaa Me Naiset -lehteä ja siinä oli esitelty kauniita alusvaatteita. Mallin päällä jopa sellaiset melkein tisseihin asti ylettyvät litistävät mummokalsarit näyttivät siedettäviltä. Jäinpä siinä kuitenkin itsekseni miettimään, että lopputulos ei kyllä ole yhtään sama, jos tällainen kokoa 44/46 oleva matami kiskoo vastaavat ylleen.

Tällä hetkellä tilanne on jopa sellainen, etten mä oikein "kehtaa" ostaa mun kropalle oikeanlaisia alushousuja. Nimittäin nolotus iskee siinä vaiheessa, kun ne roikkuvat ulkona kuivumassa. Vievät pyykkinarulta paljon tilaa ja näyttävät siltä, että sopisivat elefantille. Tosin sama juttu käy ihan tavallistenkin housujen kanssa, jos niissä ei ole huimasti stretchiä. Ne näyttävät ihan JÄRJETTÖMÄN isoilta, kun eivät ole mun päällä. Sellaisilta, joita joku Suurin pudottaja -kisaaja esittelee niinä Ennen-housuinaan.

Tällaisilla ajatuksilla viikonloppuun. Jotenkin tuntuu, että itsekuria voisi jopa löytyä, vaikka olen ihan itsekseni huomenna. (Ja sitä kyllä odotan kovasti, sillä lapset ovat herätelleet öisin ja silti tahtovat nousta jo aamukuudelta, uuh).

Geelikynsien tuunausta

Itse tehdyissä geelikynsissä on se jännä juttu, että jos ne alkavat näyttämään jotenkin hassuilta tai kupruilemaan reunoilta, ei voi mennä itkemään kynsiteknikon oven taakse. Ekat omat tekeleeni kestivät todella hyvin, mutta nämä toiset eivät, koska multa oli geelikynsien alle laitettava Primer päässyt loppumaan melkein kokonaan. Pari kynsijatketta eli tippiä lähti siis irti oikeasta kädestä ja sehän näyttää melkoisen törkeältä, jos muissa on siisti ranskalainen manikyyri. Joten tämä näppärä emäntä lakkasi kaikki turkoosilla ja ripotteli päälle niin paljon glitterjauhetta, että olo tuntuu suorastaan keijumaiselta. Doddi, eikä kukaan huomaa, että osassa kynsistä on jatkeet ja osassa ei :D

Mun ruokaremonttia koetellaan todenteolla viikonloppuna, kun saan olla päivän ihan itsekseni. Silloin mä yleensä sorrun syömään typeryyksiä. Mutta nyt aion olla vahva. Olen jopa pohtinut, josko pyhittäisin päivän muunlaiselle itseni hemmottelulle. Hieronnan olenkin jo varannut, ehkä sitä ennen voisi harrastaa jotain liikuntaa ja jos hieronnan jälkeen jaksaa, saattaisi pieni kaupunkifiilistely kaupoissa tehdä gutaa :)

Täysin turha kestopigmentointi

No niin, nyt on silmien rajaukset parantuneet ja pystyin ottamaan teille lopputuloksesta kuvaa. Kuten huomaatte, lopputulos on oikeastaan sama kuin lähtötilanne, eli homma oli täysin turhaa. Ihan hennot rajaukset on, jos oikein tiirailee. Kuvissa mulla on meikkinä ripsiväriä, joka jo itsessään tummentaa vähän. Alla vielä lähtötilanne, tosin siinä mulla ei ole meikkiä ollenkaan.

Eli en kyllä suosittelisi yhtään kenellekkään silmien eyelinereiden kestorajaamista. Kerta maksoi 240 euroa ja jos haluaa käydä vahvistamassa, se maksaisi 140 euroa joka kerta lisää. Mitään takeita ei lopputuloksesta ole silloinkaan, joten huonossa tapauksessa kaikki roposet valuvat hukkaan eikä silmissä näy edelleenkään juuri mitään.

Mutta hei, kaikenmoista pitää kokeilla. Nyt olen taas piirun verran fiksumpi ;)

Hyvä meininki, kaikesta huolimatta ;)

Kadoksissa ollut itsekuri on löytynyt

Nyt näyttää varsin hyvältä, eli olen pysynyt vahvana ja vetänyt proteiinia kokonaisen kylän tarpeiksi varmaan. Huomenna sitten rehutkin kehiin. Hyvä meininki!

