Tykkään musta niin, että halkeen: eli karppaus sujuu taas!

Pihviä, kurkkua, vuohenjuustoa ja ihan simohyvää herkkusienikastiketta. Omnmonnom.

Kahvi päivässä pitää meitsin hyrisemässä.

Aamupirtelössä vadelmia, rahkaa, loraus kermaa ja maitoa.

Käytiin koko perhe ulkona syömässä. Oikein kuulkaa hienossa ravintolassa. Söin maalaissalaatin ja oli hyvää. Leivästä tosin nappasin palasen ja loput annoin lapsille.

Tämänaamuinen pirtelö, jossa mustikoita, rahkaa, vähän kermaa ja maustamatonta jogurttia.

Eeeeeehkä otsikko liioittelee iiiiiihan vähän, MUTTA kyllä mä tykkään itsestäni nyt taas enemmän, kun olen onnistunut noudattamaan karppausruokavaliota jo useamman päivän. Vaa'alla se näkyy noin -500 g pudotuksena toistaiseksi, eli ei paljon minään. Mutta uskon ja toivon, että se siitä lähtee vauhdikkaampaan laskuun, kun vaan jaksan jatkaa. Ja mähän jaksan. Aion onnistua.

Nimittäin muuten mua hävettää palata äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen töihin tammikuussa. Haluaisin olla hoikemman ja elinvoimaisen näköinen silloin, enkä sellainen, että jengi tuijottaa mun mahaa salaa ja sitten kuiskii takahuoneessa, että "ihan varmasti on raskaana". Nimittäin en ole ja luultavasti en koskaan enää tule olemaan, sillä näissä kahdessa on jo kaikki.

Tämä viikko on tosin ollut helppoa karppauksen kannalta, sillä mies on ollut viikon lomalla. Todellinen haaste koittaa heti huomenna, kun mies on töissä eikä tarvitse miettiä, mitä kukaan muu ajattelee mun silloisestakin ruokavalinnasta. Lapsilta kun pystyy syömään salaa ja he käyvät myös jokusen kerran viikossa leikkipuistotoiminnassa. Eli mulla on sellaiset 1-2 h aikaa tehdä pahuuksia. Mutta en aio tehdä. En tee. Keskityn muihin juttuihin ja onnistun. Näin sen homman on mentävä.

Uusi kattovalaisin eteisessä

 Pitääpä hehkuttaa teillekin, kun tein mielestäni kauniin löydön ja nyt meidän eteisessä on toimiva kattolamppu! Edellinen oli sellainen lampunsyöjävalaisin: siinä paloi valo aina noin viikon tai pari, sitten se poksahti pimeäksi. En tiedä miksi. Ollaan aika aikaansaavia ihmisiä vissiin, koska noin seitsemän vuotta elettiin sen kanssa. Joskus se valo kesti vähän pidemään, joskus se poksahti pimeäksi suunnilleen samantien.

Jostain sain kuulkaa aikaiseksi ja ostin uuden! Oho. Ja mies asensi sen kattoon. OHO! (Tästä pääsemmekin siihen, että jännästi se uloke haarojen välissä tekee kykeneväksi moisiin hommiin, koska mä en osannut. Hävettää tunnustaa, mutta näin kävi. Itse kyllä osaan vaihtaa kaikki talvirenkaat ja muutenkin vastustan ajatusta miesten- ja naistentöistä, mutta silti tässä kävi nyt näin).

On se hieno! Olo on kuin Titanicin tanssisalongissa. Pitää vain toivoa, ettei tämä salonki uppoa :D

Haluaisin myös vähän selkääntaputuksia, koska olen hienosti jatkanut valitsemallani karppipolulla. Ohessa aamiainen, joka koostui tällä kertaa kahdesta kananmunasta, kahdessta nakista, kahdesta tomaatista ja neljästä herkkusienestä. Ei edes kaivannut mausteita, oli hyvää sellaisenaan.

Olen iloinen ja täynnä energiaa :) Ruokaremontin maaninen vaihe on käynnissä... ;D

Ensimmäisen karppauspäivän syömiset kuvina

Lounas.

Päivällinen.

Aamupala.

 

Iltapala.

 Lisäksi söin rahkavälipalan kahdessa erässä. Siihen tuli yksi purkki rahkaa, reipas loraus maitoa ja pieni kourallinen mansikoita. Oli hyvää, vaikka yleensä olen noihin mun blenderisekoituksiin laittanut myös banaanin makeuttamaan. Hyvin kyllä upposi näinkin :)

Kävin myös Shabam-jumppatunnilla kuntokeskuksessa ja söin siellä kourallisen maustamattomia cashew-pähkinöitä, kun meinasi nälkä kasvaa liian suureksi.

Nakkia eksyi kahteen ruokaan, mutta menkööt ;)

Pahoittelut, että kuvat ovat hölmössä järjestyksessä. Yritin masentavan pitkään saada niitä kronologiseen järjestykseen eikä siitä vain tullut mitään. :O

Näitä meni jokunen, eli Pepsi Max.

Painossa ei ole vielä minkäänsortin muutoksia. Myönnän, että jotenkin epärealistisesti odotin jo yhden karppauspäivän näkyvän vaa'alla, kun se kuuluisa "hiilaripöhötys" olisi lähtenyt poistumaan. Sen sijaan, että olisi tullut sellainen Hanskat tiskiin -fiilis, niin taistelutahto nousi entistä korkeammalle. Mähän näytän tuolle painopirulaiselle, että saan sen laskemaan.

Karpin paluu: karppauksella eroon ylikiloista?

Aamupalana munakasta ja kalkkunanakkeja.

Ruokaisa lounassalaatti, omnomnom.

Mun riippuvuus numero 1.

Nyt te kyllä nauratte mulle varmaan, mutta silläkin uhalla tunnustan, että heivasin aika nopsaan tuon Biggest loser -ruokavalion, koska en saanut sillä tuloksia. Okei, jaksoin oikein muutaman päivän sitä, joten liekö tuo ihmekään ;) Mutta anyway, uskon ratkaisun mun ylikilo-ongelmaan löytyvän joko Dukan-dieetistä tai karppaamisesta. Ajattelin nyt sitten palata juurille, eli karppaamisen pariin. Tosin en ajatellut alkaa kunnolla läträämään rasvojen kanssa, lähinnä siis kai hyväkarpata eli jättää hiilarit melkolailla minimiin ja keskittyä järkeistämään tällä tavalla syömisiä.

