Suklaa-angstia

Löysin kaapista housut, joihin mahdun jotenkin. Farkut odottavat vielä parempia aikoja.

Mun suklaa-addiktio on sen verran paha, että nyt tarvitsee ihan oikeasti tehdä jotain. Aloitin tämän niinkin hämmentävästä paikasta kuin Facebookista, jossa en enää tykkää Fazerin Sinisen sivuista. Ei nimittäin auta tässä taistossa, jos ruudulle lävähtää suklaan kuvia. Lisäksi ummistan korvani keittiön kaapissa kiljuville Fazerminteille, jotka mies sai synttärilahjaksi vanhemmiltaan. Just nyt ei edes tee tiukkaa, tosin olen kyllä liian tietoinen niiden olemassaolosta. Appivanhemmat eivät tee tätä mun hanketta helpoksi, kun toivat vierailullaan konvehtien lisäksi myös pussillisen perunoita ja ison pitkon itse leivottua pullaa. Pottuhimoa mulla ei onneksi ole ja selvisin pullahaasteestakin kunnialla.

Latasin iloksenne myös kuvan, jonka nappasin tovi sitten. Vaatteet ovat vähän liian pienet, mutta väliäkös sillä. Ei ainakaan napa vilku alta, kun on toppi alla.