Eilen tosin oli kotona pientä vääntöä miehen kanssa omasta ajasta. Itse olen päässyt ihan mukavasti iltamenoihin, tyyliin parina, kolmena iltana viikossa jonnekin kahdeksi tai kolmeksikin tunniksi joskus. Osa tuosta Mikä on mun mielestä ihan reilua, koska hoidan kuitenkin lapsia kaikki päivät ja siinä samassa teen kaikki kotityöt, ruokaostokset ja pyöritän tätä huushollia. Hän taas harrastaa lajia, jota voi treenata pari tuntia kerrallaan TAI sitten hänen tyylillään, eli vähintään neljä tuntia kerrallaan ja välillä menee kaikki viikonloput kokonaan. Esim. tänä viikonloppuna on ollut lajinsa parissa koko eilisen päivän ja tänään samatien. Sitten hieman arvostelin asiaa ja ukkokulta ei ymmärtänyt yhtään. Kumpikin on mielestään oikeassa. Mullahan ei siis ole hänen harrastuksiaan vastaan mitään, mutta toivoisin, ettei niihin menisi kerrallaan koko lasten hereilläoloaikaa. Tosin onneksi näitä tällaisia viikonloppuja on lähinnä vain näin kesäisin ja syksyisin, talvella kun tuota lajia ei voi oikein tähän malliin harrastaa.

Jep, eksyin sivuraiteille, mutta joskus pitää eksyä, että löytää perille. (Vitsit mikä aforisminiekka musta on tullutkaan).

Paluu Dukan-dieetille sekä uudet itse tehdyt geelikynnet

Tein uudet geelikynnet. Kuvassa siis elämäni toiset geelikynnet. Yllättävän helpot tehdä ja lopputulos on kiva. Ekat pysyivät siisteinä aika pitkään, vaikka pelkäsin, että alkavat tippuilemaan irti suunnilleen heti seuraavana päivänä.

Timantteja sen olla pitää. Melkein aitoja ;)

Lounaaksi pihvi ja köntsä raejuustoa.

Tiedän, että lukijoissa on skeptikkoja mun onnistumisen suhteen. Tai lähinnä motivaation säilymisen suhteen. Mulla puolestaan on vahva kutina siitä, että nyt motivaatio säilyy ja pysyn ruodussa. Päivä on tähän asti ainakin ollut todella helppo syömisten suhteen. Kiva!

Auttoi, kun eilen sai pitää hauskaa ystävän kanssa. Lisäksi tosiaan paiskattiin kättä, että NYT palataan ruotuun ja toiselle pitää raportoida, jos meinaa lipsua. Olen hänet innoittanut aikoinaan Dukan-dieetin pariin, hänkin pääsi hyvin vauhtiin ja matkusti Espanjaan, jonka jälkeen ruotuun ei ollutkaan niin helppoa päästä. Jotenkin tuttua ;) Mutta NYT minä ja hän olemme molemmat kunnolla Dukan-iskussa ja paino alkaa sulamaan taas pois.

Kävin muuten eilen elokuvissa katsomassa Millerit. Eli sen komedian, jossa Jennifer Aniston näyttelee stripparia. Ihan huippuhauska elokuva! Ja tuli dieettimotivaatiotakin, sillä waude sentäs, kuinka upealta hän näyttää alusvaatteisillaan. Wau.

Siinä vähän kroppainnoitusta eilisestä elokuvasta. Kuva www.filmaatikko.fi.

Energiaa tyttöjenillasta

Musta on jotenkin käsittämättömästi vähän puhti poissa, vaikka olen saanut aika hyvin nukuttuakin öisin. Mitään syytä pieneen alakuloon ei kuitenkaan ole, joten ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja järjestää jotain mukavan piristävää. Tänään se tarkoittaa iltaa mun hyvän ystävän kanssa. Käymme jossain syömässä/istumassa/juttelemassa ja sitten suuntaamme elokuvateatteriin tsekkailemaan komediaa. Odotan innolla.

Repsahduksen kautta ruotuun

Ohessa Jutta Gustafsbergin kolumni, jossa käsketään vain ottamaan itseään niskasta kiinni.  Nyt mulla on sellainen olo, että onnistun. Löin eilen kaverin kanssa kättä päälle, että Dukan alkaa nyt uudestaan  kolmen päivän proteiiniputkella. Nyt jaksaa taas! Peukut pystyyn. Paino oli aamulla 82,3 kg.