Kuopus 1 v 8 kk repi tänään huumoria mun ylikiloista ;) Tai no, ainakin se oli tilannekomiikkaa mun laardien edesauttamana. Olin kyykyssä luuttuamassa lattiiaa rätillä ja mun aavistuksen liian niukka paita nousi ylöspäin, jolloin selästä paljastui kaistale ihoa. Jätkä sitten meni sitten sinne mun taakse, tökkäsi ihoa ja kiljaisi riemuissaan "KUKKUU!" ;) Haha, vähänk repesin ;)

Mielihyvää muustakin kuin suklaasta

Joulunalusaika ei ehkä ole mikään suklaata välttelevän suklaaholistin unelma, mutta näillä mennään. Yritän keskittyä muihin juttuihin ja hakea joulun tunnelmaa muualtakin kuin Pandan konvehtirasiasta. Viime vuonna ostin nuo kuvissa olevat huopikkaat ja voi että mä tykkään niistä! Tosin melkoinen floppi kyllä lämpöisyytensä takia tai siis tarkemmin vilpoisuutensa takia. Mulla palelee niissä aina varpaat, vaikka siis pakkasta olisi tyyliin viisi astetta ja olisin ollut ulkona vartin. BLÄÄÄH. Tosi kivan näköiset ja helppo pukea, ihan ässät jalkineet muuten. Mutta en kyllä enää ostaisi, nimittäin talvikenkiä, jotka eivät pidä kylmää poissa.

Flunssaa ja elokuvanautintoja

Mä imuroin aina kaikki meidän muksujen flunssat. Tämäkään kerta ei tehnyt näemmä poikkeusta, sillä olen taas räkätaudissa. En tosin (vielä) kovinkaan pahassa, joten ehkä tämä katoaa tästä. Pitää varmaan koittaa taas kaikenmoista luontaisdroppiakin kiskoa kuvusta alas, tuskin niistä haittaakaan on.

Eilen otin kyllä ihanan chillisti. Mies on viikon lomalla ja sai kaitsea lapsia, kun mä menin kaupungille ihan itsekseni. Kävin syömässä ulkona sushia ja sitten kiiruhdin elokuviin päivänäytökseen. Mä olin teininä jotenkin aika kiinnostunut prinsessa Dianasta, joten pitihän hänestä kertova Diana-elokuvakin käydä katsomassa. Leffateatterissa oli mun lisäksi vain kolme naista, muuten siellä oli ihan tyhjää. Aika luksusta. Elokuvakin oli varsin hyvä, vaikka tulihan sitä ehkä vähän liikaa vertailtua päänäyttelijättären ja esikuvan ulkonäköä. Tuntui myös jännän vapauttavalta lähteä leffateatterista kotiin, kun mikään paparazzilauma ei piiritä heti leffateatterin ovelle ja saa hukuta massaan siinä missä kuka tahansa. Että onneksi mä en ole minkään maam hallitsijasuvun jäsen ;)

Vaakalukema ei liiku mihinkään ja sekös mua kyrsii. :/

Talvihölkkä on huippua!

Hassua, miten paljon mä tykkään hölkkäämisestä talvella. Se vaan on jotenkin niin ihanaa, kun on lunta lenkkareiden alla eikä ole tuskaisen kuuma. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Tänään kävin hölkkälenkillä heti aamulla, sen jälkeen kävin virkistävässä suihkussa ja päivä sujui aivan erinomaisesti. Tuntuu, että ihokin hehkui heti ihan eri tavalla.

Myönnettäköön, että tällaiset aamuhölkät jäävät kyllä jatkossakin taatusti viikonloppuihin, sillä niin sekaisin en sentään ole, että lähtisin juoksemaan viiden tai kuuden aikaan aamulla. Unikin kun on aika tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Mutta jos edes viikonloppuisin, tarkoittaa se sentään kahta aamulenkkiä viikossa :D

Tämän päivän ruokailut menivät varsin mallikkaasti, suorastaan häkellyttävän upeasti 90 %:sti, mutta valitettavasti nyt illalla porsastelin ihan kunnolla syömällä irtokarkkeja, sipsejä, itse leivotun pullan JA suklaata. Perustelin tämän itselleni "karkkipäivänä", mutta eipä sellaisia olisi järkevää pitää, jos meinaa kutistua. Mutta olkoot, enemmistö päivästä meni syömällä todella hyvin ja järkevästi, joten se riittäkööt. En ole turhan ankara itselleni enää, ei vaan huvita. Elämä on ihanaa ylikilojenkin kanssa ja hyvällä tuurilla niistä pääsee eroon vähän rennommallakin otteella :)

Biggest Loser -ruokavaliota mukaillen

Tämä dieettituristi täällä taas turisee ja intoilee taas jostain uudesta jutusta. Tai uudesta ja uudesta, mutta anyway. Lainasin kirjastosta kolme vanhaa KG-lehteä ja yhdessä niistä oli aika pitkä artikkeli Suurin pudottaja -ohjelman ruokavaliosta. Mä sitä siinä selailin ja päätin, että pah, kokeillaan nyt sitten tätäkin. Että jos olisi helpompi pysyä tässä, kun en kerta kaikkiaan tunnu saavani itsestäni Dukan-dieetin oppeja irti. Tässä syödään melkolailla normia sapuskaa, tosin vähähiilihydraattisesti ja vähärasvaisestikin. Kaloreita pitäisi mun painoisen ihmisen vetää sellaiset 1300-1500 vuorokaudessa.

Tämänpäiväinen lounas. Mä kyllä yleensä inhoan katkarapuja, mutta tänään ne olivat ihan jees.

Kuva vanhan KG-lehden Biggest Loser -ruokavaliosta ja -treenistä.

En kyllä tiedä, kuinka tosissani taaskaan olen, mutta menkööt nyt tällä vähän aikaa. Jos alkaa tökkiä, kokeilen, innostuisinko Dukan-jutuista tai karppaamisesta vai jatkanko vain tätä eloani vähän muhkeampana kuin naapurin Pirjo.
Kuntosalia on tullut harrasteltua mahtavan aktiivisesti. Viimeksi eilen nostelin siellä rautaa ja tuntui hyvältä. Tosin eilen ei noussut ihan samaan tahtiin kuin yleensä. Treeniohjelmaan toistoja on merkitty 15x3, mutta esim. rintalihaksissa puhtia riitti vain kymmeneen toistoon kerrallaan. Alkoi meinaan siihen malliin täristä eikä vaan enää noussut, niin tyydyin sit siihen kymppiin. Painoa kuitenkin oli reilusti, joten ihan jees.

Käytiin kylässä ja laiskana emäntänä vein valmispullia. Piti niille vähän haistatella vaan ensin, ettei tule itse syötyä ;)

Kyyläilin taas kanssatreenareitakin, hehe. Yksi toinen oli samanlainen tuhti kuin meikäkin ja sekin hipsutteli siellä ilman kenkiä. Mä en aina jaksa ottaa treenikenkiä mukaan, koska mun mielestä sukkasillaan saa kivemman tuntuman lattiaan ja paljasjalkailu on muutenkin kai tosi pop ;) Lisäksi ne vie ärsyttävän paljon tilaa treenikassissa ;) No mutta, anyway, tämä toinen neitonen istui siinä reidenloitontajalaitteessa ja vaan heilutteli jakoja puolelta toiselle, katseli telkkaria kyllästyneen näköisenä eikä hikoillut yhtään. Mut mikäpä siinä, menee se ilta noinkin ja oli se sentään varmasti tehokkaampaa kuin esim. pelkkä sohvalla makoilu.

