Nyt seuraa avautumista petipuuhista. Päätin äsken nostaa kissan pöydälle ja kysyin mieheltä, miksi meidän seksielämä on kuihtunutta. Keskustelu meni näin:
Minä: Kerropas, että kun meidän petihommelit on mitä on, niin johtuuko se siitä, ettei sua vaan enää ne touhut liiemmin kiinnosta vai oonko mä nyt jotenkin vaan liian äiti tai lihava?
Mies: No vähän sitä kaikkea varmaan. Annetaan nyt vaan ajan vähän kulua.
Että mua kyrsii, surettaa, harmittaa, inhottaa oma kroppa. Tajuan kyllä miestäkin, vaikka toivoisinkin, että kilot eivät vaikuttaisi rakkauselämään. Tosin en tiedä, haluaisinko itsekään häntä, jos hän lihoisi yhtä paljon.
Onneksi tämä keskustelu käytiin päivänä, jolloin olin ensin käynyt hölkkäämässä ja sen jälkeen treenannut vähän vatsalihaksia + venytellyt. Tuntuisi ehkä kurjemmalta, jos olisin mässäillyt koko päivän ja maannut sohvalla.
Missä vaiheessa mä annoin itseni paisua näihin mittoihin ja miksi... Kas siinä pulma.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Voi ei! Tiedän tunteen. Tavallaan ehkä tiesit miehen vastauksen, mutta halusit kuitenkin kuulla jotain muuta ("olet kaunis just tollaisena kuin olet", "mulla on vain stressiä töistä, siksi ei haluta", jne). Miksi ei voi rakastaa (haluta) niin paljon ettei muutamat kilot siinä haittaa. Vai kävisikö siinä niin, että paisuisi 150 kiloiseksi, kun toinen jatkuvasti vaan puhuisi nättejä. Mitäs jos olisi ylimääräistä jonkin sairauden tai lääkityksen takia. Sittenkö ei saisi enää koskaan seksiä? Ja kuitenkin samalla tietää, että jos itse olisi ihan timmi niin ei sitä päälleen haluaisi mitään jäätävää ihrakasaa hikoilemaan. Vai haluaisko, jos oikein kovasti rakastaa? Hmmm...
VastaaPoistaVarmaan isoin syy tuohon on kuitenkin se, että itsellä on epämukava olla ja se näkyy ulospäin. Epävarmaa ihmistä ei halua kukaan, vaikka ois kuinka komee (no ehkä yhdeksi yöksi). Uskon oikeasti, että kun sulle tulee vähän lisää tuloksia sun oma fiilis paranee (se on _pää_asia) ja kappas vaan kun miestäkin alkaa kiinnostamaan touhut.
Tuosta ”missä vaiheessa päästin itseni paisumaan” –kohdasta sen verran, että luin jostain, että pienet asiat esim. suklaakonvehti joka päivä vuoden ajan tuo helposti jopa 5kg ylimääräistä vuodessa. Nice. Lähinnä siis se, että syö jatkuvasti oman kulutuksen yli. Ärsyttävän yksinkertaista. Tottakai se jossain vaiheessa näkyy, varsinkin kun on tässä kolmenkympin hujakoilla eikä mikään 17-vuotias.
Muista sitten kun aloitat sen karppaamisen ettet syö kulutuksen yli. Muuten se ei toimi. Nimimerkillä, olen kokeillut eikä ollut mun juttu. Jotenkin ajattelin, että voi vedellä voi-kerma-liha-kasvis juttuja niin paljon kuin huvittaa ja tadaa – olen hoikka, mutta ei se ihan niin toimi (hitto!). Ja jos vetelee kovin kaloripitoisia juttuja, kuten kermaa ym. ei paljon muuta voi edes syödä päivän aikana – ei varmaan mikään revelation ;D
Äläpä liikaa hötkyile vaan nauti matkasta! Hitaasti hyvä tulee, koska samalla voi ottaa uuden elämäntyylin käytäntöön ja sittenhän ne tuloksetkin säilyy.