Olenko laihtunut?

Heti alkuun järkytyskuva, eli ahterilähikuva. ;) Sorry mates!

Tykkään jotenkin tämän kuvan haikeasta tunnelmastakin, tyyliin "Tällainen olen, kelpaanko?" :D

Pyöreä maha, mutta ehkä vähän vähemmän pyöreä.

Meitsi täällä taas! Otinpa tuossa valokuvia päivän ratoksi tämänhetkisestä tilanteesta. Noissa mä näytän ihan OK:lta, vaikka olenkin kaikenmaailman taulukoiden ja lääkäreiden ja muiden arvostelijoiden mukaan merkittävästi ylipainoinen, kokoa L, XL, 44 ja 46 käyttävä matami.

Yllätyin kuitenkin ihan positiiviesti, että oon mä ollut joskus pahempikin. Tsekatkaa vaikka alta!

Maaliskuusssa 2013, muutama päivä kuopuksen syntymän jälkeen.

Heinäkuussa 2013.

Kun ruoka ei kiinnosta

Helppoa ja sopii laiskalle ruoanolaittajalle. Tähän kylkeen jotain proteiinia, niin jees.

Pikkulapsilla on aina jotain vaiheita menossa ja niin taitaa olla mullakin. Välillä olen ihan into piukassa jostain ruokavaliosta ja vaakalukemat vähenevät. Sitten iskee kyllästyminen, repsahdus, turhautuminen. Nyt olen jossain ihmeellisessä vaiheessa, jossa ruoka ei kiinnosta yhtään. Olen vähän väynyt miettimään ruokaa tai tekemään ruokaa, joten syön vähän mitä sattuu. Vaa'allakaan en ole jaksanut käydä, joten paha sanoa, miten tällainen "Ruoka on ihan blääh" -meininki vaikuttaa lukemiin. Nyt jalassa on tosin Lindexiltä ostetut L-koon housut, jotka olivat ennen hyvät, mutta nyt ahteri roikkuu jotakuinkin polvissa. Tiedä sitten, johtuuko tämänhetkinen hiphop-look kutistumisesta vaiko Lindexin pöksyjen löystymisestä. Ehkä mä tsemppaan huomenna aamulla ja käyn vaa'alla. Ehkä mä jopa vien sen yläkerran vessaan, niin voin pompata sen päälle heti herättyäni aamutuimaan.

  Kommenttiboksissa kyseltiin, pitäisikö kenties vain ryhtyä järkevälle ruokavalioremontille eikä palata Dukan-dieetin oppeihin. Jotain sellaista tässä nyt olen yrittänyt, eli syödä normaalisti, mutta aiempaa fiksummin. Silti kokoajan takaraivossa jyskyttää, että Dukanilla lähtisivät nämä ekstralaardit. Jotenkin harmittaa ja hävettää, etten saa itsestäni irti. Tai korjaan: ole saanut itsestäni irti. Ehkä mä löydän sen tehokkaan draivin jostain vielä.

Entä mitä kuuluu mun kestopigmentoiduille eyelinereille? Noh, pigmentointi tuntui valitettavasti kuluvan about kokonaan pois. Tai jäljellä on ihan hento viiva molemmissa silmissä. Se näyttää enemmänkin huonosti pestyiltä meikeiltä kuin kunnon rajaukselta. Eli sinne meni 240 euroa. Hoitola suosittelee 1-4 kerran pigmentointia, joista seuraavat maksavat 140 euroa. Itse en luultavasti ole kuitenkaan menossa vahvistamaan rajauksia, sillä on melkoisen kallista ja epämiellyttävää hommaa. Tai noh, aion pohtia asiaa ja tsekkailla mun silmiä sillä silmällä. Just nyt tuntuu siltä, että nämä hennot rajaukset ovat ihan fine ja jos haluan voimakkaampia, niin vedän itse meikillä. Ei mun niin nätiltä tarvitsee näyttää heti sängystä ylös hypättyäni ;) Eikä toisaalta siihen Tukka pystyssä -lookkiin mitkään rajaukset taida auttaa ;)

Kaikesta huolimatta mitä mukavinta keskiviikkoa ihan jokaiselle :)