Toinen mimmi taas teki ihan simopitkiä sarjoja jollain 1 kg painoilla ja sekin näytti vähän... ööö... jännältä. Mutta sillä naisella oli ihan MIELETTÖMÄN kauniin muotoinen pylly ja muutenkin hän oli aika kaunista tekoa, joten ehkä se toimii :)

Kolmas tyyppi oli pukuhuoneen puolella. Hän oli maahanmuuttajataustainen nuori neito, joka selkeästi häkeltyi mun mentyä pukkariin. Sitten hän pohti siinä jotain vähän aikaa, kunnes meni vessaan vaihtamaan treenivaatteet. Mietin, olisiko hän voinut vaihtaa ne siellä pukuhuoneessa, jos mä en olisi ollut siellä. Jänniä jotkut uskonnot, kun joutuu olemaan niin häveliäs, ettei edes pukuhuoneessa voi vaihtaa vaatteita vain on ängettävä pieneen pissanhajuiseen vessaan.

Olkaa ihmiseksi ihanaiset tänäänkin, mäkin ajattelin olla :)

Hölkkä kulkee taas

Mulla oli pieni hölkkäväsymys, mutta nyt se on lähtenyt taas pois. Toissapäivänä kävin lönkyttelemässä jo Icebugit eli sellaiset nastalenkkarit jalassa, kun oli pakkasta ja en tykkää hissutella. Vähän kyllä arvoin, että meneekö nyt sikahintaiset tossut pilalle, kun oli siellä paljasta asfalttiakin. Mutta pah, ajattelin, ei saa nyt siihen kaatua mun into lähteä lönkyttelemään pihalle. Ja voi pojat, juoksu sujui hienosti, syke nousi, mutta hengitys ei salpaantunut, sain aikaa omille ajatuksille ja koirakin jaksoi hienosti. Jes! Tosin mun hölkkätahtikin on melkoisen maltillista, niin saisi kyllä olla aika rapakuntoinen karvakuono, ettei messissä jaksaisi :D

Eilen en tosin liikkunut sitten senkään edestä, vaan hoidin kaikenmoisia kotihommia ja kaitsin ipanoita ihan aamusta iltaan. Tänään ajattelin nakittaa ne hommat miehelle ja lähteä salille testaamaan, miten se kokovartalovibra toimii tällä kertaa ;) No okei, "vähän" muutakin, eli ensin vedän tietty mun tunnin saliohjelman läpi.

Aijuu, eilen olin taas kylpylässä lasten kera. Masennuin kyllä aina vilkaistessessani omaa ruhoa peilistä, nimittäin mulla on tuota VATSAA. Mutta voin sanoa, etten kyllä ollut ainoa. Siellä oli ehkä yksi nainen, jonka kanssa olisin ilomielin vaihtanut kroppaa. Muut olivat ihan samanlaisia valaskaloja kuin allekirjoittanut.

Että nyt vaan kaikki Suomen muidut, dieetille, minä mukaanlukien!

Ahdistava vaaka

Tänään silmät kyllä rävähtivät apposelleen heti aamulla, kun vaakalukema oli taas kiivennyt kaikesta mun mielestäni järkevästä syömisestä huolimatta ylöspäin. BLÄÄH. Oon ollut niin iloinen, että olen vastustanut herkkuja ja syönyt ruoka-aikoina järkeviä asioita. Silti homma kusee jossain, kun kaloreita on tullut liikaa. Tänään motivaatiota ei sitten ole enää ollutkaan oikeastaan yhtään, kun ei se hemmetin lukema tunnu pienenevän edes järkevästi elämisellä. TOSIN olin eilen kuntosalilla illalla ja se kyllä voi nostattaa lukemia jopa pariksi päiväksi, kun lihaksiin kertyy nestettä. Että ehkä edes osa sitä on sellaista eikä puhdasta fläsää.

Salilla kyllä koin onnistumisen elämyksiä. Nimittäin siinä on sellainen selkälihaslaite suoraan peilin edessä. Kun niitä tekee, kroppa näyttää melkoisen lihaksikkaalta, vaikka siinä olisikin tämä +20 kg. Niinpä mä kyyläsin itseäni peilistä siinä "bodatessani" ja hymyilin sisäänpäin. Vaikka mun keskivartalo on melkoisen pöhöttynyt ja kuin keski-ikäisellä olueen menevällä miehellä/reippaasti yli puolivälin raskautta olevalla ylipainoisella naisella, niin perhana, on mulla kyllä kauniit olkapäät ;) Että huomenna voisi mennä sinne taas uudestaan nostelemaan painoja peilin eteen ;D

Uusi kuntosaliohjelma

Doddi, kyllä nyt ke-le-paa, sillä sain uudesta kuntokeskuksesta saliohjelman, joka on ensinnäkin aika kattavan oloinen (kaikki isot lihasryhmät käydään läpi) ja toisekseen sopivan lyhyt. Vajaa tunti menee punnertaessa kaikki liikkeet läpi ja kun vain tekee tarpeeksi isoilla painoilla, niin saa hyvää tuntumaakin. Kyllä, kyllä! Josko tämän avulla uuden paremman elämän ylläpitäminen olisi helpompaa. Mun edellinen saliohjelma kun sisälsi noin 70 % laitteita, joita ei tuolla uudella salilla ole ja enemmistö ajasta meni pähkäillessä, mihinkä seuraavaksi menen hikoilemaan. Joten hyvä näin.

Salilla on joku sellainen ihmeellinen värisytinkin, josta valitaan ensin värinän määrä ja sitten aika. Sitten siinä vehkeessä seistään esim. kyykyssä ja se vatkaa koko kroppaa. Ihan älyttömän näköistä hommaa ja varmaan ihan älytöntäkin, mutta oon mä silti siinä joka treenin jälkeen vatkannut itseäni. Ei siitä haittaakaan varmaan ole, joten antaa mennä. Kuulemma auttaa palautumisessa ja painonpudotuksessa, mutta mitä luultavammin ihan bullshittiä. ;)

Syömisiä olen nyt alkanut taas kirjata Kiloklubiin. Eli paluu juurille jollain tapaa, Dukan-dieettiä en näköjään vaan jaksa toteuttaa. On liian vetämätön olo vähän kaikkeen. Mutta nyt oon syönyt aamupalaksi kaurapuuroa raejuustolla, lounaaksi salaattia, välipalaksi esim. Skyrin tai herkutellut kapselikahvilla... Suklaata en ole ostanut yhtään, jee! Ei ole tehnyt edes mieli. Uskon, että jo pelkästään tuo ylenpalttisten herkkujen ja ahminnan vastustaminen tekee hyvää vaakalukemille. Ei ehkä yhtä nopsaan kuin Dukan-dieetti tekisi, mutta jos edes hiljalleen.

Hiukan harmaata

Punnitsen mun sapuiskoita ja kirjaan niitä Kiloklubiin. Tämä tuntuu nyt onnistuvan jotenkin paremmin kuin ruoka-aineksiin liittyvä ehdottomuus. Tosin vaakalukemissa ei ole näkynyt juuri yhtään.

Vettä, vettä, vettä! Yritän juoda sitä joka päivä aika reippaasti.

Otsikko oli kiinnostavampi kuin lyhyt juttu, mutta silti.

Musta on ollut jo pidempään vähän puhti poissa. Osasyy siihen on melko varmasti lasten jatkuva kitinä - ainakin se tuntuu jatkuvalta, vaikkei varmasti sitä olekaan. Ei tunnu ainakaan vielä yhtään pahalta palata töihin tammikuussa. Tai okei, YKSI asia siinä jännittää mua: niin kuvittelin olevani jossain missimitoissa sinne palatessani, mutta ihan niin ei käynyt. Tuhti tyttö olin lähtiessä ja tuhti oon palatessa (ellei nyt tapahdu jotain todellista herätystä ja ala taas dieettaaminen kiinnostaa ihan kympillä). Uskon, että pieni erossaolo tekee hyvää meille kaikille. Siellä hoitopaikassa on ihminen, jonka työtä on keksiä ipanoille virikkeitä ja joka jaksaa kokata ipanaystävällistä, terveellistä ruokaa päivästä toiseen. Mä voin sitten sen ajan käyttää mun älynystyröitä duunissa ja toteuttaa mun ammatillista kunnianhimoa. Ehkä mä sitten jaksan iltaisinkin paremmin olla läsnä mun lasten elämässä, kun ei tunnu, että virta on vähissä. Tai ainakin toivottavasti. Vaikka eipä sillä, silloin mulla on vielä vähemmän aikaa, kun arki on enemmän aikataulutettua ja duunissakin pitää hyppiä jonkun muun kuin oman pillin mukaan.

Mut hei, tänään aamulla sain nukkua vähän sitä normia aamukuutta pidempään (eli peräti melkein kymppiin, koska mies nousi lasten kanssa) ja sitten vielä mulla oli oikein hierontakin varattuna. Teki hyvää :)

Flirtti remppareiska

Kylläpäs voi pieni ja harmiton juttu piristää :) Eli meillähän oli keittiössä vesivahinko ja sitä kävi korjaamassa oikeastaan aika hyvännäköinen remonttimies. Sellainen mukava, iloinen huumoriveikko. Nyt on lattia korjattu, mutta vielä uupuu pientä viimeistelyä. Nyt häntä ei ole näkynyt muutamaan päivään ja lähetin tekstarin, että "Vieläkö muistat meitä?" ja kyselin vähän sen aikatauluja. Tuli sen verran hauska tekstari takaisin, että pakko jakaa se teidän kanssa: "Tottahan toki mä sin.... teidät muistan ;)".

Että voi näinkin minimaalinen juttu piristää ja kohottaa inan itsetuntoakin taas. Että ehkä mä en olekaan ihan mikään kauhea haaska edes näiden ylikilojen kanssa ;)

Joskus elämästä pitää nauttia

Siskolla on joku luottokortti, minkä bonuspisteillä se ostelee välillä kaikenmoista mahtavaa. Tällä kertaa se oli hommannut meille 50 euron lahjakortin ravintolaan. Katselin raflan menua netistä jo etukäteen ja nopsaan keksin, että se 50 euroa ei kyllä kovin pitkälle riitä. Mutta toisaalta, saatiin todella maukkaat sapuskat ainakin halvemmalla kuin normisti, kun maksettavaa jäi 27 euroa tuon lahjakortin päälle.

Hullun hyvää härkää, rapsakoita pottuja, maukkaita juureksia ja ihan mieletöntä sienikastiketta. OOOOOH.

Suklaakakkua ja vadelmasorbettia, om nom nom.

Että juu, ihan järkevissä kaloreissa ei kyllä eilen pysytty, vai mitäpä tuumitte mun sapuskoista? ;) Tuo liha oli kyllä mun makuun semisti liian medium, koska se oli ihan punainen ja leikatessa kudosnesteet vaan tirskuivat, mutta oli se silti hyvää :) Ja oih ja voih tuota suklaakakkua, melkein sain ruokaorgasmin ;) Siinä kyljessä oli pallo vadelmasorbettia ja sekin oli niin hyvää ja raikasta, että oksat pois. Tosin oli tuolla jälkkärillä hintaakin sitten 12 euroa, eli sietää ollakin maukasta.

Eilinen oli kyllä muistutus mulle. Että kun syö hyvää, se voisi ihan oikeasti olla hyvää. Eikä jotain edullisen kg-hinnan bulkkikamaa Cittarista, jota kauhon kurkusta alas apinan raivolla. Vaan hitaasti nautiskellen voi syödä hyvääkin, kunhan ei vain liian usein.

Uniongelmien selätystä

Mä olen kärsinyt pirunmoisista uniongelmista viitisen vuotta. Ne alkoivat mun odottaessa esikoista, joka täyttää seuraavaksi neljä vuotta. Melkoista h#lvettiä suorastaan ollut välillä, kun vain makaan tunti toisensa jälkeen sängyssä ja en saa unta. Makaan silmät kiinni yön läpi enkä nukahda. Sitten kuuntelen, kun mies tuhisee onnellisena vieressä ja liikenne hiljenee ulkona.

Kun imetin vielä lapsia, en voinut popsia mitään ylimääräisiä mömmöjä tähän vaivaan. Toisaalta, en ole koskaan edes halunnut unilääkkeitä, koska niiden uni on keinotekoista ja pelkään jääväni niihin sitten koukkuun. Mutta mitään luontaistuotteitakaan en uskaltanut popsia silloin, kun joku muu sai musta ravintonsa. 

Ilo alkoi lopetettuani kuopuksen rintaruokinnan joskus tuossa keväällä. Söin mm. purkillisen melatomiinia, joskaan se ei toiminut mulla. Sitten söin pari paketillista valeriaanaa ja se saattoi auttaa kyllä vähän. Tosin ei sekään mitään auvoa ja onnea suoraan tuonut, mutta ehkä mä nukuin vähän paremmin. Olen myös koittanut kaikki perinteiset kikkakolmoset aina viileästä makkarista alkuillan kevyeen ulkoiluun, hiilaripainotteiseen iltapalaan, tekniikan välttelyyn iltaisin ja mitä lie. Niin ja olen kaikenmaailman yöteelaatujakin kitannut. Noin viikko sitten mä ostin ihan herätteenä tuon Ricolan Good Night Tea -juoman, pyörittelin vähän silmiä sen tuoteselosteelle (on melkolailla sokeria tässä). Mutta ostinpa kuitenkin ja pakko sanoa, että olen nukkunut aika hyvin nyt viimeisen viikon. Että olkoon vaikka mikä Plasebo-efekti tahansa, niin taidanpa kitata tätä jatkossakin iltaisin ;) Lisäksi nappaan aina kun muistan magnesiumia illalla, senkin pitäisi vissiin edesauttaa hyviä yöunia.

Ylipolvensaappaat: parempi överit kuin vajarit

 Meitsi pystytti itsepalvelukirppikselle pöydän tänään ja pitihän siinä vähän tsekata muidenkin loosien tarjonta. Olimme liikkeellä kylässä olleen siskon kanssa. Bongasin hänelle kuin ihmeen kaupalla Ril's-merkkisen ihan uuden näköisen jakkupuvun, joka näytti ihan törkeän hyvältä hänen päällään. (Toki asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että mun ISOsisko on jotakuinkin kokoa 36 ja näyttää hyvältä kyllä ihan missä vaan). Eikä se ollut mikään tätijakkupuku, vaan tyylikästä liituraitaa ja ryhdikkäät leikkaukset. Waude. Maksoi kyllä aika suolaiset 20 euroa, mutta ehkä hyvästä voi maksaa vähän enemmän.

Mä sen sijaan löysin itselleni nuo kuvan ylipolvensaappaat, jotka olivat ihan hullun hienot jalassa. Matala korko varmistaa, ettei look ole kuin maksullisella ja tuo harmaa värikin oli jotenkin tosi miellyttävä. Hintaa näillä käyttämättömillä buutseilla oli hurjat 2,50 euroa eli olen aika iloinen :)

Mutta sanokaas, miten mä varmistan, että ovat ihan saletisti puhtaat? Kun ei näitä oikein voi pesukoneeseenkaan heittää? Meillä on sellainen minipakastin, eli sinne survominen voisi olla vähän haastavaa. Mutta pitäisikö lämmittää saappaille sauna?

Mitä rakastan itsessäni

Mainio kanssasisareni Tintti lähetti mulle haasteen, joka on alunperin kai lähtöisin Lady Puntilta. Monasti käyn tsekkaamassa haasteet ja välillä nappaan niistä kiinni, mutta monesti ne kyllä valitettavasti hautautuvat jonnekin Teen tämän sitten myöhemmin -pinoon. Mutta nyt oli sen verran erilainen ja ajatuksiaherättävä haaste, että pitäähän tähän tarttua. Ja se menee näin:

Haaste on helppo ja ihana: kerro haasteesta omassa blogissasi ja listaa kuvan (tuon ylläolevan tai minkä tahansa rakastettavan kuvan) alle vähintään viisi (5) asiaa, sisäistä tai ulkoista, joita todella rakastat itsessäsi - tai ainakin haluat oppia rakastamaan, jos et siihen vielä pysty <3 


Sinänsä aika haastava haaste, koska itse ainakin analysoin itseäni jatkuvasti ja tulee harrastettua sellaista itsensä ruoskintaa. Välillä mä puristelen omia vatsamakkaroitani ja ajattelen, että "läski, läski, mikset saa laitettua itseäsi ruotuun". Keskityn helposti niihin huonoihin juttuihin enkä huomaa, mitä hyvää mussa on. Joten Let's go, näistä ainakin tykkään:

1. Olen hyvä tyyppi.
Mä olen pidetty työkaveri, koska olen aika rento ja iloinen kiireessäkin. Pidän yllä sellaista letkeää ilmapiiriä enkä koskaan nurise turhasta. Mä olen hyvää seuraa myös vapaa-ajalla.

2. Mulla on upeat hiukset.
Jonnekin yli puolen selän ylettyvät vaaleat, runsaat ja kauniit hiukset ovat mun ylpeys. Jos haluan tehdä vaikutuksen tai olla nätti, pidän niitä aina auki. Ne eivät edes kärsineet siitä, kun värjäsin ne kestoväreillä punaiseksi pieneksi toviksi ja sen jälkeen palautin vaalean värin värinpoistolla.

3. Olen luotettava.
Älkää käsittäkö väärin: tykkään kyllä juoruilusta, mutta en koskaan päästä läpi mulle läheisten ihmisten luottamuksella kertomia asioita. Ystävät ja läheiset tietävät, että mulle voi avautua ja että ne asiat säilyvät meidän kahden välisinä.

4. Mulla on kauniit sääret.
Vaikka ylikiloja on erityisesti keskivartalon alueella, niin sääret mulla on ihan parasta A-luokkaa. Ne ovat pitkät, kauniit ja kapeat. Siksi mä käytänkin paljon mekkoja.

5. Mä olen aika pitkä.
172 cm pituus ei olisi ehkä paljoa supermallille, mutta tällaiselle tavismuidulle se on oikein hyvin ja auttaa hieman kätkemään edes osan ylimääräisistä kiloista. Vaatteetkin näyttävät vähän paremmilta, kun on tarpeeksi pitkä runko. Eikä housujakaan tarvitse koskaan lyhentää.

6. Mä osaan kävellä korkokengillä.
Tämähän on ihan ehdottoman tärkeä tässä listassa eikä yhtään pinnallinen ;) Mutta joo, olen siis aika taitava talsimaan korkeillakin koroilla. Niiden avulla mun fiilis nousee ihan eri tasolle kuin tennareissa lampsiessa ja jälleen kerran vaatteet istuvat vähän paremmin.

7. Osaan heittäytyä.
Mä en ole mikään nurkassa jurnuttaja, vaan osaan lähteä leikkiin mukaan. Toki se edellyttää oikeanlaista porukkaa ja fiilistä, mutta noin yleisesti ottaen mä olen hyvä heittäytyjä erilaisissa tilanteissa. Kerran olin esimerkiksi yhden lehden lukijamallina ja olivat aivan ihmeissään, kun olin heti leikissä täysillä mukana enkä mikään pökkelö.

8. Olen taitava kuski.
Jos nyt unohdetaan nuo taannoiset ylinopeussakot, niin mä olen pirun taitava ajamaan autoa. Erityisen lahjakas mä olen peruuttamisessa ja parkkeeraamisessa ylipäätään. Taskuparkkeeraaminen on kivaa! Olen muutenkin aika kiinnostunut autoista ja on mukava häkellyttää erityisesti miespuolisia ihmisiä mun autoinnostuksella. Välillä mä ajelen kesäisin "luu ulkona", pyörittelen rattia yhdellä kädellä ja annan hiusten tanssia tuulessa.


Kappas tyttöä, keksin jopa vähän enemmän kuin viisi! En siis ole toivoton tapaus ollenkaan :) Ottakaahan muut halukkaat tästä haaste vastaan ja laittakaa blogiinne omia ajatuksianne. Ja mulle linkki, tulen vastavierailulle :)

Voitteko uskoa: keittiössämme on lattia!

Uuh la la, vihdoin on yksi savotta saatu ainakin melkein päätökseen, eli vesivahingon jäljet on nyt hienosti korvattu ja keittiössämme pystyy taas olemaan. Vanha, ihan karsea ja aikansa elänyt pyökin värinen, joka saumasta pullistellut laminaatti on nyt korvattu valkoisella lattialaatalla, jossa on somia glitterhippusia. Kyllä sitä elämässä pitää olla vähän blingiä!

TOSIN en suosittele kyllä näiden muutaman päivän kokemuksen perusteella valkoista lattiaa keittiöön, koska meillä ainakin tuota sotkua tulee niin tiuhaan, että näyttää nopsaan ruokottomalta. Mut pieni optimisti mussa toivoo, että ehkä sitä vaan saa aikaiseksi imuroitua vaikka joka päivä. Ehkä mieskin joskus tajuaa tarttua imuriin, jos lattialla ajelehtii tuntemattomia mustia mähmiä.

Jääkaappikin on, samoin kuin hella, liesi, tiskikone sekä hana ja allas, eli wautsi wau, ei enää Saarioisten mikromyrkkyjä. Jes!

Eipä sillä, että tätä rauhaiseloa kestäisi kauan. Tilattiin nimittäin eilen uusi keittiökin, koska vanha on suunniteltu todella huonosti (mm. tiskiallas, roskis, uuni ja liesi ovat kaikki ängetty yhteen ja samaan nurkkaan, joten siellä on ihan mahdotonta häärätä enemmän kuin yhden kerrallaan). Tilattiin meidän keittiö Gigantista, kun saatiin sieltä 40 kk täysin korotonta maksuaikaa ja vielä eilen sai -20 % alea muutenkin. Meidän Epoq-keittiön hinnaksi tuli tasan 6 000 euroa ja sillä summalla sai aika mukavasti lisää säilytystilaa sekä uuden uunin, lieden, liesituulettimen, hanan ja sen kokoisen tiskialtaan, että siellä voisi vaikka kylvettää meidän lapsia ;) Toimitusaika oli kyllä inhottavan pitkä: keittiön osaset saapuu vasta tammikuun puolivälin tienoilla. Mutta toivottavasti se on hyvä, niin kannattaa odottaa :) Halvin se ainakin oli, mitä mä nyt sain vertailtua ja pieksi hinnassa jopa Ikean.

Laitan sitten kuvia, kun homma etenee sillä saralla :)

Nuukailua

 

Tässä juuri pohdiskelen, menisinkö illalla leffaan, kun on kerta Superpäivä ja kaikkea. Mutta vilkaisu tämän hetken elokuvatarjontaan ei herättänyt kyllä ihan hirveästi mitään riemunhihkaisuja, koska ei siellä näytä menevän mitään mielenkiintoista. Joten ehkä keksin mun kaupunkiin poikenneen siskon kanssa jotain muuta, mikä ei kuitenkaan veisi ihan kauheasti rahaa. Nimittäin kurkkasin tuossa myös tilin saldon ja se oli kyllä varmaankin alhaisempi kuin ikinä. On tullut elettyä tässä vähän yli omien varojen ja näin hoitovapaalla tulot tosiaan ovat ihan minimaaliset. Että itsepä oon säästöni syönyt, nyt elellään sitten vähän kädestä suuhun töihinpaluuseen (eli toivottavasti ensi tammikuuhun) asti.

Keittiö on vieläkin ihan kaaoksessa, tosin tilanne on jo huomattavasti parempi kuin esimerkiksi viikko sitten. Nyt meillä on jo uusi lattia ja hana+uuni saatiin eilen käyttöön. Tiskikone tosin vielä on keskellä lattiaa kytkemättä, eli käsintiskauksella mennään. Mutta nyt on jo paremppat saumat alkaa syömään järkevämmin, kun voi oikeasti siellä uunissakin jotain kypsentää, samoin kuin liedellä. Että se siitä tekosyystä!

Tuota tilin saldoa tuijotellessa päädyin myös siihen, että jo senkin puolesta pitää jättää herkkumätöt jatkossa kauppaan. Meinaan jos hakee jotain ylimääräistä vaikka jollain 2-4 eurolla jokusen kerran viikossa, niin siitäkin tulee kuussa jo aika iso lovi budjettiin. Ja mikä ehkä vielä isompi ongelma, niin laardia vyötärölle. Mulla on tässä tosiaan ollut joku ihan järjetön motivaatiopula ja olen sortunut ostamaan milloin mitäkin typerää, joita olen sitten itsekseni herkutellut kotisohvalla muiden silmien ulottumattomissa. Että jos kukaan ei näe, niin en ole niitä syönyt. Haha, eeeeerittäin fiksua.

Siellä uudessa kuntokeskuksessa oli joku perehdytyskeskustelu, missä tämä kunto-ohjaaja tiedusteli mun tavoitteita. Sanoin, että laihtuminen ja jaksamisen lisääminen ovat mulle ykkösiä. Sitten hän sanoi, että heiltä löytyy maksullisia ruokaneuvontapalvelujakin, jos haluan ohjeita. Vastasin, että "jos nyt ensin saan jätettyä kaikki ylimääräiset syömiset ja herkut pois ja ei ala tapahtua, niin katsotaan sitten".

Voi herra Dukan, tulisitko ruoskimaan mua kotiin, niin saisin taas elettyä dieettisi mukaan? Tai vaikka mysjöö Karppaus, silläkin tavalla lähtisi.

Rouva Löysä kuntonyrkkeilee

Mun kuherruskuukausi jatkuu uuden kuntokeskuksen kanssa. Kävin eilen korkkaamassa kuntonyrkkeilytunnin. Meinasin tosin jo masentua heti alkuun, kun selvisi, että se ei olekaan vain varjonyrkkeilyä vaan pitää ottaa joku pari. Moni oli tullut treenaamaan ystävänsä kanssa ja sali oli täynnä sellaisia kahden naisen kiherryskerhoja. Onneksi sieltä kuitenkin löytyi useampikin yksinäinen susi, joten mullekin järjestyi oikein mukava (vaikkakin mua noin 30 kg kevyempi) treenikaveri. Siellä me sitten mätkittiin vuoroin toisiamme ja voin sanoa, että oli ihan överihauskaa ja nyt tuntuu lihaksissakin. Että on mulla todistettavasti jossain tuolla laardin alla sellaisiakin, kun kipeytyvät. Jiihaa :)

Mikään laiskan naisen tunti se ei kyllä ole. Loppumetreillä mm. piti iskeä lyöntejä minuutti putkeen ihan apinan raivolla, eli niin kovaa ja monta kuin vain ikinäkin pystyy. Ekat puoli minuuttia mulla oli aika hyvä vauhti, mutta sitten alkoi kyllä hyytymään. Ne viimeiset olivat jo melko säälittäviä, mutta ainakin tein kaikkeni.

Itsetunto kohosi kyllä taas piirun verran. Nimittäin mä osaan iskeä aika hyvin ja saan siihen hienosti voimaa. Olen kyllä ennenkin tiennyt olevani aika vahva, kun en muutenkaan ole mikään höyhensarjalainen missään. Mutta on se jotenkin mukavaa, kun laardien alle piilotetuissa lihaksissakin voi olla kivasti voimaa. Toissapäivänä se nähtiin myös silloin, kun siirsin mun miehen kanssa meidän pesutornia eli pesukonetta ja kuivausrumpua. Yhdessä vaiheessa mies piteli sitä kuivausrumpua ilmassa (!!!) ja mä työnsin pesukonetta paikoilleen. Aika säätöä, mutta saatiin torni paikoilleen eikä käynyt mitään haavereita. Mies kyllä valitteli seuraavana päivänä kipeää lihasta, joten taisi sekin saada aikamoista kyytiä siinä sen kuivausrummun kanssa.

Eilen meni syömiset hienosti perinteisen ravintoympyrän mukaan ja tänäänkin on mennyt hyvin, jopa paremmin. Dukan-dieetti polttelee jossain takaraivossa samoin kuin karppaus, muttei se mun energia nyt vielä riittänytkään niihin. Toivottavasti paino ymmärtää nyt kuitenkin tälläkin ruokavaliolla laskea edes takaisin sinne 81 kg:n paikkeille. Aamulla painoa oli 83,8 kg eli sentään vähän vähemmän kuin pari päivää sitten mässäiltyäni miten sattuu ja mitä sattuu.

Lisätsemppiä uudesta kuntokeskuksesta

Wuhuu, kuntoilu sai lisäintoa, kun vaihdoin kuntokeskusta. Tykkäsin kyllä edellisestäkin kovasti, koska siellä on isot tilat, hyvät saunat ja erinomainen lapsiparkki. Miinuspuolena sijainti aivan eri puolella naapurikaupunkia, varsin tuhti kuukausihinta (mulla maksoi 65 e/kk ja se oli vieläpä HALPA tuon keskuksen hinnaksi). Nyt aloitin uudessa kuntokeskuksessa, joka on kyllä pienempi ja siellä ei ole kovasti kaipaamaani lapsiparkkia, mutta se on tosi tunnelmallinen, henkilökunta on ystävällistä, sali on viihtyisä ja mikä parasta, treenin jälkeen voi mennä rentoutumaan hieroviin tuoleihin.

Olin siellä ekaa kertaa nyt toissapäivänä ja tykkäsin. On jotenkin aina aika virkistävää rikkoa rutiineita ja tehdä jotain vähän eri tavalla kuin yleensä. Sain jopa lihaksetkin taas kipeiksi, kun edellisestä treenikerrasta olikin jo kulunut vähän aikaa.

Mun aamupalana oli tänään tuo keskimmäinen, eli vanilja.

Keittiötä meillä ei edelleenkään ole. Se luo vähän haasteita painonpudotukselle, kun mitään ei pysty kokkaamaan ja joka päivä ei jaksa syödä samoja valmissalaattisekotuksia. Olen sortunut typeryyksiin ja vaaka näytti tänään lukemaa 84 kg. Eli sellaiset + 3 kg. ÄÄÄÄÄH. Tosin eipä se kai ihme ole, kun olen välillä puhtaaseen v#tutukseen hakenut jonkun mun pään kokoisen kinuskimunkin ja yksi päivä söin kolmen euron karkkipussin pitkin päivää napsimalla. Tuo vaakalukema herätti kyllä pohtimaan, ettei siinäkään mitään järkeä ole.

Jospa tuo uusi kuntosali herättäisi taas huolehtimaan paremmin linjoistaan. Nyt on ainakin mennyt hyvin ruokailujen suhteen eilen ja tänään, joten ties vaikka ;)

Kuvassa mun uusi löytä eli Get in Shape -proteiinijuoma. Nämä olivat paikallisessa Citymarketissa tarjouksessa reiluun euron kappalehintaan, joten ostin kokeeksi. Litkin ekan tänään aamulla ja tuntui täyttävän hyvin, minkä lisäksi maistui hyvältä. Ravintoarvotkin tuntuivat olevan kohdillaan. Että ainakin näin ilman keittiötä ja jääkaappiakaan on aika hyvä valinta. Säilytän näitä ulkona terassilla, kun nyt ei ole pakkastakaan. Ovat sitten mukavan viileitä heti korkattaviksi :)

Mahtavaa päivää kaikille ihanaisille, tehkäähän järkevämpiä ruokavalintoja kuin mä viime aikoina ja paisukaa vähemmän ;)

Painonhallinta on helpompaa muualla kuin kotiympyröissä

Olin tuossa pari päivää lapsuudenmaisemissa, jossa kyläilin niin omien kuin miehen vanhempien luona. Väittäisin, että tuli syötyä miljoona kertaa fiksummin kuin välillä kotona. Mitään herkutteluakaan ei ohjelmaan kuulunut eikä sitä kyllä edes juuri kaivannut. On aika helppoa pysyä järkevissä syömisissä, kun joku toinen tekee ruokaa. Itse tarvitsee vain istua valmiiseen pöytään ja kauhoa lautaselleen. Menin jopa melkein täysin Dukan-oppien mukaan, mutta ehkä enemmän kuitenkin karppiruokavaliolla. Huomenna ajattelin astua taas omalle vaa'alle ja katsoa, näkyykö tällainen lyhyempi roti jo jossain. Voisi kannustaa kunnolla terästäytymään.

Muutenkin on parempi fiilis ja vähemmän alakuloinen, kuin esimerkiksi viikko sitten. Kyllä pieni oma aika vaan hyvää tekee.

Yves Rocherilla vielä tänään eka tuote ilmaiseksi

Mulle tuli meiliä, että Yvesiltä saa nyt valita yhden tuotteen ilmaiseksi. Itse hyödynsin äsken tarjouksen ihan kympillä, kun ostin tuon kuvan setin. Sen normihinta oli melkein 100 euroa ja nettikaupassa sitä myydään noin 50 eurolla, mutta tämän kamppiksen ansiosta sain tuon setin ilmaiseksi. Jee :) Minimitoimitus tuolla on 9 euroa, eli sen edestä pitää valita ostoksia koriin. Mutta on se nyt melko halpaa, että 9 eurolla saa noin kalliin rasvaparin ja muitakin mainioita purkkeja :) Ihan kuin mulla ei olisi tarpeeksi purkkeja jo ennestään, mutta anyway. Tarjous on voimassa tänään puolille öin saakka, jos joku muukin haluaa tilailla.

Ps. Bongasin myös alekoodin, jolla postikulut saa ilmaiseksi: HAPPY2013


Katsokaa vaikka, melkoisia löytöjä tuli tehtyä meikäläisenkin :)

Viite

Tuotenimi

Määrä

Tilauksen loppusumma

TUOTESETTI NORMAALILLE IHOLLE ANTI-AGE GLOBAL

1

0,00 €

83855

KÄSISAIPPUA - KAAKAO & PISTAASI

1

2,90 €

14223

HELEYTTÄVÄ KASVONAAMIO ESPANJAN GRANAATTIOMENA

1

2,50 €

18312

SUIHKUGEELI - MEKSIKON LIMESITRUUNA

1

2,00 €

10585

KIILTOSHAMPOO

1

3,00 €

MINI COMPLETE ANTI-AGING CARE DAY KAUPAN PÄÄLLE

1

0,00 €

3 KIINNOSTAVAA MINITUOTETTA

1

0,00 €

Välisumma	10,40 €
Kuljetus- ja toimituskulut	0,00 €
Tilauksen loppusumma	10,40 €

Tilaukselle valitsemasi maksutapa: Lasku

Huonoja ja hyviä valintoja ylensyönnistä rentoutumiseen

Mulla on ollut tässä vähän stressitasot korkealla, johtuen pitkälti varmaan tuosta vesivahingosta ja sen aiheuttamasta, pitkään jatkuneesta keittiöttömyydestä, sekä lasten haastavasta iästä. Kiukuttaa, surettaa, ahdistaa. Ei meinaa psyyke jotenkin kestää, vaan tulee angstattua vähintään itsekseni ja oltua kärttyinen. Lasten itku tuntuu välillä ihan maailmat kaatavalta ja mua ahdistaa vaan. Seurauksena siitä olen sortunut herkkuihin, inhonnut taas vähän lisää itseäni ja kroppaani, tehnyt periaatepäätöksen paremmista valinnoista tulevaisuudessa ja taas sortunut. En kyllä tästä mun löllyvästä vatsasta ja itsekurittomuudesta syytä mitään vesivahinkoa tai kiljuvia jälkeläisiä, vaan ihan puhtaasti omaa kyvyttömyyttä pitää itsensä kurissa. Jännää, etten noudata toimiviksi toteamiani ruokavalioita, vaan jatkan samalla polulla kuin ennenkin. Äääääh. No mutta, ei nyt anneta sen ahdistaa. Jo seuraava ateria on hyvän valinnan paikka.

Tänään otin vähän omaa aikaa. Lähdin aamulla melkeinpä heti herättyäni kylpylään, jossa saunoin oikein ajan kanssa, kastauduin kolmesti ulkona olevaan kylmäaltaaseen ja lojuin vedessä. Uin myös siellä vähän matkaa, kun liikkumisetkin ovat jääneet viime aikoina vähille.  Välillä suljin silmät porealtaassa, hengittelin vain syvään ja nautin olostani. Ei ollut kiire mihinkään eikä kukaan tahtonut musta mitään. Se teki hyvää.

Tosin hetken jo harkitsin, että käännynkin ovella pois. Nimittäin infotiskillä oli tuo kuvassakin näkyvä lappu, jossa luki, että "Kylpylässämme kuvataan tänään televisio-ohjelmaa. Sivullisia ei kuvata.". Jäin siinä pohtimaan, että vaikka kuinka luvataan olla kuvaamatta sivullisia, niin ihan saletisti mun metriahteri on jossain lähikuvassa. Rohkenin kuitenkin sisälle eikä siellä näkynyt ainottakaan televisiokameraa, joten todennäköisyys itse päätyä eetteriin on varsin pieni ;)

Tein taas huomioita kylpylässä kanssauimareista. Siellä oli paljon äitejä lastensa kanssa ja vaikuttivat aika äkäisiltä. Muillakin lienee pientä väsymystä ilmassa. Pitää nyt jotenkin itse saada rotia tähän vallitsevaan alakuloon ja väsymykseen, joka nostaa aina päätään lasten korottaessa ääntään. Mietin jopa, että JOS mulla ei olisi lapsia ja olisin nähnyt ne tämänpäiväiset äidit komentamassa lapsiaan äkäisesti, tuntuisi varmaan aika hurjalta ryhtyä tehtailemaan omia. Olivat nimittäin sen verran ihmisraunioita. Että onneksi omat on tehty, etteivät jääneet tekemättä :D

Tänään panostan vielä illalla omaan rentoutumiseen sekä parisuhteeseen. Järjestin lapsille lastenvahdit ja menemme miehen kanssa hotelliin yöksi. Pääsee pois hetkeksi tästä keittiöttömästä kodista ja joka puolella ajelehtivasta roinasta. Ihanaa! (Ja huomenna yritän olla ihmisiksi aamupalapöydässä).

Elämää ilman keittiötä

Onneksi tätä saa ilman hellaakin. Eli Pepsi Max, namnamnam.

Uutta ripsaria.

Mitäs tuumitte, onko meidän keittiössä Feng shuit kohdillaan? Aika askeettista vähintään.

Ihana juttu tuo vesivahinko. Nimittäin oppii arvostamaan sitten aikanaan taas omaa kotia, ei tunnu varmaan yhtään pieneltä enää jatkossa. Nyt ollaan elelty jo tovi ilman keittiötä ja kaikki sieltä tyhjennetty romu + kaapistot ajelehtivat kaikkialla muualla. Lapset syövät Saarioisten valmisruokia, sillä hellaa ei ole. Mikro on tässä tietokoneen vieressä. Hirrrrrrveeen näppärää. Mä en tykkää valmisruoista, joten syön mitä milloinkin. Yleensä jotain typerää. Jospa nyt ensi kerralla saisin kaupasta ostettua vaikka valmissalaattipussin ja sit siihen kylkeen jotain kinkkua, niin se olisi aika hyvä.

Remonttireiskaa ei ole nyt näkynyt ollenkaan useampaan päivään. Pitää vissiin soitella perään, että muistaako se vielä, että täällä elää lapsiperhe ilman keittiötä. Meillä oli vähän aikaa vuokrakämppäkin, mutta irtisanoin sen remonttimiehen kehotuksesta, koska tässä ei kuulemma kauaa kestä (ei tarvittu kuivureita, kun vesivahinko ei ollutkaan niin suuri kuin pelättiin).

Mut hei, mulla on kivaa uutta ripsiväriä ja tänään ei sada ainakaan nyt, joten ihan jees päivä ;)